Britt Karin Larsen: Finnskogen -kiven kiilto

Romaani

Finnskogen -sarjan kolmas osa syventää saagaa. Suomalaismetsien elämä laajenee suuremmaksi kertomukseksi ihmisten asutuksesta ja uudisasutuksesta. Haaveet paremmasta elämästä ajavat erään äidin ja pojan Amerikkaan. 

Pelimanni, joka hurmasi äidin ja tyttären suomalaismetsissä elää juopotellen Christianiassa. 

Taneli palaa vankilasta Linan luo. Lapset kasvavat ja tarttuvat talojen ja pirttien töihin. 

Isojen talojen isännät eivät koe onnea elämässään, eivät osaa kohdella puolisoitaan ja se johtaa melkoisiin muutoksiin. Pappi löytää uusia puolia itsestään ystävänsä ja opiskelukaverinsa seurassa.

Kertomus etenee lyhyinä kuvaelmina valottaen kirjan henkilöiden näkökulmia tapahtumiin. Elämä on kuin kaleidoskooppi, valoja ja varjoja ja värejä täynnä.

Hengästyttävän hienoa luettavaa.

Lukuiloa!

Britt Karin Larsen: Finnskogen - Taivaankarhun metsä

Romaani

Norjalaisen Britt Karin Larsenin kirjasarja Ruotsin ja Norjan metsäsuomalaista jatkuu. Tämä "Taivaankarhun metsä" on seitsenosaisen sarjan toinen teos.

Tuolla eräs arvio kirjasta:

https://kirjailujakirjablogi.blogspot.com/2022/06/britt-karin-larsen-finnskogen-1-2l.html?m=1

Jotenkin taas kirjan maailmaan uppoutuu kokonaan, se on melko immersiivinen kokemus. Kirjailijan taito kuljettaa lukijaa vieraaseen aikaan ja ympäristöön ihastuttaa. 1800-luvun metsäsuomalaisten elämä liikuttaa lukijaa. Uskomusten ja kansanviisauden avulla omaa opittua selviytymistaitoaan harjoittaen kansa elää arkeaan savupirteissään. Isommissa kartanoissa ja tuvissa ja kylissä oleva kansa elää maanviljelyksellä. Kylän ruukille tarvitaan hiiltä. Sitä saadaan miilunpolttajilta. Kaupungissa Christianiasss taas on monia porvarisammatteja. Vanhat ja nuoret ihmiset kuvataan värikkäinä ja elävinä. Kaiken yllä on ihmisyyden henki. Armo ja anteeksianto ja toisten kunnioittaminen nousevat suurimmiksi hyveiksi, kun Taneli kärsii tuomiotaan vankilassa ja puoliso  Lina lapsineen odottaa häntä kotiin.

Lukuiloa!

Roy Jacobsen: Näkymättömät

Romaani

Mielenkiintoinen kertomus elämästä Norjan rannikon pienellä saarella 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. 

Barrøyn perhe elää elämäänsä pienellä saarellaan Norjan rannikolla. Elämä on niukkaa, saari on kilometrin pitkä ja puoli kilometriä leveä. Talossa asuu äiti Maria ja isä Hans, sekä Hansin isä Martin ja sisar Barbro. Marialla ja Hansilla on tytär Ingrid, jonka kasvukertomuksena luin tätä kirjaa. karjasuojassa on muutama lammas ja kolme lehmää. Elantoa saadaan perunamaalta ja kalastuksesta. Isä Hans viettää kolme-neljä kuukautta talvesta Lofooteilla kalastamassa veljensä kalastusaluksella.

Kertomuksen alussa Ingrid on vielä pieni tyttö, mutta parisataasivuisen kirjan aikana hänestä tulee rippikoulun käynyt nuori nainen, joka joutuu ottamaan vastuuta perheestään kuin aikuinen. 

Tarinankerronta on niukkaeleistä, mutta tarina on rikas ja henkilöt on kuvattu erittäin hienosti. Luonnonvoimat saarella ja toimeentulon niukkuus ja jatkuva kamppailu sykähdyttävät. Ingrid haluaisi päästä pois saarelta huomattuaan koulussa ja rippikoulussa, että maailmassa voi olla hauskaa, josta hän on jäänyt osattomaksi saarellaan, jossa asuu vain hänen oma perheensä. Mutta rikkaaseen kalatehtaan perheeseen lastenhoitajaksi ja kotiavuksi pääseminen tuokin vain lisää vastuuta elämään, tavalla, jota ei voinut ottaa huomioon.

Elämä ja kuolema saarella, koko elämän kiertokulku vuodesta toiseen ja lapsuudesta aikuisuuteen on tämän kirjan ja kertomuksen suolaa. Merilevän ja merituulen makuista suolaa sanoisin. Lukeminen on kuin laskeutumista toiseen maailmaan, jonka kuvaamisesta taitava kertoja pitää huolen vähäeleisesti mutta lämpimin äänenpainoin.

Lukuiloa!

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/nakymattomat/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Roy_Jacobsen

Iain M. Banks: Pelaaja

Romaani/scifi

Iain M. Banks oli tuottelias scifi-kirjailija. Hän kertoo monissa scifi-kirjoissaan avaruuteen sijoittuvasta koneiden ja tekoälyjen ja ihmisten ja humanoidien kansoittamasta Linnunradasta. Linnunrataa hallinnoi Kulttuuri, joka koostuu ihmisyhteisöistä ja tekoälyistä ja niiden ohjailemista avaruusaluksista. Kulttuurin tehtävänä on luoda sopusointua eri kolonisaatioiden välille etupäässä rauhanomaisin keinoin.

Pelaaja-romaanissa Gurgeh on poikkeusyksilö, taitava pelaaja, joka hallitsee valtavia määriä eri pelejä. Hänellä on tarve voittaa peli kuin peli, mutta ilman vilppiä. Kunnes näyttämölle astuu nuori ja taitava pelaaja, joka voisi kukistaa hänet tutussa pelissä taidollaan. Tämä johtaa tapahtumasarjaan, jonka jälkeen Gurgeh kuljetetaan Kulttuurin avaruusaluksella Eä -planeettakunnalle Linnunradan lähellä sijaitsevalle pienelle galaksille nimeltä Pilvi. 

Planeettaa hallitseva kolmineuvoinen asutus on rakentanut vuosisatojen tai tuhansien aikana Azad-nimisen pelin, joka määrää asukkaiden aseman heidän yhteiskunnassaan. Pelaaja Gurgeh joutuu mukaan peliin, joka tulee määrittämään planeettakuntaa hallinnoivan Imperiumin tulevaisuuden.

Paljastuu, että planeetan hallintomuoto perustuu järjestelmälliselle sorrolle ja korruptiolle. Planeetan asukkaat ja heidän yhteiskuntansa raadollisuus esitellään puistattavan hyytävässä jaksossa, jossa Gurgehin robottiapulainen vie hänet laitakaupungille ennen ratkaisevia pelin otteluita.

Mikä on Kulttuurin tarkoitus kaiken tämän pelaamisen takana? Kuinka käy pelaajan yhä vaikeammiksi käyvien vastustajien astuessa mukaan peliin? 

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Iain_Banks

https://taikakirjaimet.blogspot.com/2011/12/iain-m-banks-pelaaja.html?m=1

Iain M. Banks kirjoittaa huimia seikkailutarinoita 10 000 vuotta vanhasta linnunradan sivilisaatiosta, jossa valtavilla kymmenien klometrein mittaisilla suurjärjestelmäaluksilla on Mieli, eräänlainen tekoäly, osa rauhanomaisen Kulttuurin valtarakennetta. Alusten nimet on keksitty kieli poskessa ja lukijalla on hetkittäin hyvinkin hauskaa niitä ihmetellessään.

Tarinat ovat silti moraalisia ja niissä on filosofista pohdintaa keveässä muodossa kyllin, jotta lukeminen ei ole pelkkää kevyttä ajanvietettä.

Aiemmin olen lukenut kirjailijalta teokset

• Aseiden käyttö
• Muista Flebasta
• Pintakuvio

Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu

Romaani/jännitys/spekulatiivinen fiktio

Johanna Sinisalo on kirjoittanut jälleen loistavan teoksen. Se sopii jännityksen ystäville ja scifi-tarinoiden ystäville, mutta on silti jalat maassa ja ihmisten arkikokemuksia lähellä. Tarina sisältää sellaisia elementtejä, jotka lukijana tunnistan mainiosti omastakin elämästäni. Mutta mukaan on otettu ripaus taruja ja mystiikkaa ja luotu kertomus, joka vie mennessään. Tämä kirja on jälleen sellainen, jota ei malta laskea käsistään.

Kirjan alkuluku on kuin historiallisen romaanin pastissi, kuin silmänisku Mika Waltarin tarinoille. Kielenkäyttö ja tarinankerronta on herkullista. Ihmiskuvaus ja muinaisen maailman yhteisöjen hierarkiat orjista aina käsityöläisiin ja kauppiaisiin tulevat tutuksi. Aramealaisen Joonan seikkailut  saavat uuden tulkinnan. Jospa tapahtuikin, mitä kirjailija kuvaa... sillä se voisi merkitä todella mielenkiintoisia asioita. Näin asioiden kertominen spekulatiivisessa fiktiossa menee. Lukija ymmärtäköön. Kirjailija luo maailman, virittää säännöt ja noudattaa niitä - tarpeen mukaan!

Muinaismaailmasta hypätään seuraavaksi nykyaikaan. Säätieteilijä Leena saa helsinkiläisen työnantajayrityksen henkilökunnan kanssa kutsun kokoukseen. Siellä ilmoitetaan uusista yritysjärjestelyistä, joiden päätteeksi olemassa oleva henkilökunta aiotaan irtisanoa. Kaikille tarjotaan eropakettia, mikä ei ole kovin ruusuinen kädenpuristus erotetuille. Eropaketti on vain neljän kuukauden palkka. No, sehän johtaa akateemiseen työttömyyteen ja aktiivimallin kurjuuteen. Leena saa päähänsä lähteä työpaikkarakkauden kanssa seikkailemaan etelän aurinkorannoille erorahojen turvin. Mutta erorahat kuluvat nopeaan ja uuden työn syrjään pitäisi päästä. Aktiivimallin kurittamana Leena ottaa vastaan palkattoman  työharjoittelupaikan yrityksestä, joka kehittää sään ennustamiseen pohjautuvia tuotteita eri aloille. Tämä hänen on tehtävä, että ei menetä peruspäivärahaa, jolla hän koittaa elää kitkutella päivästä toiseen. 

Leena ei aio jäädä lopuksi ikää akateemiseen prekariaattiin vaan miettii pääsyä vakinaiseen toimeen. Hänellä on lapsi, 6-vuotias tytär Leia huollettavanaan. Ja hänellä on salaisuus, jonka avulla hän voisi toteuttaa pääsyn pois kurjuudesta. 

Leena pitää nimimerkillä "Säätyttö" blogia, jossa on syvällisempää pohdintaa säästä, ihmisestä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta. Kultajyviä lukijalle nuo rauhaisat blogitekstit tarinan jännityksen kiristyessä.

Enpä kerro enempää, ukkoshuilu vie mennessään. Kirjassa on taivasta tarkkaileville loistavaa tekstiä. Tähtitieteen harrastajana oli myös mukava lukea tekstiä. Ja erityisen antoista oli palata Tampereen maisemiin, Tammelantorin tienoille, jossa itsekin olen viettänyt parikymmentä ensimmäistä elinvuottani. 

Johanna Sinisalo on mestari keksimään jännittäviä tarinoita, joissa törmäytetään arki johonkin mystiseen. Hän luo maailmoita, joissa vain vähän muutetaan nykymaailman sääntöjä ja luodaan omia lainalaisuuksia. Noista sitten punotaan tarinoita, joissa on perinteisten jännärien tapaan salajuonia ja petoksia vainoharhaksi ja kauhuksi asti, mystiikkaa mausteeksi ja rakkautta ja huolenpitoa ja lämpöä myös. Hieno kirja lukukevään 2024 aluksi.

Suosittelen!

Lukuiloa!

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Johanna_Sinisalo

Tähtivaeltaja-blogissa on Toni Jermanin  arvio tästä kirjasta. Tuohon arvioon on helppo yhtyä.

https://tahtivaeltajablogi.com/2021/09/22/kirjat-johanna-sinisalo-ukkoshuilu/