Tuula Mai Salmela: Katajanokka kello kymmenen

Romaani

Esikoisromaanissaan Tuula Mai Salmela kertoo dekkarityyliin tarinan Katajanokan paremmissa piireissä tapahtuvasta murhasta.

Biologi Maana Santanen tekee geenitutkimusta yliooiston kasvitieteen laitoksella. Hän on akateeminen köyhä, joka on veloissa miesvainajansa liiketoiminnan lainoja taattuaan. Hän saa naisystävältään kutsun polttareihin, jossa tutustuu Mirvaan, joka muiden ookttarivieraiden kanssa on kiinnostunut orkideoista.

Muutama päivä myöhemmin Mirva löytyy murhattuna kotoaan. Maana ryhtyy selvittämään tapahtunutta omin päin ja tutustuu samalla asiaa selvittävään poliisiinkin. Poliisilla on hiukan epäammattimainen ote tutkimukseen ja sen taustojen selvittämiseen.

Maana huomaa asiaan sekaantumisensa johtavan hänet uhkaaviin tilanteisiin, kaikki ei ole sitä, miltä ensi silmäyksellä näyttää.

Kirja on sopivan jännittävää luettavaa, sitä ei malta laskea käsistään kun tarina alkas kulkea. Erityispisteet yliopistomasilman ja kasvigenetiikan aiheiden käsittelystä.

Lukuiloa!

Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy

Romaani

Toshikazu Kawaguchin kirja oli lukupiirin tammikuun 7. 2025 kokouksen aiheena.

Tarinassa Tokiossa sijairsevassa pienessä kahvilassa nimeltä Funiculi Funicula on pöytä, jonka ääressä oleva tietty tuoli toimii aikakoneena. Menneisyyteen tai tulevaisuuteen voi siirtyä, mutta vain siksi ajaksi, jonka aikana kahvikupissa oleva kahvi jäähtyy.

Tömä ajatus virittää lukijan muutamaan tunteelliseen aikamatkaan. Menneisyyteen haluavat ihmiset metsästävät muistojaan tai haluavat korjata jotakin menneessä. 

Mutta aikamatkalla on ehtonsa. Mikään menneessä tapahtunut ei muuta mitään nykyisyydessä. Kirjassa paljastuu, ettei mikään nykyään oleva muutukaan. Paitsi ehkä aikamatkaajan mieli ja ajatukset, sielu ja sydän.

Tarinat sisältävät sydämellisiä ja surumielisiä kohtaamisia. Kirjan kantava ajatus on se, että ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa syntyy lähes aina väärinymmärryksiä. Mutta niiden yli voi päästä ja löytää uuden näkökulman asioihin.

Tulevaisuuteen ei voi vaikuttaa etuköteen. Tulevaisuuden me teemme itse.

https://tahtivaeltajablogi.com/2024/07/24/kirjat-toshikazu-kawaguchi-ennen-kuin-kahvi-jaahtyy/

Tommi Kinnunen: Kaarna

Romaani

Tommi Kinnunen saa 203 sivun kirjaansa mahtumaan koko ihmiselämän. Ja useammankin elämän: yhden perheen traagiset vaiheet talvisodassa kuolleesta nuoresta isästä jatkosodan kauheuksiin siviileille pohjoisen kylissä.

Martti on pyytänyt sisarensa Eevan ja Marjan kotikylään 2000 -luvun alussa, heidän äitinsä Laina makaa saattohoidossa viimeisillään, dementoituneenä loppuaan odottaen.

Sisarusten välinen vuorovaikutus ei ole kitkatonta, vaikka jokainen on jo yli 60-vuotias. Kaksostytöt Eeva ja Marja ovat jo nuoruudessaan muuttaneet kotoa pois tyytyväisinä, kun pääsivät äksyn ja arvaamattoman äitinsä kotoa muualle opiskelemaan. Sota on jättänyt jälkensä Laina-äitiin, henkiset arvet, jotka ovat tuskaisina vaikuttamassa elämän kulkuun. Hänen uusi miehensä, sodan loppuessa löytynyt Antti on fyysisesti ja henkisesti vammautunut, alkoholiin murheitaan ja kauhujaan hukuttava raunio. 

Kiltti Martti-poika koittaa pitää perheen yhdessä ja on palannut reissuiltaan maailmalta kotikylään. 

Nöistä asetelmista Tommi Kinnunen on kirjoittanut hienon teoksen. Sodanvastainen sanoma tulee tekstistä läpi. Kirjan tarinaa lukiessa ei voi välttyä muistamasta, mitä kauheaa Venäjä tekee Ukrainassa aloittamassaan laittomassa rikollisessa hyökkäyssodassa.

Järkyttävä, hyvä kirja tämä Kaarna.

https://raijankirjareppu.blogspot.com/2024/05/tommi-kinnunen-kaarna.html?m=1

Inga Britt Wik: Ei onnellista rakkautta

Romaani

Minulle ennestään tuntemattoman kirjailijan teos löytyi kierrätyspisteeltä. Kirjan nimikö se oli, mikä sai minut ottamaan luettavakseni tämän kirjan vai takakannen lyhyt esittely kirjan sisällöstä.

Kirjan kertojanääni on Vaasasta Helsinkiin muuttanut Britt, joka tutustuu opiskelijariennoissa itseään pari vuotta nuorempaan mieheen, radikaaliin kulttuurista ja kirjoittamisesta kiinnostuneeseen Jens Deckeriin. Eletään 1950 -luvun alkuvuosia ja kirjan tarina vie aina vuoteen 1956.

Muutaman sivun luettuani oli etsittävä taustatietoa internetistä. Arvaukseni osui oikeaan. Kirjan Britt on kirjailijan itsensä näköinen, "Jens Decker" taas on kirjan tarinassa Jörn Donnerin pseudonyymi. Totesin siis lukevani avainromaania. Kirjailija meni naimisiin Jörn Donnerin kanssa, avioliittoa kesti vuoteen 1962.

Kirjailija on kirjoittanut tarinan vuonna 1988, siis yli kolmekymmentä vuotta kirjan tapahtumien jälkeen. 

Kirjassa kerrotaan nuorten rakastumisesta toisiinsa, kulttuuripiirejä kuvataan sekä avioitumista ja Deckerin suvun suhdetta nuoreen Jensiin ja hänen vaimoonsa. Jens kirjoittaa kritiikkejä Hufvudstadsbladetiin, Britt kirjoittaa ja julkaisee runoja. Samaan aikaan Britt opiskelee filologiaa ja muinaisskandinaavisia kieliä. Taiteilijaperheessä eri persoonien toiveiden ja halujen törmääminen ja tasapainottelu työn ja perhe-elämän välillä muodostaa tarinalle runkoa. 1950-luvun kulttuuripersoonia esiintyy kirjan sivuilla runsaasti niin Suomesta, Ruotsista kuin Berliinistäkin.

Karlovy Varyn filmifestivaaleilla käydään, samoin Cannesissa. Britt elää kirjassa joitakin kuukausia Pariisissa kotiapulaisena, minne hän meni Salzburgista, jossa hän oli tutkijatapaamisessa.

Kirja on kuin raikas tuulahdus, samaan aikaan modernin perhe-elämän kuvaus ja muistelmateos eletystä elämästä. Kirja on erittäin hyvin suomennettu ja kieliasultaan selkeä. Sotien jälkeisen ajan kulttuurielämän kuvauksena kirja toimii mainiosti. Sensaatioita tai skandaaleja kirjasta ei löydy, kirjailija on osannut etäännyttää riittävästi itseään tuosta elämänsä jaksosta. Silti kuvaustapa on erirtäin elävää ja värikästä. Mausteena kirjassa ovat kohtaamiset suomenruotsalaisen kulttuurin edustajien kanssa. Upeaa saada  kurkistaa kulttuurin verkostoihin 1950-luvulla.

Suosittelen!

Lukuiloa.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Inga-Britt_Wik

Seikkaperäinen esittely kirjasta:

https://ahculture.wordpress.com/2020/07/08/inga-britt-wik-ei-onnellista-rakkautta/

Olli Jalonen: Merenpeitto

Romaani

Olli Jalonen jatkaa romaanissa Merenpeitto tarinaa Anguksesta, joka on päätynyt Sant Helenan saarelta Lontooseen Edmond Halleyn perheeseen. Hän toimii apuna perheen taloustöissä ja oppii lisää elämästä ja maailmasta.

Finlandia-palkinnolla palkittu romaani Taivaanpallo saa näin jatko-osan, jossa lukija pääsee seuraamaan 1600-luvun loppuvuosien elämää. Halley koettaa saada itselleen virkaa tiedemiehenä, mutta joutuu ainakin joksikin aikaa tyytymään rahapajan maaseudulla toimivan tehdasosaston johtajaksi. Angus toimii apulaisena ja kirjurina.

Halleyn kokeilut sukelluskellolla vievät Anguksen vedenalaiseen elementtiin. Elämään sisältyy dramatiikkaa ja onnettumuuksiakin. 

Kirjailijan tapa viedä tarinaa eteenpäin on rauhallinen ja taas lukija pääsee tarkkailumaan tapahtumia Anguksen silmien kautta ja seuraamaan hänen ajattelunsa kehittymistä.

Lukuiloa.

https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/finlandia-palkitun-taivaanpallon-jatko-osa-merenpeitto-on-yhta-fantastinen-aikuisten-seikkailukirja/