tiistai 25. helmikuuta 2025

Eleanor Catton: Birnamin metsä

Romaani/ekotrilleri


Lukupiirin 5. maaliskuuta 2025 kokouksen lukukirjana oli tämä minulle ennestään tuntemattoman kirjailijan teos.

Minulle kirja käynnistyi hitaasti, mutta tarina alkoi kummasti viedä mukanaan kun sata ensimmäistä sivua oli luettu.

Tarina kertoo uusiseelantilaisesta yhteisöstä, joka harrastaa sissiviljelyä, aatteellisessa mielessä ja vastakohtana nykyiselle materiaaliselle kulttuurille. Yhteisön nimi on "Birnamin metsä".

Puutarhapalstojen hoito tapahtuu kuntien ja yksityisten tonteilla luvalla tai joskus luvatta. Yhteisön jäsenet koittavat löytää ja ottaa käyttöön joutavaa viljelyyn kelpaavaa maata ja saada maan tuottamaan haluttuja kasviksia ja juureksia. Noita juureksia ei viljellä suuren tuoton vuoksi vaan pikemminkin aatteellisesti.

Joukkoa johtaa Mira Bunting ja hänen hyvänä apurinaan toimii Shelley, joka hoitaa viljelytoiminnan organisointia ja käytännön toimia, Miran keskittyessä suunnittelemaan toimintaa.

Alkuosa kirjasta keskittyy viljelyporukan kuvailun ja viljelytoiminnan kuvaamisen sijasta etupäässä Miran ja Shelleyn suhteen kuvaamiseen. He asuvat kimppakämpässä ja ainakaan itselleni ei käynyt täysin selväksi ovatko he rakastavaisia tai ovatko olleet. Joka tapauksessa yhteisöstä muutama vuosi sitten Amerikkaan lähtenyt Anthony Gallo "Tony", on palannut maisemiin ja aiheuttaa Miran ja Shelleyn välien kiristymisen. 

Mira on tutkimassa tyhjäksi jäänyttä maatilaa Korowain tienoilla lähellä Thorndiken kylää., Tila on annettu myytäväksi seudulla, missä on tapahtunut maanjäristys, joka on vaurioittanut kyläyhteisöä ja rikkonut ajoteitä. Hänen poissa ollessaan Tony ilmestyy  takaisin ja Shelley luulee Tonyn palanneen takaisin Miran takia. Miralla ja Tonyllä oli intiimi lyhyt suhde juuri ennen Tonyn lähtemistä Amerikkaan. Shelley on kyllästynyt Miran tapaan johtaa toimintaa ja hän päättää spontaanisti lähteä Tonyn kanssa iltaa istumaan tarkoituksena kostoksi vietellä Tony.

Asiat eivät, tietenkään, suju kuten voisi kuvitella. 

Mira törmää Thorndiken lähellä maastoa ja maatilaa tutkiessaan amerikkalaiseen miljardööriin Robert Lemoineen, joka nyt ilmeisesti omistaa sen maatilan, josta Mira oli kiinnostunut sissipuutarhan mielessä. 

Lemoine tarjoutuu auttamaan "Birnamin metsä" -yhteisöä heidän pyrkimyksissään ja tarjoaa heille huomattavaa rahallista avustusta, joka takaisi viljelyn jatkumisen. Yhteisö on ollut veloissa ja velat uhkaavat kaataa koko toiminnan. Mira saa yhteisön jäsenet suostumaan rahoituksen vastaanottamiseen. Aatteellisesti se ei ole helppoa, Miran ajatusmaailmassa se on aivan täyskäännös: Mira haluaisi tuhota perinteisen kapitalismin.

Käy ilmi, että Lemoinelle suunnitelma tarjota yhteisön käyttöön maatilan maat on vain kulissi.

Tämän kulissin julkisivun taakse näkee Amerikasta palannut journalistiksi haluava Tony omissa tutkimuksissaan. 

Tapahtumien pyörre muuttuu painajaismaiseksi. Ensimmäiset 100 sivua kirjasta kului yhteisön ihmissuhteiden selvittelyssä ja Miran motivaation kuvaamisessa sekä maan omistajien taustan kuvaisussa. Sen jälkeen tarina ottaa vauhdikkaan loikan eteenpäin. Miljardööri Lemoine hallitsee teknologiaa, tietoverkoissa liikkumista ja droonien käyttöä valvontaan. Hän tunkeutuu syvemmälle ohjailemaan yhteisön johtavien jäsenten elämää psykopaatin tavoin vain omia etuja ajaakseen. 

Loppuratkaisu on yllättävä ja raaka.

______________________

Itselleni tämä edusti ekotrilleriä, joka voidaan nähdä nykyaikana hätähuutona luonnon puolesta. Miten paljon olemme antaneet itsestämme ja henkilökohtaisista yksityistiedoistamme globaaleille toimijoille, Googlelle, Metalle ja muille vastaaville teknologiayrityksille? Voimmeko luottaa, että ne toimivat eettisesti meidän ihmisten suhteen tai luonnon suhteen. Kun kaikki maaperässä oleva nähdään vain kaupallisen arvon perusteella nopeimman ja ovelimman  ryöstettävänä  omaisuutena, se näyttää ihmisarvon ja maapallon luontoarvojen suhteessa todella rumalta. 

Maailmassa, jossa parhaillaan elämme, Yhdysvaltain presidentti Trump kiristää sotaa käyvältä Ukrainalta harvinaisten maametallien tuotosta 50% vastineeksi ei mistään. Ukrainan sodan alkaessa kolme vuotta siten epäilin, että osa Putinin Venäjän tunkeutumisesta Ukrainaan voisi selittyä sillä, että he myös haluavat maaperän rikkauksien kimppuun...

Tämä tarina "Birnamin metsä" jää kummittelemaan mieleen. 


perjantai 14. helmikuuta 2025

Hannu Rajaniemi: Varjomi

Romaani/scifi/teknotrilleri


Hannu Rajaniemi tuli scifi-kirjojen lukijoille tutuksi teoksellaan Kvanttivaras ja sen jatko-osilla. Ne kirjat olivat pitkälle vietyä cyberpunkia. Maailmaa ja aurinkokuntaa hallitsevat tekoälyt olivat kirjoijen maailmojen luojia ja toimijoita, maailmat näyttäytyivät kaleidoskooppimaisen toiminnan näyttämöina. 

Uutuuskirjassaan Varjomi tapahtumat sijoittuvat 2040-luvun San Franciscon seutuville. Varjomi on biohakkereiden yhteisö, joka koittaa löytää open source-tyyppistä bioteknologista ratkaisua ihmiskuntaa vaivaaviin sairauksiin. Valtava monikansallinen yritys Aspis toimii suljetun systeemin tapaan, se kehittää ihmisiin kytkettävän mRNA ja seerumirokotteita jakelevan iholla kulkevan verkoterun päätelaitteen avulla teknologiaa, joka tarkkailee ja rokottaa ihmisiä reaaliajassa epidemoiden ilmaantuessa.

2020-luku oli epidemioiden vuosikymmen, joka potkaisi käyntiin sekä Asoiksen että Varjomin. Varjomin juuret ovat Burning Man -liikkeen ideologiassa.

Tässä maailmassa nuori Inara koittaa löytää parannusta itsessään huomaamansa kasvaimen nujertamiseen. Kasvain osoittautuu villiksi, parannuskeinoja väistäväksi olioksi.

Biohakkeriyhteisössä on hyviksensä ja pahiksensa, mutta niin näyttää olevan myös biotekniikkayhtiö Aspiksessa.

Rajaniemi on kirjoittanut vauhdikkaan trillerin, joka on ladattu täyteen geeniteknologian ja mRNA -teknologioiden sanastoa. Hän on ideoinut dystooppisen maailman, jossa informaatiota ja rokotteita kuljetetaan ja generoidaan DNS:ssa. Ihmiset käyttävät datalasein parannettua augmentoitua näköä, elimistön suorituskykyä parannetaan täsmähormooneilla ja neuroaktiivilla lääkeaineilla tai niitä generoivilla DNA-lisäyksillä.

Meno on vauhdikasta. 

Lukuiloa!


maanantai 27. tammikuuta 2025

Minna Rytisalo: Lempi

Romaani


Minna Rytisalon romaani Lempi oli lukupiirimme kirjana helmikuun 4. 2025. Tämä ensimmäinen lukemani Rytisalon kirja on aivan valloittavan hienoa kerrontaa.

Kirjan nimihenkilö Lempi tulee kirjan lukijoille tutuksi häntä muistelevien henkilöiden muistojen ja ajatusten kautta. Näitä henkiköitä ovat:

  • Viljami, Lempin aviomies, 
  • Elli,  Viljamin ja Lempin talousapulainen, piika,
  • Sisko, Lempin kaksoissisar.
Lempi itse ei pääse lainkaan kertomaan omaa tarinaansa, vaan saamme lukea muistoja, toiveita, haaveita ja valheita nuoresta tytöstä ja aviovaimosta.

Eletään jatkosodan loppuvaiheita pohjoisessa Suomessa. Viljami tutustuu Rovaniemen kauppalassa nuoreen tyttöön, kauppiaan tyttäreen, ja rakastuu saman tien. Viljami on orpona jäänyt hoitamaan isänsä tilaa Pursuojalle, jonne on muutaman tunnin matka Rovaniemeltä. Lempi on ylioppilas ja herättää hämmennystä naapureissa, Viljami puolestaan on vähän kouluja käynyt nuori mies, joka olosuhteiden pakosta on jäänyt hoitamaan tilaa jäätyään orvoksi.

Sitten Viljami joutuu nostoväkenä viimeisimpinä kylänsä nuorista miehistä sotaan ja Lempi jää Ellin kanssa pitämään huolta tilasta.

Kirjan rakenne tarjoaa kolme näkökulmaa Lempin elämään ja arvoitukseen.

  • Rakastuneen kotiin palaavan, sodassa henkisesti vammautuneen, nuoren miehen muistot rakkauden kesästä nuoren vaimonsa kanssa. 
  • Palvelija Ellin kateuden myrkyttämät muistot emännästä. 
  • Kolmantena kaksoissiskon muistot ja elämäntarina ensin isän kaupassa, sitten saksalaisen sotilaan morsiamena ja myöhemmin vanhana naisena muistellen sisartaan Lempiä.

Kirja on mestarillisesti kerrottu. Itselleni tulee varsinkin saksalaisen sotilaan morsiamen Siskon tarinaa lukiessa mieleen muistumia lukemastani Annikki Kariniemen romaanista Veren kuva. Poikkeusoloissa nuorten rakkaussuhteet siviilien ja sotilashenkilöiden kesken ja siitä seuraavat ristiriidat ovat kummankin sisältönä, eri painotuksin tosin.

Kirjan ajankuva kauppalan ja maaseudun piirteineen ja maisemineen on kuvailtu ja maalailtu lukijalle uskottavaksi. 

Kirja ei selitä kaikkea auki vaan jättää hyvin lukijalle tilaa tehdä omat johtopäätöksensä siitä mitä kirjassa jätetään kertomatta. 

Erityisen tapahtumarikas ja hurja on kirjassa kuvattu Siskon elämänkaari, sitä kuvatessaan kirja tuntuu hyppäävän ihan eri vaihteelle. Vuosikymmenten mittainen - elämänmittainen - on mahdutettu tarinaan, jossa myös ihmisen muistin epäluotettavuus tuodaan esiin. Kaikki, minkä kirjasta luemme on epävarman muistin kertomaa.

Kirjan rakenne, jossa kolme eri ihmistä kuvaa Lempiä korostaa sitä, miten kukaan ei voi täydellisesti tuntea toista ihmistä. Samaa havaintoa toistaa myös äskettäin lukemani Tommi Kinnusen teos Kaarna.

Tämä ei varmasti jää ainoaksi Minna Rytisalon teokseksi, minkä luen. 

Lukuiloa.






perjantai 17. tammikuuta 2025

Tuula Mai Salmela: Katajanokka kello kymmenen

Romaani


Esikoisromaanissaan Tuula Mai Salmela kertoo dekkarityyliin tarinan Katajanokan paremmissa piireissä tapahtuvasta murhasta.

Biologi Maana Santanen tekee geenitutkimusta yliooiston kasvitieteen laitoksella. Hän on akateeminen köyhä, joka on veloissa miesvainajansa liiketoiminnan lainoja taattuaan. Hän saa naisystävältään kutsun polttareihin, jossa tutustuu Mirvaan, joka muiden ookttarivieraiden kanssa on kiinnostunut orkideoista.

Muutama päivä myöhemmin Mirva löytyy murhattuna kotoaan. Maana ryhtyy selvittämään tapahtunutta omin päin ja tutustuu samalla asiaa selvittävään poliisiinkin. Poliisilla on hiukan epäammattimainen ote tutkimukseen ja sen taustojen selvittämiseen.

Maana huomaa asiaan sekaantumisensa johtavan hänet uhkaaviin tilanteisiin, kaikki ei ole sitä, miltä ensi silmäyksellä näyttää.

Kirja on sopivan jännittävää luettavaa, sitä ei malta laskea käsistään kun tarina alkas kulkea. Erityispisteet yliopistomasilman ja kasvigenetiikan aiheiden käsittelystä.

Lukuiloa!


sunnuntai 5. tammikuuta 2025

Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy

Romaani


Toshikazu Kawaguchin kirja oli lukupiirin tammikuun 7. 2025 kokouksen aiheena.

Tarinassa Tokiossa sijairsevassa pienessä kahvilassa nimeltä Funiculi Funicula on pöytä, jonka ääressä oleva tietty tuoli toimii aikakoneena. Menneisyyteen tai tulevaisuuteen voi siirtyä, mutta vain siksi ajaksi, jonka aikana kahvikupissa oleva kahvi jäähtyy.

Tömä ajatus virittää lukijan muutamaan tunteelliseen aikamatkaan. Menneisyyteen haluavat ihmiset metsästävät muistojaan tai haluavat korjata jotakin menneessä. 

Mutta aikamatkalla on ehtonsa. Mikään menneessä tapahtunut ei muuta mitään nykyisyydessä. Kirjassa paljastuu, ettei mikään nykyään oleva muutukaan. Paitsi ehkä aikamatkaajan mieli ja ajatukset, sielu ja sydän.

Tarinat sisältävät sydämellisiä ja surumielisiä kohtaamisia. Kirjan kantava ajatus on se, että ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa syntyy lähes aina väärinymmärryksiä. Mutta niiden yli voi päästä ja löytää uuden näkökulman asioihin.

Tulevaisuuteen ei voi vaikuttaa etuköteen. Tulevaisuuden me teemme itse.