Romaani
Lukupiirin kirjana syyskuun 2025 alun kokoukseen on Elisabeth Stroutin romaani "Olive Kitteridge".
Stroutin kirja "Nimeni on Lucy Barton" oli lukupiirissä jokin aika sitten ja tästä blogista löytyy arvio siitä sivulla
Elisabeth Stroutin kirja kertoo suorapuheisesta Olive Kitteridgestä, joka on ollut Mainessa sijaitsevan pikkukaupunki Crosbyn koulun matematiikan opettaja. Hänen kiltti ja avulias miehensä Henry työskentelee apteekissa. Heillä on poika Christopher, joka on menossa naimisiin Suzannen kanssa. Suzanne on lääkäri ja Olive ei voi sietää häntä. Oliven harmiksi miniä suostuttelee Christopherin muuttamaan Los Angelesiin, toiselle puolelle mannerta. Olive ja Henry olisivat toivoneen pojan mahdollisine lapsenlapsineen asettuvan lähellä sijaitsevaan taloon, jonka Olive ja Henry rakensivat pojan perhettä varten.
Olivesta kertova tarina ei etene kronologisesti. Välillä tapahtuu takaumia aiempaan elämään ja välillä hypätään eteenpäin johonkin tapahtumaan ajassa.
Välillä kuvataan sitä, mitä Olive ajattelee ja välillä eteen tulee kirjassa kappaleita, missä Olive Kitteridge on sivuhenkilö jokun kyläläisen elämässä.
Näin syntyy kaleidoskooppimainen kuva pikkukaupungin elämästä ja haikea katsaus vanhenevan naisen elämään.
Olive on aina halunnut elää omanlaistansa elämää eikä suostu menemään muiden ajatusten mukaan. Hän kokee elämässään ja perheessään menetyksiä, kun vuodet etenevät. Pojan avioero ja miehen äkillinen sairastuminen muuttavat elämän yksinäiseksi ja kaipauksen syvemmäksi.
Elämä yllättää kerta toisensa jälkeen ja Olive pysyy tylynä ja katkerana. Mutta toisaalta hän osaa panna joskus asiat oikeisiin mittasuhteisiin eikä nöyristele.
‐-------
Televisiosta tuli joitakin vuosia sitten minisarja Olive Kitteridge, pääosassa oli Francess McDormand. Katsoin tuon sarjan aikoinaan, mutta kirjan Olive on paljon monisyisempi kuin TV-sarjan.
Myöskin kirjan Olive on ruumiinrakenteeltaan erilainen kuin tv-elokuvan roolihahmo.
‐-------------
Elisabeth Strout ei tyydy kuvaamaan pelkästään tiettyä ihmistä ja hänen piirteitään vaan ihmisten vuorovaikutussuhteita ja niiden vaikutusta ihmisten elämään. Elämä on tavallista eikä siinä näennäisesti tapahdu paljoa. Mutta Srrout esittelee ihmisiä arjessa tekemässä huonoja ja hyviä päätöksi ja hyviä ja huonoja johtopäätöksiä havainnoista ja kohtaamisista.
Lukija pääsee välillä kirjan henkilöiden pään sisään ja välillä lukija tarkastelee ulkopuolisena eri tilanteissa olevien ihmisten kohtaamisia. Kirja on kuin kaleidoskooppi, rikas väreissään. Se on alati muuntuva tarina lukijan sitä lukiessa.
Itse luin kirjaa vähitellen, luku illassa ja välillä tuli useampien päivien pausseja lukuhetkieni välille. Kuitenkin aina kun avasin kirjan palasin kuin tuttuun maailmaan jossa pääsin taas todistamaan jotakin sattumusta Olive Kitteridgen elämässä.
Hieno ja antoisa lukukokemus!
