Elisabeth Strout julkaisi vuonna 2016 romaanin "Nimeni on Lucy Barton". Kirja suomennettiin vuonna 2018. Lukupiirimme kirjana se on nyt elokuussa 2024.
Kirja koostuu kertojan muistelmista eletystä elämästä iloineen ja suruineen. Kirjassa äidin ja tyttären keskustelut avaavat näkymän siihen, mitä jäi sanomatta tyttären kasvaessa aikuiseksi pikkukylässä köyhissä oloissa. Kertojan äiti muistelee kylän ihmisiä ja tarinoita viitenä päivänä vieraillessaan new yorkilaisessa sairaalassa, missä tytär on potilaana toipumassa leikkauksesta yhdeksän viikon ajan.
Kirjassa kerrotaan lyhyin väläyksin tarinoita kertojan kasvusta kirjailijaksi, kertojan miehestä ja tyttäristä, hänen isästään ja veljestään ja sisarestaan ja näiden elämästä. Naapurit ja ystävät ja satunnaiset tuttavat palaavat muistumina mieleen.
Kirja on täynnä suvaitsevaa rakkautta ihmiselämää kohtaan.
Yllä oleva ote kertoo kirjasta kaiken olennaisen.
Tämä kirja on hieno tarina, eräs parhaista tänä vuonna lukemistani. Lohtukirja ja ihmiselämää ymmärtävä teos, joka ei makeile. Kirjasta jää hyvä mieli.
Kirjailija kertoo teoksestaan:
Aina laadukas blogi Kirsin book club arvioi kirjan:
Toinen arvio:
Ja vielä eräs arvio:
Suosittelen!
Lukuiloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti