lauantai 19. syyskuuta 2026

Johanna Annola: Langenneiden naisten talo

Romaani


Tämä kirja kertoo nuoren naisen tarinan vuoden 1899 syksystä kevääseen 1900.

Tekla joutuu pois maaseudulta piikomasta, kun isännän ja piian salasuhde tulee kyläläisten tietoon. Tekla on orpotyttö, joka on äitinsä kuoleman jälkeen ollut sukulaisnaisen hoivissa mutta päätynyt vaivaistaloon piikomaan. Ja sieltä hänet erotetaan epösiveellisen käytöksen takia.

Opettajatar saattaa tytön Helsinkiin, jossa on uskovaisen lahkolaisen Eeliksen ja vaimonsa Mathildan pitämä turvakoti langenneille naisille. Eelis on köyhästä maalaispojasta ylioppilaaksi asti lukenut mutta opintonsa yliopistossa uskonnollisen herätyksen koettuaan lopettanut saarnaaja. Uskonveljien yhteisö ja vaimo Mathilda tukevat Eelistä ja hänen kirjoitustyötään. Työ sisältää uskovien viikkolehden "korrehtuureja", raamatun tulkintaa ja ulkomailta suomeksi käännettyjä herätyskirjoituksia. Työta tosin häiritsee talon asukkien, entisten ilotyttöjen, langenneiden naisten ja rikoksia tehneiden, mutta toivottavasti paranevien naisten elämä ja äänet. Naisten tekemä työ, pesulana toimiminen ilmeisesti on se tulonlähde, millä tuota turvakotia ylläpidetään, mahdollisten seurakuntasisarilta ja veljiltä saatujen almujen lisäksi. 

Ja kaiken käytännön huushollin ja talouden rahallisen pyörittämisen hoitaa armelias talon emäntä Mathilda, syvästi uskovainen hänkin.

Tekla haluaa paeta ahdistavaa ympäristöään, mutta hänen on keksittävä miten hän pääsee omilleen. Hän on nähnyt uskovaisten tekopyhyyden läpi.

-----
Tarina noin 120 vuoden takaisesta Helsingistä on hienosti kirjoitettu ja taustoitettu. Eipä ihme, sillä kirjailija on yhteiskuntahistorian dosentti.

Kirjan luettuani mietin, että tässä tarinassa ja sen taustoittamisesssa ja elävöittämisessä on samaa vahvaa otetta kuin Paula Havasteen romaaneissa. Ja ehkäpä tarinasta löytyy vertailukohtia myös Claire Keeganin tarinoihin, joissa kuvataan naisten oloja Irlannissa.

Ja tämä on jälleen kirja, jota ei malta laskea kädestään, kun tarina vie mennessään. 

Kirjailija luo tarinan kuin elokuvan lukijan tajuntaan.

Hieno teos, suosittelen!

Tätä kirjaa edelsi teos "Jo valkenee kaukainen ranta",  jonka jatko-osa tämä kirja on. Tämä selvisi minulle vasta kirjan luettuani, mutta tämän "Langenneiden naisten talo" -teoksen voi kyllä hyvin lukea itsenäisenä teoksenakin. Täytyypä tulevaisuudessa tutustua tuohon sarjan ensimmäiseen osaan.

Arvio kirjasta toisaalla: 


Kirjailijan esittely:

perjantai 18. syyskuuta 2026

Juha Ruusuvuori: Nokian nuoriso-ohjaaja

Romaani/spekulatiivinen fiktio/satiiri


Juha Ruusuvuori kirjoittaa minua lukijana addiktoivia tarinoita. Tässä kyseisessä romaanissa on nyt 23 vuoden ajalta kertynyttä viehättävää patinaa, vaikka se ilmestyessään vuonna 2003 iski satiirinsa terän suomalaisen menestystarina Nokian aiheuttaman hypen reunaan.

Kirjan nimi "Nokian nuoriso-ohjaaja" tarkoitti 1970-1980-lukujen nuorison slangissa poliisin kumipamppua. Mutta mistään siihen liittyvästä tämä romaani ei kerro.

Vuonna 2003 Nokia hallitsi matkapuhelinmarkkinoita tuotteillaan ja oli yksi maailman arvokkaimmista yrityksistä.

Romaanissa Nokia-yrityksellä on tutkimus- ja tuotekehyrysyksikkö Berliinissä ja siellä toimiva kahden miehen tiimi yrittää kehittää uusia aluevaltauksia matkapuhelinten ja kommunikaattoreiden markkinoille pystyäkseen pitämään kuluttajat tyytyväisinä.

Miehistä toinen, tarinan päähenkilö, on suomalaissyntyinen Marco, jolla on avioerossa huollettavakseen jäänyt nelivuotias tytär Rosa. Toinen mies on Jürgen, poikamies ja jonkin sortin hillitön tuotekehitysnero.

Marcon asunnossa alkaa kummitella, Jürgen haluaisi laajentaa kommunikaation uusiin ulottuvuuksiin, yliaistilliseen jopa ja luoda siltä pohjalta tuotteita.

Kummitus Amanda on rakastunut Marcoon ja kertoo tarinoita elämästään ja historiastaan eri mantereilla. Hän kertoo myös erästä surullista tarinaa 1600-luvun ruotsalaisista ja suomalaisista uudisasukkaista Delawaressa, jossa Sofia-tyttönen on syytettynä noituudesta.

-----

Juha Ruusuvuori osaa kirjoittaa hyvia tarinoita historiasta. Hänen juttujaan aion lukea vielä lisääkin.

sunnuntai 13. syyskuuta 2026

Giulio Leoni: Mosaiikkimurha

Romaani


Giulio Leoni on minulle ennestään tuntematon kirjailija. Tämä teos oli kirjaston poistohyllyssä. Kirjan takakannen esittely houkutteli tarttumaan kirjaan ja lukemaan sen.

Kirja on salapoliisiromaanin muotoon tehty tarina, jonka päähenkilönä on Dante Alighieri vuoden 1300  kesäkuisessa Firenzessä. Hänellä on korkea-arvoinen priorin virka. Sen vuoksi hänet velvoitetaan tutkimaan outoa murhaa. Kuuluisa mosaiikkitaiteen huippumies löytyy surmattuna keskeneräisen teoksensa ääreltä.

Kuka tai ketkä ovat voineet surmata mestarin ja miksi. Surmaa tutkiessaan Dante joutuu tutustumaan salaliittoihin ja paavillisiin juonitteluihin. Hänen ajatuksiaan askarruttaa myös nainen nimeltään Antillia.

----
Ajattelin kirjaan tarttuessani, että ehkä tämä tarina on kuin Umberto Econ ruusun nimi. Historialliseen viitekehykseen on rakennettu arvoitus, jota tutkii riittävät henkiset ja aineelliset resurssit käytössään taitava henkilö. Tässä kirjassa se on Dante Alighieri, runoilija, jonka tunnettu teos "Jumalainen näytelmä" on klassikko. Tämä kirja ei kerronnaltaan yllä mielestäni Umberto Econ teoksen kaltaiseksi. Kirjassa on hieman enemmän ehkä kuitenkin Dan Brownin tyylistä kerrontaa, tosin historiallisessa viitekehyksessä.

Loppuratkaisu ja paljastuva salaisuus yllättää lukijan kyllä.

sunnuntai 6. syyskuuta 2026

Nicola Barker: Outoja otuksia

Romaani


Kirjaston poistohyllystä löytyi tämä itselleni ennestään tuntemattoman kirjailijan teos "Outoja otuksia". Kirja julkaistiin suomeksi vuonna 2005, alkuteos "Five Miles from Outer Hope" on vuodelta 2000. 

Nicola Barkerin teos kertoo minämuodossa 16-vuotiaan Medve-nimisen kookkaan tytön kipuilusta perheensä ja perheen omistamaan hotelliin vieraaksi saapuneen La Roux-nimisen nuoren miehen ihmissuhdekiemuroissa. 

Medven isä "Iso" on lyhytkokoinen mies, joka koittaa pitää lapsi- ja teinilaumaansa kurissa saarella, jolla hotelli sijaitsee. Perheen äiti Mo (Maureen) on lähtenyt USA:n kehittelemään ja kaupittelemaan outoa keksintöään. Vanhin tytär Poodle on lähtenyt rakkauksien perään ulkomaille. 12-vuotias pulska tytör Patch on juonikas salaliittolainen Medvelle ja 4-vuoias pikkuinen Feely elää omissa maailmoissaan.

Tuo aika saarella 1980-luvun alussa määrittelee kaikkien elämän ja siitä jää pysyvät muistot jokaiselle.

Kirja on kirjoitettu ikään kuin 16-vuotiaan tytön havaintojen ja kokemusten pohjalta teini-iän kaikentietävän arroganssin ja kehon hormonimuutosten vauhdittamana. Medve tietää kokonsa takia olevansa erilainen ja asennoituu ratkaisemaan ristiriitoja itsenä ja muiden välillä oveluudella ja fyysisellä voimalla.

Kirja seestyy loppua kohden kun ajassa harpataan eteenpäin 15 vuotta ja henkilöiden aikuiset hahmot tulevat lukijalle tutuksi. Samalla selviävät myös kaikkien tarinan osaisten vaikuttimet heidän tekoihinsa.

Ihmiset ovat kummallisia, "outoja otuksia".




torstai 3. syyskuuta 2026

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Romaani


Mikael Niemi tuli minulle tutuksi jo 2000-luvun alussa kun tämä hänen "Populäärimusiikkia Vittulajänkältä" -teoksensa ilmestyi. Alkuperäinen teos on vuodelta 2000, suomennos vuotta myöhemmin. Luin sen tuolloin vuonna 2001 ensimmäisen kerran ja se teki heti vaikutuksen. Nyt luin sen uudestaan, koska käsittelemme teosta lukupiirissämme lokakuun 2026 alussa.

Kirjailija Mikael Niemi on syntynyt vuonna 1959 ja on pari vuotta minua nuorempi. Nostalgian täyttämä romaani "Populäärimusiikkia Vittulajänkältä" kuvaa nuoren pojan lapsuutta ja teini-ikää Tornionjokilaaksossa Pajalassa, jonka eräs osa on Vittula. Pojan perhe on perinteinen pohjalaisperhe, jonka tavassa elää ja olla vaikuttavat vahvasti suvun perinne ja ympäristön paineet. Naapuriperheen Niila on lestadiolaisesta kodista lähtöisin. Niilasta tulee kirjan kertojan paras kaveri. Kotioloissaan Niila joutuu elämään isänsä väkivallan uhan alla.

Kirjassa elää väkevänä pohjoisen tarinankerronnan perinne. Siihen kuuluu herkullinen liioittelu ja naurettavaksi asti kohoava leuhka itsekehu. Elämää eletään ulkoisesti köyhästi, mutta sisäisesti rikkaasti.

----

Kirja oli ilmestyessään iso tapaus. Mikael Niemi oli haastateltavana televisiossa ja monissa lehdissä Skandinaviassa. Pajala koki turistiryntäyksen, monet halusivat matkustaa katsomaan kirjan tapahtumapaikkoja. Minä ihastuin Mikael Niemen kerrontatyyliin ja olen lukenut hänen suomennettua tuotantoaan tuosta lähtien. Meänkielinen kirjallisuus on enemmänkin kiinnostanut minua samoin kuin Lapin legendat. Bengt Pohjanen tai Rosa Liksom ovat mielikirjailijoitani, joiden meänkieliset jutut kiinnostavat.

Populäärimusiikkia Vittulajänkältä sisältää herkullisia kuvauksia luku kerrallaan pojan kasvusta teini-ikään. Lapsuuden leikit, jääkiekko-ottelut, koulunkäynti ja koulukiusaaminen, vanhempien rooli ja sukulaisten auktoriteetti tai sen puute ja Pajalan paikallinen huvielämä tulee lukijalle tutuksi.

On sukujuhlia ja sukujen välistä kisailua ja viittauksia vanhoihin riitoihin aina 1930-luvun tietyöläisten lakkoon asti ja kauemmaskin sekä joen merkitystä eri vuodenaikoina. Jäidenlähtökohtaus joesta yhdistetään rock and rollin pauhuun, kuten se varmaan nuorten poikien mielissä ja muistoissa saattoi yhdistyä mahtavana luonnonnäytelmänä.

Kaikkea tuota Mikael Niemi kuvaa hellästi ja karkeasti aina tilanteen mukaan. (Noihin 1930-luvun tapahtumiin muuten Niemi palaa teoksessaan "Silkkiin kääritty kivi", se on hieno teos, suosittelen!)

Tämä "Populäärimusiikkia... " -kirja on Mikael Niemen tutun kotimaiseman ja mielenmaiseman avaamista, rakas paikkakunta henkilöineen ja tapahtumineen herää eloon kirjailijan sen meille esittämänä. 

Mukana on lappalaista mystiikkaa ja tapakulttuuria, shamanismiakin Ryssi-Jussin tarinan ja sotavankeudesta paon "knapsuksi" muuttumisen myötä. Rottasodat ja poikien ilmakiväärisodat ovat villiä menoa. Ensimmäiset kokemukset vastakkaisen sukupuolen kanssa hellyttävää säheltämistä. Lukijana helposti palaan omaan lapsuuteeni ja nuoruuteeni ja vastaaviin kolttosiin, vertailemaan mitä itse tulikaan tehtyä 1960-1970 -luvuilla.. 

Ja tarinaa vie eteenpäin "Rock and roll music!" Se räjäytti nuorten tajunnan ja yhdisti nuorisoa. Päähenkilö kavereineen pistää pystyyn bändin, johon musiikinopettaja Greger antaa tukensa, soittimien ja opastuksen muodossa.

Kirjan lopou on kaunis, siinä kirjailija jättää hellät jäähyväiset lapsuutensa maisemille ja tovereille kotitanhuville aikuisena palatessaan.
‐----

Kirjan perusteella on tehty saman niminen elokuva, kävin katsomassa sen aikoinaan elokuvateatterissa. No, elokuva on pinraraapaisu, suosittelen kirjan lukemista.




keskiviikko 26. elokuuta 2026

Georges Simenon: Todistaja

Romaani


Kirjaston poistokirjojen hyllystä löytyi tämä pieni hieno kirja.

Simenon tunnetaan komisario Maigret -kirjoistaan. Itse en ole lukenut koskaan Simenonin teoksia, tämä "Todistaja" on ensimmäinen. Kirja on kirjoitettu vuonna 1965. 


Tämä juuri lukemani kirja "Todistaja" kertoo Andre -nimisestä 16-vuotiaasta pojasta, joka tyttöystääänsä Francinea saattaessaan sattumalta näkee äitinsä pujahtavan ulos oudosta rakennuksesta. Andre arvaa, että hänen äidillään on avioliiton ulkopuolinen suhde. Hän järkyttyy havaintoaan ja alkaa miettiä asiaa ja siitä aiheutuvia tilanteita ja ongelmia.

Pojan pitäiai keskittyä ylioppilaskokeisiin, mutta pojan äiti on arvannut paljastuneensa ja nyt alkaa sekä isän että äidin ja pojan välinen keskustelujen sarja, jossa vähä vähältä selviää, millaisia ihmisiä isä ja äiti ovat ja miten on heidän liittonsa laita.

Poika tulee tempaistuksi aikuisten maailmaan kuunnellessaan vanhempiensa tunnustuksia vuoron perään. 

Eteläine  Ranska, Cannes ja Nizza ovat tapahtumapaikkana tälle kertomukselle. 

Lukuiloa, tämä on hieno kirja.



tiistai 18. elokuuta 2026

Juha Lehikoinen: Lamelliteoria

Romaani/scifi/kauhu

Vuonna 2007 julkaistu Juha Lehikoisen esikoisteos Lamelliteoria on sekoitus väkivaltaista visiointia Alienin tai Predatorin tyyliin ja scifiä avaruusloikkineen ja merkillisine aluksineen ja multiversumeita kohti kurottavine loppuratkaisuineen.

Lukiessani koin puistatusta kirjan hahmoihin sisäänkirjoitetun väkivaltaisuuden ja misogynian takia. Se teki lukemisesta ajoittain epämiellyttävän kokemuksen.

Kirjan hiljalleen avautuva juonikuvio ja sen arvoitus oli rakennettu kuitenkin niin koukuttavaksi, että loppuratkaisun nähdäkseni luin lähes herpaantumatta tarinan loppuun.

Alex Macman kohtaa kirjan alussa Paige Boulett -nimisen tytön, joka osoittatuu olevan enemmän kuin ensi silmäyksellä saattoi aavistaa.

He karkaavat Planeetalta yhdessä avaruuteen ja löytävät Nymphi -nimisen avaruusaluksen, joka on kokenut haaksirikon avaruudessa. Alus sisältää jäännökset sitä kohdannesta synkästä tragediasta. Kauhu valtaa seikkailijat heidän nähdessään tuhon jäljet.

‐----
Kirja löytyi kierrätyspisteeltä ja täytti kesäisenä ajanvietteenä yhden päivän lukuhetket. Tarinan kauhukuvat ovat sen verran värikkäät ja rajut, että en suosittele herkemmille lukijoille. Kirjailijan innokas herkuttelu väkivaltakohtauksilla ei palvele mielestäni kirjan juonen kehittämistä, se vie ainakin minulta pois loppuratkaisun uskottavuutta. Game of Thrones -tyyppistä mystiikkaa olen huomaavinani tässä teoksessa, sekä muitakin esikuvia, Alien ja Predator -elokuvat jo mainitsinkin.

sunnuntai 16. elokuuta 2026

Anne Cathrine Bomann: Agathe

Pienoisromaani

Tässä 122-sivuisessa romaanissa kuvataan kohta eläköityvän ja urautuneen 71-vuotiaan miespuolisen terapeutin avautumista vaivihkaa elämälle.

Hän käy potilaidensa kanssa terapiaistuntoja läpi tajuten, että ne eivät välttämättä johda mihinkään. Hän on elänyt koko ikänsä samassa talossa ja tehnyt samaa työtä vuodesta toiseen ja unohtanut elää elämäänsä.

Kunnes hänelle tulee potilaaksi Agathe.

‐----
Kirjailija on tanskalainen psykologi ja tämä on hänen esikoisteoksensa.

Hieno teos.



Alastair Reynolds: Jäälinnun lento



Romaani/scifi



Alastair Reynoldsilta olen lukenut useampia scifi-romaaneja aikoinaan. Tämä kirja osui käteeni kirjaston uutuushyllystä. Takakansiesittelyn perusteella valitsin tämän luettavakseni, enkä pettynyt. Tämä on laadukas kirja, joka sisältää monia hyviä lajityypin elementtejä.

Päähenkilö kirjassa on Juri Gagarin. Hän on yksityisetsivä, joka palkataan selvittämään outoa kuolemantapausta. Hänet palkkaa Ruby Blue. Tapahtumapaikkana on avaruusalus Jäälento. Se on avaruudessa matkaava alus, joka on vuosisatoja sitten lähetetty maapallolta toiseen aurinkokuntaan.

Avaruusalus on lähetetty matkalle mukanaan useita miljoonia talviuneen nukutettuja ihmisiä. Pieni osa matkaajista valveilla ja huoltaa alusta. 

Alus on 56 km pitkä sylinteri, jonka sisällä on useita kaupunkeja, joissa eletään sellaista elämää kuin jossakin 1950-1960 -lukujen film noir -elokuvissa. Ja yksityisetsivä Juri Gagarin on juuri tuollainen film noir -sankari, joka saa ratkaistavakseen monitahoisen ongelman. 

Aluksen talouselämää pyörittää kaksi mahtisukua, joiden nuorisoa on kohdannut murhenäytelmä. Toisesta suvusta on 18-vuotispäivänsä kynnyksellä kuollut tytär, toisesta suvusta taas tämän ikätoveri, poika.

___________

Alastair Reynold osaa scifi-maailman luonnin. Tässä tyylilajissa, eli noir-tyyppisessä salapoliisitarinassa lukija hämmästelee sitä, miten 56-kilometsriä pitkän syvässä avaruudessa matkaavan sylinterin sisään on rakennettu kokonainen pieni maailma. Siinä maailmassa tosin ei toimita tekoälyjen ja tietoverkkojen logiikalla vaan paperiraha on kovaa valuuttaa, dokumentit ovat paperidokumenteja ja nauhoitukset tehdään kasettinauhurilla tai sanelukoneella ja valokuvat otetaan filmikameralla, jonka filmi kehitetään valokuvaliikkeessä. Outoa scifi-tarinaan tuo vanhanaikainen teknologia, mutta kaikelle on selityksesnsä tässä oudossa maailmassa, Jäälintu-nimisessä sukupolvia kuljettavassa aluksessa nimeltä Jäälintu. 

Tarinan lopussa tuo maailma saa selityksensä, kun Juri Gagarin on päässyt osoittamaan kykynsä niin salapoliisina kuin avaruuspilottina! 

Kirjailijan mielikuvitus ja mestarillinen kerronta vie mukanaan. Kosmiset näyt ja avaruusseikkailut odottavat lukijaa, joka malttaa hypätä Juri Gagarinin matkaan ratkaisemaan  arvoitusta, joka osoittautuu mahtavaksi synkäksi salaliitoksi.


keskiviikko 12. elokuuta 2026

Brit Bennett: Äidit

Romaani


Brit Bennettin tyyliä sain ensi kertaa kokea lukiessani lukupiirin valintana ollutta kirjaa "Mikä meidät erottaa". Tämä "Äidit" -romaani, joka on kirjailijan esikoinen on yhtä hieno ja kypsä teos. Tämä on nyt lukupiirimme syyskuun 2026 kokoontumisen "lukuläksynä".

Kirja julkaistiin vuonna 2016 ja sen suomennos ilmestyi vuonna 2023.

Kirja kertoo kasvutarinan Nadia nimisen mustan tytön teinivuosilta aikuiseksi asti. Nadia on lahjakas kalifornialainen tyttö joka tähtää yliopistoon. Haaveet saattavat romahtaa, kun hän huomaa olevansa raskaana. Lapsen isä olisi Nadiaa hiukan vanhempi poika Luke.

Nadian äiti on tehnyt itsemurhan. Nadia elää isänsä kanssa. Isä on sotaveteraani, joka elää uskonnollisten moraalisääntöjen mukaan. Perheessä on siis surua menetyksen johdosta. Äidin itsemurhalle ei löydy selitystä.

Luken isä on seurakunnan pastori ja hänen äitinsä tekee töitä seurakunnalle.

Nadia hankkii abortin Lukelta saamillaan rahoilla. Tämä abortti tulee määrittämään vielä vuosien päästä heidän elämäänsä ja suhdetta toisiinsa.

----

"Äidit" kertoo paikkakunnan pienen uskonnollisen yhteisön ahdasmielisistä ja kuristavista säännöistä. Sääntöjen takia yhteisöön syntyy vaiettuja salaisuuksia, jotka ohjaavat suoraan tai epäsuorasti ihmisten käyttäytymistä toisiaan kohtaan.

Nadia, Luke ja Aubrey elävät ystävyyssuhteitaan ja niiden kasvamista ja romahtamista vanhempiensa ja uskonyhteisön paineissa. Aubrey oli töissä Luken äidin apuna seurakunnalla muutettuaan paikkakunnalle isosiskonsa Monican ja tämän vaimon kanssa. Aubreyn oli pakko paeta äitinsä luota isäpuolen tekojen takia.
--------
Kirjaa lukiessa sen rakenteessa oli mielestäni ikään kuin viittaus antiikin näytelmien muotoon. 80-90-vuotiaiden äitien kuoro kommentoi aina välillä kirjan tapahtumia tehden johtopäätöksiä näkemänsä perusteella. Kuoro äitejä myös välillä puuttui tapahtumien kulkuun, eikä aina kovin suoruisin seurauksin. Kuoro on kuin oraakkelit tai jumalat, tarkkailevat ja ohjailevat vaivihkaa ja myös kommentoivat tapahtumia.


Kirjailijan tarinankerronta on sujuvaa ja mukaansatempaavaa. Ajankohtaiseksi kirjan tekee nykyinen USA:n konservatiivihallinto ja sen kiristyneet aborttikäytännöt ja kytkentä evankelikaalisiin uskonlahkoihin sekä nykyiseen rotupolitiikkaan ja rotuerottelun uusiin muotoihin. Niistä on tosin vain aavistus tässä kirjassa, mutta tänä päivänä nuo virtaukset ovat vahvistuneet USA:ssa.

Kirjan sankari oli syntynyt noin vuonna 1990, sillä hänen mennessään yliopistoon 18-vuotiaana Obama nousi presidentiksi.

Hienoa luettavaa tämä kirja.

Suosittelen.

Tuolla eräs arvio kirjasta:

perjantai 7. elokuuta 2026

Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja

Pienoisromaani


Tarina tytöstä, joka saa luvan toimia köyhän perheensä elokuvankertojana. Perheellä kun ei ole varaa kaikkien mennä elokuviin, tytär saa mennä perheen vähillä rahoilla katsomaan elokuvan ja sieltä palattuaan kertomaan sen elokuvan muille. Koko perheelle, ja myöhemmin hän saa esittää sen koko kylälle.

-----
Kirja kertoo surumielisessä ja nostalgisessa tarinassaan myös Chilen historian vaiheita 1950-luvulta parikymmentä vuotta eteenpäin.



Engström-Richert: Armasjarvi

Romaani/dystopia/ekotrilleri


Kirjailijapariskunnan Engström-Richert luoma Pohjoinen trilogia saa lisää vauhtia tässä toisessa osassa. Ruotsinkielinen alkuteos ilmestyi vuonna 2021, suomennos vuonna 2023.

Tekstin oheen kappaleiden väliin on tuotu vuoden 2049 uutisia, joissa kuvataan ekokatastrofin leviamistä ja vaikutuksia masilman talouteen ja hyvinvointiin. Lukija huomaa, mikä on syynä valtaville kansainvaelluksille ja pakolaisuudelle.

Nordmarkissa elämä ajautuu kiristyvään kriisiin. Jaarlin näennäinen valta yritetään vahvistaa ja varajaarli juonittelee pitääkseen valtarakennelman pystyssä.

Erik ja Sonja rekrytoidaan tiedonhankintaan.

Tiedonhankinta osoittautuu kohtalokkaaksi kummallekin.

‐-----

Trilogian kolmannen osan suomennos on peruuntunut. Ruotsinkielisenä se on julkaistu 2023 nimellä "Talvatis". Ikävä juttu suomenkielisiä lukijoita ajatellen.

Tämän kirjasarjan lukijoita voisivat olla vaikkapa ne lukijat, joita Risto Isomäen ekotrillerit ovat kiehtoneet. Myös Maja Lunden "Ilmastokvartetti" tulee mieleen Engström-Richert pariskunnan Pohjoisen trilogiaa lukiessa.



keskiviikko 5. elokuuta 2026

Engström-Richert: Nattavaara

Romaani/dystopia/jännitys


Thomas Engström ja vaimonsa Margit Richert julkaisivat koronavuonna 2020 ekologisen trillerin "Nattavaara", joka on ensimmäinen osa pohjoista trilogiaa. Suomennos ilmestyi vuonna 2022.

Kirjassa eletöön vuotta 2049, Nordmark on pohjoinen Ruotsista eronnut itsenöinen alue, jonka pääkaupunki on Kiiruna.

16-vuotias Erik löytää kuolleet vanhempansa saunasta. Hän joutuu 9-vuotiaan sisaruksensa kanssa karkotetuksi kotikylästään. Hän lähtee Kiirunaan hakemaan oikeutta itselleen.

Marjan odottaessa miestään Mårtea kotiin markkinoilta heidän taloonsa tunkeutuu kiertelevä rosvojoukko. Talo ryöstetään ja Marja kaapataan joukon mukaan.

Nettiyhteydet maailmaan ovat poikki, ihmiset pelkäävät maahanmuuttajia tautien tai radioaktiivisen saasteen takia. Useampi pandemia on tehnyt globaslisti tuhojaan.

----

Kirjailijapariskunta on tehnyt pätevän jalat maassa etenevän tarinan Lapin maisemissa tapahtuvasta selviämistaistelusta. 



sunnuntai 2. elokuuta 2026

Anu Kolmonen: Paperijumalat

Romaani


Anu Kolmonen on loistava ja eläytyvä ja empaattinen köyhien kovan elämän kuvaaja. Näin ajattelin luettuani kaksi hänen aiempaa teostaan, joita olen myös käsitellyt muutamalla sanalla tässä blogissa.

Nyt hän on omalla kielellään ja elämänkokemuksellaan kirjoittanut henkilökohtaisimman teoksensa. Anu Kolmosesta oli haastattelu televisiossa. Siinä hän kertoi kokemusasiantuntijana, millaista on pudota yhteiskunnan turvaverkkojen ohi köyhyyteen, josta ei löydy helpolla mitään ulospääsyä. 

Katso Flinkkilä & Kellomäki Yle Areenassa:





Lääkärien työkyvyttömäksi diagnosoima keski-ikäinen nainen sinnittelee painajaismaisessa tilanteessa. Vakuutusyhtiöiden lääkärit toteavat korvaus- tai eläkehakemukset perusteettomiksi potilasta näkemättä. Toimeentulotuki evätään. Työttömyystukea saadakseen on ilmoittauduttava te-toimistoon työnhakijaksi. Monia invalidisoivia sairauksia sairastavalle ei löydy palkkatyötä eikä tukihakemuksia hyväksytä.

Elämä on sinnittelyä päivästä toiseen. Oman tyttären elämässä etenemimen tuo valonpilkahduksia päähenkilön ajatteluun. Samoin luonnon seuraaminen ja luontohavainnot. Köyhyys ja osattomuus vetää mielen apeaksi ja järkyttää mielenterveyttä.

Oman muistisairaan äidin omaishoito vie ajatukset omaan sukuun ja isotätien haaveisiin ja elämään, nostalgiaan, joka ehkä kantaa eteenpäin, antaa elämälle puitteita ja sääntöjä, vaikka rahattomuus ei hellitä yhtään eikä suo helpotusta vaivojensa kanssa eteenpäin sinnittävälle.

-----
Kirja on hieno teos tärkeästä aiheesta. Kirjailijan herkkyys ja rohkeus omien kokemusten kirjaamisessa romaanimuotoon on kunnioitettavaa. Peräpohjalainen kieli dialogissa tuo vivahteita ja väriä kerrontaan. 

Upea teos.

maanantai 27. heinäkuuta 2026

Ali Smith: Kesä

Romaani


Ali Smith on kirjoittanut vuodenaikojen nimillä kulkevan neljän kirjan sarjan, josta tämä "Kesä" on viimeinen. Aiemmin olen lukenut häneltä kirjan "Syksy", josta on blogiteksti tällä sivustolla: https://seponkirjalistat.blogspot.com/2023/04/ali-smith-syksy.html?m=0

Ali Smithin kirja on ensimmäinen lukemani kaunokirjallinen teksti koronapandemian aiheuttamasta sulusta ja sen aiheuttamasta vaikutuksesta ihmisten ja yhteisöjen mieliin.

Perhe, jossa on varhaiskypsä poika Robert 13v, tytär Sacha 16v ja äiti Grace elää elämäänsä Brightonissa. Poika on häirikkö ja kiusantekijä, joka ihailee Einsteinia ja Boris Johnsonia ja on hurahtanut oikeistolaisiin maskuliinisiin houreisiin. Tytär Sacha on huolestunut ympäristöasioista ja on huolissaan maapallon tilasta. Äiti ihailee lahjakkaita lapsiaan ja muistelee nuoruutensa kesää vuonna 1989.

Perheen isä Jeff asuu naapurissa uuden naisystävänsä Ashleyn kanssa.

Sacha tuo kylään Arthurin ja Charlottan, jotka ovat nettiaktivisteja, nuoria yliopistossa opiskelleita Art in Nature -sivuston ylläpitäjiä ja aktiiveja.

----
Kirja on haikea ja tunteellinen kuvaus siitä, että nostalginen kuva asioista ei ole sama kuin asia itse oli joskus aikoinaan. Menneisyyteen ei voi palata.

Kirjs sisältää kannanottoja 5 vuotta voimassa ollutta Brexitiä ja sitä ajaneita poliitikkoja kohtaan sekä hallitusta, jonka koronatoimet olivat onnettoman vaatimattomia. 

Kirjassa kuvataan ihmisten eristämistä keskitysleireille Englannissa toisen maailmansodan aikana ja vuonna 2020, koronavuonna, jolloin oikeistohallitus oli muuttanut maahanmuuttopolitiikkaa ja tehnyt maahan pyrkineistä ja päässeistä vihollisia, jotka piti eristää huolella muusta väestöstä.

Lisäksi kirja käsittelee myös koronaviruspandemian vaikutuksia ihmisen psyykelle kun kontakteja toisiin ihmisiin vähennetään ja eristytään muista.

Mutta kirja on myös kuvaus toivosta ja optimismista, kauniisti on jälleen sanottavansa sanoittanut Ali Smith.

Ehkä vielä luen ne pari muuuta hänen "vuodenaikateostaan"

Suosittelen, tämä on ajatuksia herättävä kesäkirja, itse luin tämän heinäkuussa 2026.




sunnuntai 26. heinäkuuta 2026

Ville-Juhani Sutinen: Kiirastulesta

Romaani


Ville-Juhani Sutinen hämmästytti minua edellisellä kirjallaan "Paratiisista". Kerronnan värikkyys ja ote vei lukijaa mennessään hienosti!

Näissä kahdessa kirjassa "Paratiisista" ja "Kiirastulesta" kerrotaan historian pohjavirtojen pienistä sivuvirroista pienen ihmisen näkökulmasta. Jokin unohdettu, jota koulujen historian tunneilla on jäänyt kertomatta tulee näissä kirjoissa kerrotuksi. Samalla valotetaan myös maailman taloudellisia lainalaisuuksia ja miten ne ovat muokanneet yhteiskuntia kautta vuosisatojen. 

"Paratiisista" -romaanista kirjoitin aikaisemmin tässä blogissa, teksti löytyy tuolta: https://seponkirjalistat.blogspot.com/2024/06/ville-juhani-sutinen-paratiisista.html

Tässä "Kiirastulesta" -teoksessa lähdetään jälleen liikkeelle Suomesta, tai oikeammin 1700-luvun puolivälin itäisestä Ruotsista, savolaisesta kylästä, jossa ei ole ankarassa elämässä sijaa Eugen Rastille, pojalle, joka haaveilee paremmasta elämästä. 

Hän lähtee köyhyyttä ja osattomuutta pakoon tavoitteenaan päästä Ruotsin hankkimaan uuteen siirtomaahan länteen, josta hän on kuullut huhuja. Hän ei ole ainoa, joka pyrkii parempiin elinoloihin.

Itselleni uutta opittavaa tässä romaanissa on paljon. En tiennyt, että Ruotsilla oli 1700-luvulla siirtomaana pieni Saint Bartholomyn saari Karibialla. 


Eugen Rastin elämä on raakaa raadantaa helvetillisissä oloissa, kiirastulena vertauskuva tästä saaresta on todella onnistunut. Maailmassa käydään orjakauppaa, läntiset taloudet kasvavat, sokeriruokoa, kahvia ja puuvillaa viljelemään ja keräämään tarvitaan valtavia määriä orjia. Saint Barhelemy ei tuota mitään noista maailmankaupan tuotteista, mutta sen pääkaupungista Gustaviasta tulee vapaasatama, jossa tavaroita vaihdetaan aluksista toiseen ja orjalasteja tuodaan Afrikasta edelleen kuljetettavaksi niitä tarvitseviin Amerikan maihin.

Eugen Rasti repii niukan toimeentulonsa orjamaisissa töissä, keräämällä linnunpaskaa eli guanoa läheisiltä luodoilta ja louhimalla orjien kanssa suolaa kuivatusaltaista. Suola on arvokas tuote ruaanlaitossa ja kalan ja lihan säilönnässä.

Osa ajasta kuluu saaren kapakassa, jonka emäntä kertoo Rastille tarinansa. Rommia ja viiniä kuluu, merimiehet panevat tienaamansa rahat viinan tuomaan unohdukseen ja kapakasta ostamiensa prostituoitujen kayttöön.

Rasti haaveilee paremmasta ja toivoo pääsevänsä orjalaivan kapteeniksi, mutta siihen on pitkä matka lukutaidottomalla raatajalla.

Rasti tutustuu lääkärinä toimivaan Samuel Fahlbergiin (oikea elänyt henkilö) sekä Robert Montgomeryyn (myöskin todellinen henkilö) ja toivoo saavansa apua haaveidensa toteuttamiseen.

Tarinaan on siis lisätty mausteeksi sivuhenkilöitä, jotka kirjan epilogissa kirjailijan kuvaamana ovat todellisia eläneitä ihmisiä, joille kirjailija on luonut tähän teokseen roolit ja dialogin, joka tukee värikästä kertomusta tästä historiallisesta paikasta. Kannattaa lukea kirjan epilogi, ehdottomasti. 

Gustavia - kaupungin nimi viittaa Ruotsin kunikaaseen Kustaa III. Kaupungin katujen nimet ovat selvää ruotsinkieltä vaikka Karibialla ollaan. 

Tämä on huikea kirja lukea, viisas ja kaunis. Teksti on tekijän luomaa kieltä, jossa on vanhanhtavuutta luotu sanamuodoilla ja sanonnoilla ja vertauskuvilla. Joitakin ulkomaisia sanoja on jätetty kääntämättä ja ranskalaisia ja englantilaisia ilmaisuja ikään kuin kansankielisenä on mukana myös, foneettisena asuna oleva sana on translitteroitu sellaiseksi, kuin voisi sen kuvitella olevan puhujan suussa tuona aikana.

Lopussa teksti irtoaa 1700-luvun lopun maailmasta ja kirjailija siirtyy kuvaamaan muutamin sivuin  nykyistä elämäämme ja siinä esiintyviä ilmiöitä. Kirjailija kääntää näkökulmaa ja katsomme lintuperspektiivistä maailmaamme ja sen tavaravirtoja ja talouselämää jonka alkuvaiheet muodosti 1700-luvun kapitalismi ja sen reunailmiöt.

Orjuus ja sen käsittämätön raakuus elää edelleenkin, jossakin muodossa. Joko sellaisenaan tai peitellymmässä muodossa.

Suosittelen ehdottomasti tätä kirjaa ja jään odottamaan lisää kirjailijalta.

On hienoa lukea kirjaa, joka on sekä viihdyttävä että valistava. Näin kesällä heinäkuun lämmössä tämän kirjan lukeminen on erityinen elämys. Kiitos Ville-Juhani Sutinen!

Arvioita kirjasta Sutisen Facebook-sivulla:



tiistai 7. heinäkuuta 2026

William Golding: Kärpästen herra

Romaani



William Goldingin tarina on tuttu entuudestaan. Muutama vuosikymmen sitten luin tämän kirjan ja olen nähnyt tarinasta vuonna 1963 tehdyn mustavalkoisen elokuvan. Lukupiirimme kirjana luin kirjan nyt uudestaan ja hyvä niin.

Tästä kirjasta voi nousta moniakin tulkintoja ja se on klassikkona edelleenkin ajankohtainen.

Joukko eri ikäisiä poikia haaksirikkoutuu tarinassa autiolle saarelle. Kaksi kaverusta, urheilullinen Ralph ja pilkkanimellä Possu tunnettu kömpelö pulska ja silmälasipäinen kaveri pohtivat kirjan alussa, keitä kaikkia saarelle on joutunut. Possu keksii rannassa torvimaisen simpukan, johon puhaltamalla Ralph saa aikaan kutsuäänen, joka saa aikaan, että viidakosta saapuu heidän luokseen rannalle melkoinen poikajoukko isompia ja pienempiä poikia.

On keksittävä keinot pysyä hengissä. Saaren kasvillisuus tarjoaa hedelmiä ja purosta saadaan vettä. Porukka perustaa organisaation, jota johtaa Ralph neuvonantajanaan Possu. He määräävät tutkimusretken saaren osia kartoittamaan ja resursseja tutkimaan. Saarella elää lauma sikoja ja osasta poikia tulee Jack-nimisen pojan johdolla metsästäjiä.

Alkuun idylliseltä vaikuttanut elämä saarella muuttuu kirjan edetessä poikien väliseksi kamppailuksi johtajuudesta. 

Ryhmä jakaantuu kahtia ja osa taantuu villeiksi verenhimoisiksi sotilaiksi ja raakalaisiksi. Jopa ne, joilla on hyvät aikeet pitää signaalitulta palamassa osoittautuvat alttiiksi lähtemään viettiensä viemiksi kun pelko ja yön pimeät kauhut kiristävät tunnelman.

Tarinan verinen loppunäytös on hyytävää luettavaa.


Kirja on kirjoitettu vuonna 1954 ja on aika selvää, että kirjan kuvaama poikien yhteisö on kuin pienoiskuva siitä, mitä maailmassa oli tapahtunut toisessa maailmansodassa. Joku ottaa rajattoman vallan toisten yli ja määrittelee omat sääntönsä, eikä ole enää vastuussa kenellekään. Väkivallanteot oikeutetaan omalla edulla ja ne vaietaan ja kielletään. Syyllisyys kyllä koskee joitakin myös siitä pahuudesta, jonka joku toinen sytyttää muihin. 

Nyt tätä kirjaa lukiessa ei tarvitse palata ajattelemaan toisen maailmansodan aikaista pahuutta. Stalinin ja Hitlerin keskitysleirit ovat historiaa, mutta Putinin, Trumpin, Netanyahun ja monien nykyisten diktaattoreiden kyynisiä toimintatapoja tulee mieleen kirjaa lukiessa.

Onkohan tämä kirja antanut vaikutteita myös "Birnamin metsä" -teoksen kirjoittajalle, Eleanor Cattonille. Tarina, joka etenee idyllistä kohti kaameata pimeyttä. Tarinan dynamiikassa on samoja piirteitä, mielestäni.

Tätä "Kärpästen herra"  -kirjaa on tutkittu ja analysoitu varmaan paljon vuosikymmenten mittaan. Olen nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan kauan sitten ja sekin jätti vahvan muistijäljen.

Kirjaa on myös arvosteltu ja sen esittämää kuvaa siitä, että eristetty poikajoukko romahtaisi verenhimoisiksi villi-ihmisiksi. Luin muutama vuosi sitten kirjailija ja ajattelija Rutger Bregmanin teoksen "Hyvän historia". Siinä kirjoittaja kertoo tutkimuksista  jotka osoittavat ihmisluonnosta päinvastaista kuin Goldingin "Kärpästen herra". Suosittelen tutustumaan.


"Kärpästen herra" on kirjoitettu erittäin vatävään tyyliin ja se on helppo ja nopea lukea. Tarina tempaa mukaansa ja saa pohtimaan ihmisten pahuutta ja vuorovaikutusta ääritilanteissa - tai koulun välitunnilla. On johtajia ja on myötäilijöitä. On alistujia ja alistajia. On hyviä ja on pahoja. 

Mielenkiintoinen moraliteetti tämä kirja on

Tässä vielä loppuun linkki videoon, jota Rutger Bregman jakaa kanavallaan youtube-palvelussa. Siinä kerrotaan tosielämän haaksirikkoutumisesta saarelle. Siinä pojat selviytyivät eivätkä taantuneet kuten Kärpästen herra -romaanissa:

perjantai 3. heinäkuuta 2026

Andrei Kurkov: Sydän ei ole lihaa

Romaani


Kesän 2026 lukemisena oli tämä romaani. Kirjassa etsivä Samson saa tehtävän selvittää Kiovan seudulla vuonna 1919 tapahtuvaa sen hetken sääntöjen vastaista yksityistä teurastustoimintaa ja lihan myyntiä.

Etsivä asuu Nadeszda-neidin kanssa ja tämä neiti tulee rautatieläisten pidättämäksi, koska työssään tilastojen keräämisessä tunkeutui ratapihalle tekemään selvityksiä.

Olot ovat sekavat ja monet ryhmät kamppailevat alueen järjestyksen hallinnasta Venajan vallankumouksen jälkimainingeissa.


sunnuntai 21. kesäkuuta 2026

Claire Keegan: Aivan viime hetkellä

Kolme novellia

Lukupiirissä on ollut aiemmin jo kaksi Keeganilta suomennettua teosta. Niissä on ollut tiiviissä ja lyhyessä muodossa koskettava tarina, joista olemme pitäneet kovasti.

Suurin odotuksin tartuin tähän "Aivan viime hetkellä" -teokseen.

Niminovelli "Aivan viime hetkellä" aloittaa kirjan. Alun perin se on julkaistu The New Yorkerissa 2022.

"Pitkä ja tuskallinen kuolema" on julkaistu Walk the blue Fieldsissä vuonna 2007.

Kirjan päättävä novelli "Antarktis" on julkaistu alkuaan Antarcticassa vuonna 1999.

‐-------

Tänän kirjan novellit eivät minulle edusta parasta Keegania. Teksti on edelleen hyvää, mutta novellien aiheet miehistä ja naisista ovat yksiulotteisempia ja stereotyyppisempiä kuin parin aiemmin lukemani kirjan tarinat.

"Aivan viime hetkellä" kertoo miehestä, joka vetäytyy viikonlopun viettoon työpaikaltaan ja muistelee rakastumistaan ja kosintaansa, joka ei edennyt perinteisesti, samassa tarinassa morkataan perinteistä miehen mallia Irlannissa.

"Pitkä ja tuskallinen kuolema" kertoo 39-vuotiaasta kirjailijattaresta, jonka kirjoitusretriitti ei käynnistykään kivuttomasti, kun odottamaton vierailija sotkee kuviot käytöksellään.

"Antarktis" on novelli kirjailijan varhemmasta tuotannosta ja se sisältää pimeitä elementtejä jouluostoksille ja avioliiton ulkopuolista seksiä hakemaan lähtevälle.


Claire Keeganin haastattelussa hän taustoittaa naisten asemaa Irlannissa, se selittänee tämän kirjan asenteita:




lauantai 20. kesäkuuta 2026

Tom Spanbauer: Mies, joka rakastui kuuhun

Romaani


Kirjastosta poistettu teos kiinnitti huomioni ja otin sen luettavakseni.

Teos kertoo tarinan villistä lännestä, Idahosta 1900-luvun alusta. Tarina ei ole mikään perinteinen lännentarina, vaikka siinä riittää amerikan alkuperäiskansan ja uudisasukkaiden tarinoita ja kokemaa.

Kyseessä on villi ja maagisen realismin elementtejä sisältävä tarina hullusta miehestä, joka kertoo outoa elämäntarinaansa. Hän ei tiedä, kuka on hänen isänsä ja hän etsii identiteettiään lähes koko tarinan ajan. Seksuaali-identiteetiltään hän on homoseksuaali tai biseksuaali, naismies tai miesnainen, intiaanien perinteen berdache, kolmatta sukupuolta oleva ja mahdollisesti selvänäkijä ja parantaja.

Mies on teini-ikäisenä poikana palvelijana emäntä/prostituoitu Idan pitämässä pikkukaupunki Excellentin  bordellissa ja päätyy itsekin prostituoiduksi tultuaan väkivaltaisen asiakkaan raiskaamaksi. Tuo raiskaaja oli raiskannut ja tappanut pojan äidin, Prinsessa -nimellä tunnetun intiaaninaisen, joka työskenteli samassa bordellissa prostituoituna.

Tarinan edetessä poika vartuttuaan lähtee kaupungista pois reservaatteihin etsimään identiteettiään. Intiaanien ja vslkoisten ja mustien kohtalot ovat tässä tarinassa karut. Naisilla on vain äidin tai prostituoidun osa.

Tarinan lopulla selviää pojan alkuperä  joka ei ole helposti arvattavissa.

Ajattelin lukevani villin lännen tarinaa ja mystistä shamaanikertomusta, mutta kyseessä olikin homoseksuaalisen maagisen realismin sekainen legenda. Ehkäpä William Burroughs huumepäisine kertomuksineen on lähin vertauskohta tarinan kerronnalle. 

No, olipa pride-viikon teemaan istuva teos!




sunnuntai 14. kesäkuuta 2026

Andrei Kurkov: Kuolema ja pingviini

Romaani

Andrei Kurkovin vuonna 1996 ilmestynyt satiiri kertoo Kiovassa asuvasta Viktorista ja hänen hoidossaan olevasta pingviinistä.

Viktor haluaisi olla kirjailija, joka kirjoittaa novelleja ja romaaneja, mutta päätyy hieman pienimuotoisemman tekstin pariin. Hänet palkataan sanomalehteen laatimaan muistokirjoituksia poliitikoista, yhteiskunnan valtaapitävistä, teollisuuspampuista ja julkkiksista.

Hänelle tuodaan aineistoa, jonka perusteella hän laatii muistokirjoituksia elävistä ihmisistä etukäteen. Mutta kun aikaa kuluu, alkavat muistokirjoitusten kohteet kuolla.

Pingviini asuu Viktorin luona ja sillä tulee olemaan merkittävä osa: se halutaan jossakin vaiheessa mukaan hautajaisiin, onhan sillä värityksenään kuin surupuku  mustavalkoinen.

Aivan yksin ei Viktor asu, lohtua tulevat tuomaan hänen luokseen asettuvat pikkuinen Sonja-tyttö ja hänen hoitajakseen palkattava parikymppinen Nina.

------
Surumielinen satiiri leikkii salaliittoteorioilla. Enrisen Neuvostoliiton poliittinen järjestelmä ja sen jäänteiden sekavat käytännötkö Ukrainassa 1990-luvulla ovat innoittaneet tällaiseen satiiriin? Kirja sisältää mustaa huumoria ja tihentyvää jännitystä sellaisella kertojanotteella, jonka Kurkov osaa. Pieni ihminen, antisankari, kohtalon pyörteissä, joita hän ei hallitse.


tiistai 19. toukokuuta 2026

Annikki Kariniemi: Herttuan naiset

Annikki Kariniemi kirjoittaa tarinaa pohjoisen sodasta upseerien ja heidän naistensa näkökulmasta.

Keskiössä on tiedustelu-upseeri Rudolf "Rudi" Niiranen joka elää kirjan tarinassa kuukausia välirauhan ajasta Oulussa, Rovaniemellä ja Lapin sotilaskohteiden tuntumassa. Vaimonsa Ulla on raskaana ja itäisessä Lapissa väestön siirroista huolehtimassa. Rudi kokee naisseikkailuja Oulussa ja Rovaniemellä, hönen rakastajattarikseen päätyy Inga, erään upseerin vaimo sekä Iida Friberg, nuori sotaleski. Myös omasta mielestään erikoisen ja oudon Lailan tämä Rudolf viettelee.

Rudi siteeraa ulkomuistista rakastamilleen naisille Eino Leinon säkeitä teoksesta Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja. Ja välillä Ulla ja Rudi kutsuvat toisiaan nimillä Katariina ja Juhana. Tällaista romantiikkaa sisältyy kirjan rakastelukohtauksiin.

Mystiikkaa ja kansanballadin omaista kohtalokasta tuntua tarinaan tuo kuin enteenä Rudin ja vaimonsa Ullan kokema haamunäky kotimatkalla.

---------

Kariniemen luontokuvaukset ja naisten ja miesten rakkausseikkailuista tekemät kuvaukset ovat taitavia ja hienoja. Metsän tuoksut, järven vesi, kevään herääminen ja ihmisten epätavallisissa oloissa kokemat rakkausseikkailut kuvataan aistikkaasti ja herkästi.

-----

Kirjaa lukiessa pohtii Kariniemen kirjan ihmiskuvaa. Taustaa tarinaan löytynee kirjailijan omista kokemuksista eversti Willamon puolisona sota-aikana ja sen jälkeen. Kirjassa esiintyy nimeltä mainittuna korkea-arvoisia saksalaisia upseereita ja sotapäälliköitä. Sotajoukkojen siirroista Pohjois-Suomeen vuosien 1940-1941 aikana kerrotaan kirjan juonen edetessä. Upseerien korruptio tuodaan esiin, runsaat viinanhuuruiset asemiesillat upseerikasinolla ulkomaisten herkkujen kanssa saksalais-suomalaisessa asevelihengessä mässäillessä kertovat tästä. 

Ihmisten väliset valtasuhteet ja verkostot kuvataan raadollisesti.

Miesten ja naisten välisten suhteiden kuvaajana Annikki Kariniemeä voisi pitää ehkä jopa kyynikkona, sillä ainakaan perinteinen romanttinen ihanne mies/naisrooleista ja avioliitosta ei istu kirjailijan tarinankerrontaan. Miesten ja naisten välisiä suhteita on ja sekä miehet että naiset niitä harrastavat. Tämä antaa realistisempaa kuvaa kuin vain perinteisellä hyvä-paha akselilla tuotetut ihmiskuvat.

Kariniemi osaa kuvata sen, miten nainen katsoo miestä ja mitä ja miten nainen haluaa sukupoulisesta kanssakäymisestä nauttia. Yllättävän hyvin hän osaa kuvata myös miesten halua, sen kaikessa monimuotoisuudessa. Mutta pornografista kuvaustapaa kirja ei sisällä.

Jälleen kirja, jonka luettuaan tietää enemmän, vaikka kirja ei opeta eikä saarnaa.

Kiitoksia Rosa Liksomille, jonka Everstinna-teos antoi minulle sysäyksen tutustua Annikki Kariniemen tuotantoon. Hän on pohjoisen luonnon ja ihmisluonnon sekä Suomen sota-ajan taitava kuvaaja.




 

sunnuntai 3. toukokuuta 2026

Milan Kundera: Elämä on toisaalla

Romaani


1969 julkaistu Milan Kunderan teos "Elämä on toisaalla" ilmestyi suomeksi 1991. Teos kiellettiin kotimaassaan saman tien, enkä ihmettele. 

Tarina kertoo Jaromilista, runoilijasta ja hänen lyhyestä elämästään. Kirjassa on viittauksia 1800- ja 1900-lukujen kuuluisiin runoilijoihin. Tarina kerrotaan satiirin muodossa, Jaromil on parodinen hahmo jonka kautta kirjailija Kundera valuttaa vihaa ja pettymystä kommunistisen maailman ja Tsekkoslovakian kulttuurielämää kohtaan.

Kirja sisältää eroottista hulluttelua, komiikkaa ja päähenkilön päättömyyksiä ja tolkutonta toilailua.

Runoilijan elämäntaipaletta ohjaa äiti, joka ei päästä ainoasta lapsestaan irti. Poika, lapsinero, ei osaa elää ihmisten kanssa ja muuttuu naissuhteissaan, sellaisia vihdoin saavuttaessaan, hirviöksi joka vaatii muita mukautumaan omiin vaatimuksiinsa.

Poika alkaa yliopistossa elää runoutensa kautta sosialistisia ihanteita kohti, kuvitellessaan, että hylkäämällä vapaan runouden ja surrealismin hän rakentaa uutta parempaa rakkauden maailmaa. Ja sehän on sitten Kunderan satiirin kohteena, sosialististen ja kommunististen ihanteiden vararikko.




maanantai 27. huhtikuuta 2026

Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta

Romaani


Ensimmäinen Elina Hirvosen teos, jonka olen lukenut. Tämä on hänen toinen romaaninsa, julkaistu vuonna 2010. Sitä aiemmin hän oli julkaissut tietokirjoja ja samana vuonna myös Afrikkaa käsittelevän tietokirjan.


Romaanissa "Kauimpana kuolemasta" tuodaan lukijalle näkyviin afrikkalaisten naisten ja pikkulasten elämää riistettyinä ja hyväksikäytettyinä kaupungissa kylässä ja perheyhteisöissä.

Sattumalta luin äskettäin Andreï Makinen kirjan "Vain rakkaus", jonka kuvaukset Afrikasta kertovat pojan joutumisesta väkivaltaisen vallankumousta ajavan sissiyksikön jäseneksi.

Hirvosen kirjassa törmäytetään suomalaisen perheen afrikkalaisia turismiunelmia todellisuuteen kertomuksessa, jossa keski-ikäinen Paul kohtaa keski-ikäisen Estherin afrikkalaisen hotellin luona.

Esther suree poikaystävää, joka on vammautunut ampumakohtauksessa ja hän huolehtii teini-ikäisestä Susanista, jonka on pelastanut orpokodista.

Paul on suomalainen, joka on eronnut vaimostaan Johannasta ja pojastaan Markista. Hän on lähtenyt Afrikkaan, jossa vietti lapsuutensa ja osan nuoruuttaan. Nyt hän on ollut YK:n projekteissa, mutta kyynistynyt ja eronnutpuolisostaan,  masentunut ja harkitsee itsemurhaa.

Ihmisten kohtaamiset muuttavat Paulin ja Estherin elämät ennalta aavistamattomalla tavalla.

Tämä kirja ei ole mikään ruusunpunainen turismiunelman kuvaus vaan väkivaltainen ja verinen matka ihmisyyden ytimeen.

Ei krokotiilinkyyneleitä vaan ihan oikeita kyyneleitä tämä kirja provosoi herkässä lukijassa.

Kiitos Elina Hirvoselle, oli hyvä kirja maailmasta ja meistä ihmisistä. 




lauantai 25. huhtikuuta 2026

Andreï Makine: Maa ja taivas

Romaani


Kirjaston poistolöytö tämäkin teos. 

Andreï Makine on jälleen ihmisenä olemisen perusarvojen äärellä. Romaani kertoo lentäjä Jacques Dormen uskomattoman elämän ja lyhyen rakkauden ajan toisen maailmansodan pyörteissä sotavankina ja Alaskan-Siperian ilmasillan lentäjänä.

Andreï Makine kertoo tarinaa tässä romaanissaan 1960-luvulla orpokodissa kasvaneen pojan kuulemana, sellaisena kuin Alexandra -niminen vanhempi nainen hänelle tarinaa muistelee. Kaikki on muistelua, unelmia ja kuvitelmaa. Ihmisiä kantavat eteenpäin sodan raaalla näyttämöllä jaetun rakkauden onnenhetket.

‐------

Jälleen erittäin hieno teos suosikkikirjailijaltani. Siperian arojen luonto kuvautuu taustalla kaikessa karuudessaan: kesän kuumassa hehkussa ja talven helvetillisissä pakkasissa. Kirjailija vaihtaa näkökulmaa vankileirien karuista ihmiskohtaloista ja Stalinin valtarakennelman ihmisiä tuhoavasta järjestelmästä luontokuvauksiin ja ihmisten helliin kohtaamisiin.

Ihminen on ihmiselle susi - tai vaihtoehtoisesti kallein lemmitty tai uskollinen toveri. 

Pienen ihmisen elämän kuvaus historian myllerryksessä vertautuu kansojen sotien mielettömyyteen. 

Lukuiloa!



torstai 23. huhtikuuta 2026

Andreï Makine: Vain rakkaus

Romaani


Kirjaston poistohyllystä nappasin mukaani Andreï Makinen teoksen "Vain rakkaus". Kirjailija on tehnyt minuun vaikutuksen, aiemmasta tuotannostaan tuttuja teoksia ovat mm "Venäläisiä unelmia" ja "Ruhtinattaren rikos".

Tämä juuri lukemani kirja on hurja sodanvastainen teos ja huuto ihmisyyden puolesta kansojen ja aatteiden hulluutta vastaan.

Elias Almeida on nuorena angolalaisena mustana poikana menettänyt isänsä ja äitinsä ja liittyy aatteellisiin vapaustaistelijoihin. Hän saa opastuksen marxilaisuuteen kylän eläinlääkäriltä ja unelmoi vapauttavansa maansa ja luovansa maailman, jossa lapsia ei tapeta eikä naisia raiskata ja missä ihmiset kunnioittavat toisiaan.

Kerta toisensa jälkeen Elias huomaa taistelijan tiensä vievän uusiin taisteluihin ja operaatioihin, missä ihmisten jaloudesta ja hyvyydestä ei ole tietoakaan. Tie kulkee vasemmistolaisten sissiliikkeiden mukana aina Kuubaan ja Neuvostoliittoon, missä häntä harjaannutetaan vallankumouksellisiin sotilasoperaatioihin Afrikan mantereen eri maiden käännyttämiseksi Neuvostoliiton liittolaisiksi.

Hän kohtaa Moskovassa Annan, tytön Itä-Siperiasta ja oppii, että vallanumouksen syrjään jättämät ihmiset, siperialaisilla vankileireillä kerran kaiken menettäneet ihmiset ovat niitä tosissaan hyviä ihmisiä, joiden maailmassa lapsia ei tapeta eikä naisia raiskata.

------

Kirjan tarinankerronta on niin taitavaa ja kirjan sisältö niin mielenkiintoista, ettei sitä malta laskea käsistään.

Ja taas: tämä vuonna 2006 julkaistu kirja on ajankohtainen tässäkin ajassa. Venäläiset tekevät edelleenkin operaatioitaan Wagner-joukkoineen Afrikassa, hirmutekoja ja sotarikoksia Ukrainassa, Yhdysvallat Venezuelassa ja Iranissa, siviilejä kuolee sodissa, joita ei julistettu, sortilaallisissa laittomissa "erikoisoperaatioissa" öljyn, mineraalien ja harvinaisten maametallien sekä jalokivien ja kullan takia.

Kirjan "neekeri" sanan käyttö hätkähdyttää, mutta kirjailija saa liitettyä mukaan tarinaan rasismin valottamista monelta eri suunnilta: venäläisten katujengien rasismia Moskovassa, afrikkalaisten kirjailijoiden ja kulttuuriväen rasismia kulttuurikonferenssissa.

Ehdoton lukusuositus!


tiistai 21. huhtikuuta 2026

Kate Thompson: Kiellettyjen kirjojen lukupiiri

Romaani


Vaimoni oli saanut vinkin tästä kirjasta ja tilasi sen kirjastosta luettavakseen. Luin sen hänen jälkeensä mielenkiinnolla.

Englannin kanaalissa Jerseyn saarella saksalaiset pitivät miehityshallintoa yllä 1940-1945.

Kirja kertoo fiktion keinoin saarella sijaitsevan pikkukaupungin kirjaston hoitajasta Gracesta ja hänen parhaasta ystävästään postin jakajasta nuoresta Beatricesta, jotka kokevat natsimiehityksen ulkonaliikkumiskiellon rajoitukset sekä natsipropagandan ja sotavankien kovan kohtelun sekä todistajina, silminnökijöinä että omakohtaisesti.

Kirjaa laatiessaan kirjailija on perehtynyt historialliseen lähdemateriaaliin ja haastatellut saarella asuneita ja toimineita henkilöitä ja on koonnut kertomuksen tapahtumista, jota ei aiemmin ole kotirintamalta kerrottu.

Postimiehet pelastivat ihmishenkiä tunnistamalla ilmiantokirjeitä, joita paikallinen väestö palkkion toivossa lähetti natsihallinnon edustajille. Postimiehet lukivat kenestä henkilöstä kanneltiin ja kävivät varoittamassa kantelun kohteita piilottamaan luvattomat radiolaitteet tai suojelemansa natseilta paenneet sotavangit.

Tähän ympäristöön on rakennettu kirjan tarina. Kaksi nuorta naista perustaa kirjastoon lukupiirin, jossa luetaan otteita valituista kirjoista ja tavataan muita ihmisiä.

Naisten lähiomaiset esitellään myös osana kirjan henkilögalleriaa.

Itselleni kirjan yksiulotteiset henkilöhahmot ja tapahtumien kaavamainen esittely tekivät kirjan lukemisesta ennalta arvattavaa. Tarinassa riittää käänteitä ja jännitystä, mutta minulle tekstin tyyli oli kuin mikä vain viihdelukemisto. 

Jos ovat kirjan henkilöhanmot stereotyyppisiä, niin sitä ovat myös viholliskuvat, jotka ovat kuin Indiana Jones -elokuvien natseja, kauheuksineen ja iljettävine luonteen- ja kasvonpiirteineen. Juuri lukemieni Claire Keeganin tai Milan Kunderan kirjojen ote ihmiskuvaukseen - no, vertailu voi olla turhaa ja epäreilua, mutta Kate Thompson ei yllä samalle tasolle.

‐-----

Paras osa kirjaa ovat kirjan lopussa olevat taustatietojen esittelyt, dokumentit ja kuvaukset henkilöhahmojen esikuvien takana.

Ja toinen hieno seikka kirjassa on se, miten kauniisti siinä puhutaan kirjoista ihmisiä vaikeana aikana yhdistävänä voimana. Ja kirjojen sensuurin typeryydestä, mikä on nykyisinäkin aikoina edelleen ajankohtainen aihe.

Mai Laakso kuvaa kirjaa omassa blogissaan seuraavasti:




keskiviikko 15. huhtikuuta 2026

Riitta Jalonen: Kuvittele itsellesi mies

Romaani


Riitta Jalosen pienoisromaani löytyi kirjaston poistokirjojen hyllystä. En ole aiemmin lukenut Riitta Jalosen kirjoja, vaikka internetistä löytyvien tietojen mukaan hänellä on runsas kirjallinen tuotanto.

"Kuvittele itsellesi mies" on kirja ihmissuhteiden kipeydestä. Mirjami palaa kotiin Malagan matkalta ja paljastuu, että hänen aviomiehensä Kalevi on viettänyt rakastajattarensa Irmelin kanssa aikaa sillä välin heidän kotonaan.

Alkaa outo ihmissuhdekuvio. Viha, suru ja pettymys valtaavat sekä Mirjamin että Irmelin. Sitä seuraavia dramaattisia tapahtumia kirja käsittelee tavalla, joka on mestarillinen ihmissuhteen kipupisteiden ruumiinavaus.

Suosittelen.


Eräs arvio kirjasta:

tiistai 14. huhtikuuta 2026

Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys

Romaani


En ole aiemmin lukenut Milan Kunderan kirjoja, mutta olen joskus 1980-luvulla nähnyt tästä kirjasta tehdyn elokuvan.

Milan Kunderan kirja "Olemisen sietämätön keveys" on nyt toukokuun alun 2026 lukupiirimme kokouksen aiheena.

Kirja käsittelee ihmisen ihmisenä olemista. Taustana kirjan tarinalle on vuonna 1968 tapahtunut Neuvostoliiton suorittama Tshekkoslovakian valtaus. Kirjassa on monia kerrostumia, päällimmäisenä tasona on kirjailija Kunderan kirjoittama taso, jossa hän kertoo miten synnytti kirjan henkilöt ja kertoo millaisia nämä henkilöt, hänen luomuksensa ovat. Hän siis korostaa sitä, että tarina on fiktiota, ei kuvaa todellisia olemassa olevia ihmisiä. Joten hän ikäänkuin samalla sanoo lukijalle, että hänellä on valta tehdä henkilöidensä kanssa mielensä mukaan mitä vaan.

Kirjan henkilöitä on päätarinassa neljä. He ovat Thomáš, Thereza, Sabina ja Franz.

Nelikymppinen kirurgi Thomáš, joka on eronnut vaimostaan ihastuu tarjoilijatyttö Therezaan pikkukaupungin ravintolassa. Thomáš on eronnut vaimostaan ja vaimo on halunnut avioerossa pitää heidän yhteisen poikansa eikä salli ex-miehensä ollenkaan tapaavan lastaan. 

Thomáš kutsuu Therezan Prahaan ja tyttö asettuu asumaan Thomášin luokse. Thereza rakastuu syvästi Thomášiin ja he muuttavat yhteen - ja myöhemmin menevät naimisiin. Thomášilla on kuitenkin muitakin naissuhteita koko kirjan kuvaaman tarinan ajan, vakavimpana rakastajattarena on jossakin vaiheessa taidemaalari Sabina. Ajattelin kirjaa lukiessani, että Thomáš on melkoinen peterpan-hahmo, ei ole osannut kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi, ilta illan perään hakee uusia seksikokemuksia... tämäkö on sitä olemisen keveyttä, ei sitouduta mihinkään eikä kehenkään? Thomášin tutkimusmatka arvoitukseen nimeltä nainen - näin hän sen itsellensä selittää.

Neuvostoliiton vyöryttyä Tshekkoslovakiaan vuonna 1968 monet pakenivat ulkomaille. Neuvostoliiton kommunistihallinto ja rautainen ote juuri Prahan kevään kukistamisessa ja Dubcekin hallinnon alistamisessa taatusti on sitä olemisen raskautta.

Thereza menee kuitenkin Prahan kaduille tankkien vyöryessä  kaupunkiin valokuvaamaan kaikkea, mitä neuvostoliittolaiset tekivät Prahassa. Kuvat hän välitti ulkomaille. Thomazin ystävätär Sabina oli johdattanut Therezan valokuvaajaksi, joten sitä ammattia Thereza harjoitti  nyt muutettuaan Prahaan Thomášin luokse. 

Thomáš päätyy muuttamaan Sveitsiin ja Thereza seuraa häntä sinne. Sabinan ja Therezan ja Thomášin välille kehittyy eroottisia tuntemuksia ja Thomáš kokee naisseikkailuja myös ulkomailla ollessaan.

Thereza päättää palata Prahaan väsyneenä Thomášin naisseikkailuihin.  Thomáš seuraa perässä kokiessaan, että suhde Therezaan on kuitenkin ainutlaatuinen. Theresa edustaa Kunderan keveyttä ja raskasta arvioivassa puntarissa sitä raskautta: perinteisiä arvoja, kiintymystä ja rakkautta. Thomáš pitää rakkauden ja seksin erillään, Thereza ei. 

Ja kumpikin kokee eri tavoin läheisyyden. Se pieni ja hellä ele, että Thereza tarrautuu unessaan Thomášin käteen saa merkityksensä kummankin elämää esittelevissä takautumissa - kumpikin kokee ja tulkitsee sen eri tavoin. Sattumat ohjaavat ihmisiä ja heidän päätöksiään.

‐-----
Kirjan poliittiset viritykset on kuvattu herkästi ja sen verran hienovaraisesti, että lukija näkee ja kokee tosi kylmäävänä sen kauheuden, minkä Neuvostoliiton kommunistihallinto toi vuosiksi Tshekkoslovakiaan.

Naapurit ilmiantavat toisiaan, ihmisiä provosoidaan toisiaan vastaan ja heitä hallitaan painostamalla ja uhkailemalla. Heitä yritetään saada irtisanoutumaan omista vilpittömistä mielipiteistään, joiden tulkitaan olevan provokaatioita sortohallintoa vastaan.

Ukrainaa sodalla painostava 2020-luvun Venäjä, Unkarin Orbanin hallinto ja Trumpin hallinto USAssa tulevat herkästi mieleen autoritaarisina järjestelminä,  kun kirjaa lukee. 

Se, että kirjailija kertoi hiljaisella äänellä Olemisen sietämättömässä keveydessä noista 1968 sortotoimista voimistaa lukijalle sorron brutaaliutta. Kirjailija oli jo emigroitunut itse ulkomaille ja kirjoitti kirjan silti varovasti, ehkä hänellä oli toive päästä palaamaan syntymämaahansa? Vai oliko hänellä tuntumaa länsimaissa toimivista KGB:n agenttien toiminnasta? No, kirjailija pääsi palaamaan Tsekkeihin 1990-luvulla, Neuvostoliiton kaaduttua ja Tsekin ja Slovakian vapauduttua. Kulttuurimyönteinen presidentti Vaclav Havel oli tuolloin vallassa, kirjailija itsekin.

-------
Kirjan hahmo Franz on viisikymppinen yliopiston professori Sveitsissä. Franz rakastuu Sabinaan ja järjestää "työmatkoja", joiden avulla pääsee harrastamaan seksiä Sabinan kanssa, kuvitellen että ei näin loukkaa vaimoaan.

Franz tunnustaa kuitenkin uskottomuutensa vaimolleen ja kuvittelee Sabinan olevan rakastunut ja valmis menemään kanssaan naimisiin, sillä hän itse on niin rakastunut naiseen. Sabina kuitenkin jättää Franzin, heidän ajatusmaailmansa eivät kohtaa. Sabina ei muutenkaan halua sitoutua kehenkään. Sabinan isä oli tiukka kommunisti ja taidekoulussa Sabinan oletettiin maalaavan vain sosialistisen ihanteen ja Stalinin keksimän tyylisuunnan "sosialistisen realismin" mukaan, siis realistisia näköiskuvia, tavallaan  työläisille suunnattua propagandaa Stalinin vaatimusten mukaan. Sabina on kapinallinen ja vapaa ja kahlitsematon koko ikänsä. Lieneekö henkilöhahmona Milan Kunderan suosikki ja ihanne?

Mutta Sabina siis maalaa mitä haluaa ja elää miten haluaa, hän ottaa nautintonsa rakastajistaan, mutta ei todellakaan sitoudu kehenkään. Tosin knallihattu isoisältä edustaa hänelle jotakin pysyvää, olisiko kaipuuta aikaan ennen kommunistivallankumousten maailmaa. Vai onko knalli silmänisku Charlie Chaplinin suuntaan, kirjailijan kujeilua. Franz ei ymmärrä knallia naisen päässä, Thomáš sen sijaan tykkää vilpittömästi kaikista Sabinan kujeista ja leikeistä. Franz on perinteinen kaavoihinsa kangistunut professori, joka kuitenkin kaipaa ja haluaa irti normielämästä ja ihailee Tsekkejä ja nuoria, jotka käyvät aatteidensa puolesta mielenosoituksiin.

Erottuaan vaimostaan ja tultuaan Sabinan jättämäksi hän ryhtyy idealistiseksi hupsuksi  jonka kohtaloksi muodostuu seikkailu kaukoidässä mielenosoitusmatkalla. Olemisen sietämättömän raskauden kuvaus tämä roolihenkilö Franz?

Milan Kunderan kirja ei etene kronologisesti, siinä on seassa Therezan unijaksoja, siinä on herkkyyttä ja kauneutta ja kauheutta sekä surua ja hauskuutta ja haikeutta. Erotiikka on kirjassa leikkiä, ei totista tuherrusta., sillekin voi nauraa - tai ainakin hymyillä.

Kundera kujeilee ja pilailee ja nauraa monenlaisille asioille. Kirjailijoiden tapaan hän kertoo juttuja eikä kaikkea pidä ottaa totena ja vakavasti. Ihan suoraa huuhaatakin on mukana, Stalinin pojan kohtalosta jutustelu esimerkiksi.

Tykkäsin kirjasta kovasti, kotona on hyllyssä vielä lisääkin Kunderan teoksia, varmaan palaan vielä niiden pariin myöhemmin, kun nyt pääsin makuun tämän teoksen kanssa.

Tämä teos on ollut arvostelumenestys ilmestyttyään eri puolilla maailmaa. 

Muita tsekkikirjailijoita, joita olen lukenut ovat mm Jaroslav Hasek: Kunnon sotamies Svejk, Karel Capek: Salamanterisota, Bohumil Hrabal: Tanssitunteja aikuisille ja edistyneille, ja Liian meluisa yksinäisyys. Lämmin huumori ja kujeilu on noille tarinoille ominaista, tsekkiläinen huumori! Suosittelen.

-------

Lukuiloa!

Eräitä arvioita arvio kirjasta:



Jennifer Jelinkovan esitelmä youtubessa teoksesta, 25 minuuttia (englanniksi):


Eräs toinen videoesitelmä kirjan merkityksesta (Life lessons from...):

Ja vielä eräs videoesitelmä:

----------

Philip Kauffman teki kirjan pohjalta elokuvan, jonka näin tuoreeltaan 1980-luvulla. Elokuva oli melkoinen yleisömenestys, pääosissa Daniel Day-Lewis, Juliette Binoche ja Lena Olin. Itse keräsin noihin aikoihin myös elokuvamusiikkia äänilevyinä, tämän elokuvan musiikki on minulla vinyyli-lp-levyllä edelleenkin tallessa.

Elokuva on kuitenkin karsittu versio kirjasta. Teoksen nyt luettuani kehotan lukemaan kirjan ensin, katsomaan ehkä elokuvan sen jälkeen.

Elokuvan traileri:

perjantai 10. huhtikuuta 2026

Asko Sahlberg: Amandan maailmat

Romaani

Asko Sahlberg hallitsee pienoisromaanien tekemisen ja hänellä on siihen oma tyyli. Sanottava on tiivistä ja kaunista tekstiä ja kertoo kaiken oleellisen.

Tässä "Amandan maailmat" -teoksessa törmää monta asiaa toisiinsa luoden tarinan jännitteen.

Tapahtumien näyttämö on Amandan yksinään asuma mökki. Amanda on heikkolahjainen vanhus, joka ei ole koskaan mennyt naimisiin. Hän sinnittelee mökissään ilman sähköä, lämmitys hoituu polttopuilla ja ruokaa hän saa omasta kasvimaasta. Eläkkeen hän käy hakemassa pankkikortillaan kaupungista.

Naapurissa asuu epäsiisti romuluinen mies Jansson, jolta Amanda saa apuja raskaisiin töihin. Ja Jansson saa seuraa Amandasta, tavallaan.

Amanda törmää teini-ikäiseen pakolaispoikaan ja löytää pojan kautta lähikaupungista pakolaisen asuttaman parakkikylän. Hän näkee ja kokee myös monia muita maailmoita, joissakin on ystävyyttä, joissakin epäluuloa ja pelkoa ja vihaa.

Pienikokoisen kirjan 136 sivuun mahtuu myös päiväunien ja yöunien maailmoita sekä kerrontaa Amandan traagisesta nuoruudesta. 

Hieno teos!

keskiviikko 8. huhtikuuta 2026

Camille Laurens: Mieheni

Romaani


Kierrätyspisteeltä löytyi tämä ennestään minulle tuntemattoman ranskalaisen naisen romaani. Kirja on julkaistu vuonna 2000, suomennos vuodelta 2001.

Kirjailija kuvaa kirjassa elämäänsä miestensä kautta. Isä, isoisä, isosetä, aviomies, rakastajat ja haavekuvat esiintyvät kirjailijan, jonka nimi on Camille, tekstissä. Siinä hän tilittää suhdettaan elämänsä miehiin terapeutilleen.

Terapeuttikin tietysti on mies, kuinkas muuten, ja miehistä kiinnostunut kirjailija valitsee hänet terapeutikseen juuri sen takia, että ilmeisesti tämä on kiinnostava mies.

Kirja koostuu ikään kuin dialogista, jossa kirjailija kertoo jostakin elämänsä miehestä ja mitä hän teki miehelle, jos teki tai mitä mies teki Camillelle, jos teki.

Naisten ja miesten suhdetta vatvotaan läpi kirjan naisen eri elämänvaiheiden kautta. Kaikenlaista tapahtuu, hyvää ja pahaa. Löytyykö rakkautta ja tunnistaako Camille rakkauden, jos luulee sen löytyneen.

Kirja on henkevä tai "henkevä" ja kepeä ranskalaiseen tapaan. Miesten hyvät ja huonot piirteet ruoditaan ja kirjoittajan tekstiä lukiessa pohtii kyllä moneen kertaan, onko kyseessä peitelty miesviha vai aito kiinnostus mieheen, nimenomaan siis vielä suhteessa naiseen, romaanin kertojaan, joka siis on kirjailija. Hmmm, huomaanko tekstin kuvaavan narsistia? Ei välttämättä, kyseessä on kuitenkin fiktio. Mutta kirjassa ei kuitenkaan kovasti yritetä kuvata miehiä kuin pinnallisesti, mielestäni.

Romaanin alussa kuvataan vielä päähenkilön eli kirjailija Camillen tapaamista kustantajan kanssa, jolle kirjan tekstiä kirjoitetaan. Kirjailija koittaa "myydä" ajatuksen kirjasta, joka kertoo miehistä hänen elämässään kustantajalle tapaamisessa. Kirjan lopussa palataan vielä parin sivun verran kustantajan tapaamiseen, kirjan ollessa lopuillaan. Siis sen kirjan, jota kirjan päähenkilö kirjoittaa tilittäessään miessuhteitaan terapeutilleen.

-----

Kirja oli kevyt lukea ja tulee hakematta mieleen muutama ihmissuhteita käsittelevä ranskalainen elokuva.


Ps: Camille Laurensin tekstiin perustuva elokuva "Olen kuka haluat" on ollut digiboksillani tallennettuna. Ehkä katson sen jossakin välissä. Arvio elokuvasta seurailee omia tuntojani tästä kirjasta ja sen herättämistä tunteista. Tuo elokuvan käsikirjoitus perustuu eri tekstiin kuin tämä "Mieheni" kirja, jotakin samoja teemoja on kuitenkin käsittelytavassa.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2026

Asko Sahlberg: Irinan kuolemat

Romaani


En ole ennen Asko Sahlbergin kirjoja lukenut. Tämä 156 sivua pitkä kertomus "Irinan kuolemat" on hurja tarina erään suomalaisen sotalapsen elämästä.

Sahlberg kuvaa lapsen kokemuksia sodasta ja menetyksistä tavalla, joka jää lukijan mieleen. Kauniit lauseet ja vertaukset ja rinnastukset luonnonilmiöistä sekoittuvat sodan siviiliväestölle aiheuttamaan julmuuteen kirjailijan viedessä tarinaa eteenpäin.

Koti-Helsinki jää taakse sotalapset siirtyvät uuteen kotiin Ruotsiin. Elämä Ruotsissa muodostuu painajaismaiseksi kokemukseksi tavalla, jota ei voi arvata.

Irina kokee ja näkee monta kuolemaa, kuten kirjan otsikko lupaa.

Tämä tuskin on viimeinen Asko Sahlbergin kirja, jonka luen.


Eräs arvio kirjasta:


Kirjailijan esittely wikipediassa: