Tämä kirja kertoo nuoren naisen tarinan vuoden 1899 syksystä kevääseen 1900.
Tekla joutuu pois maaseudulta piikomasta, kun isännän ja piian salasuhde tulee kyläläisten tietoon. Tekla on orpotyttö, joka on äitinsä kuoleman jälkeen ollut sukulaisnaisen hoivissa mutta päätynyt vaivaistaloon piikomaan. Ja sieltä hänet erotetaan epösiveellisen käytöksen takia.
Opettajatar saattaa tytön Helsinkiin, jossa on uskovaisen lahkolaisen Eeliksen ja vaimonsa Mathildan pitämä turvakoti langenneille naisille. Eelis on köyhästä maalaispojasta ylioppilaaksi asti lukenut mutta opintonsa yliopistossa uskonnollisen herätyksen koettuaan lopettanut saarnaaja. Uskonveljien yhteisö ja vaimo Mathilda tukevat Eelistä ja hänen kirjoitustyötään. Työ sisältää uskovien viikkolehden "korrehtuureja", raamatun tulkintaa ja ulkomailta suomeksi käännettyjä herätyskirjoituksia. Työta tosin häiritsee talon asukkien, entisten ilotyttöjen, langenneiden naisten ja rikoksia tehneiden, mutta toivottavasti paranevien naisten elämä ja äänet. Naisten tekemä työ, pesulana toimiminen ilmeisesti on se tulonlähde, millä tuota turvakotia ylläpidetään, mahdollisten seurakuntasisarilta ja veljiltä saatujen almujen lisäksi.
Ja kaiken käytännön huushollin ja talouden rahallisen pyörittämisen hoitaa armelias talon emäntä Mathilda, syvästi uskovainen hänkin.
Tekla haluaa paeta ahdistavaa ympäristöään, mutta hänen on keksittävä miten hän pääsee omilleen. Hän on nähnyt uskovaisten tekopyhyyden läpi.
-----
Tarina noin 120 vuoden takaisesta Helsingistä on hienosti kirjoitettu ja taustoitettu. Eipä ihme, sillä kirjailija on yhteiskuntahistorian dosentti.
Kirjan luettuani mietin, että tässä tarinassa ja sen taustoittamisesssa ja elävöittämisessä on samaa vahvaa otetta kuin Paula Havasteen romaaneissa. Ja ehkäpä tarinasta löytyy vertailukohtia myös Claire Keeganin tarinoihin, joissa kuvataan naisten oloja Irlannissa.
Ja tämä on jälleen kirja, jota ei malta laskea kädestään, kun tarina vie mennessään.
Kirjailija luo tarinan kuin elokuvan lukijan tajuntaan.
Hieno teos, suosittelen!
Tätä kirjaa edelsi teos "Jo valkenee kaukainen ranta", jonka jatko-osa tämä kirja on. Tämä selvisi minulle vasta kirjan luettuani, mutta tämän "Langenneiden naisten talo" -teoksen voi kyllä hyvin lukea itsenäisenä teoksenakin. Täytyypä tulevaisuudessa tutustua tuohon sarjan ensimmäiseen osaan.
Arvio kirjasta toisaalla:
Kirjailijan esittely:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti