Elisabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton

Romaani

Elisabeth Strout julkaisi vuonna 2016 romaanin "Nimeni on Lucy Barton". Kirja suomennettiin vuonna 2018. Lukupiirimme kirjana se on nyt elokuussa 2024. 

Kirja koostuu kertojan muistelmista eletystä elämästä iloineen ja suruineen. Kirjassa äidin ja tyttären keskustelut avaavat näkymän siihen, mitä jäi sanomatta tyttären kasvaessa aikuiseksi pikkukylässä köyhissä oloissa. Kertojan äiti muistelee kylän ihmisiä ja tarinoita viitenä päivänä vieraillessaan new yorkilaisessa sairaalassa, missä tytär on potilaana toipumassa leikkauksesta yhdeksän viikon ajan.

Kirjassa kerrotaan lyhyin väläyksin tarinoita kertojan kasvusta kirjailijaksi, kertojan miehestä ja tyttäristä, hänen isästään ja veljestään ja sisarestaan ja näiden elämästä. Naapurit ja ystävät ja satunnaiset tuttavat palaavat muistumina mieleen.

Kirja on täynnä suvaitsevaa rakkautta ihmiselämää kohtaan.

Yllä oleva ote kertoo kirjasta kaiken olennaisen.

Tämä kirja on hieno tarina, eräs parhaista tänä vuonna lukemistani. Lohtukirja ja ihmiselämää ymmärtävä teos, joka ei makeile. Kirjasta jää hyvä mieli.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Elizabeth_Strout

Kirjailija kertoo teoksestaan:

https://youtu.be/uBwOE7T-7Vs?feature=shared

Aina laadukas blogi Kirsin book club arvioi kirjan:

https://kirsinbookclub.com/kirjat/elizabeth-strout-nimeni-on-lucy-barton-pieni-kirjahelmi-jossa-on-paljon-pohdittavaa/

Toinen arvio:

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/nimeni-on-lucy-barton/

Ja vielä eräs arvio:

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/nimeni-on-lucy-barton/

Suosittelen!

Lukuiloa!

Joel Haahtela: Katoamispiste

Romaani

Joel Haahtela julkaisi vuonna 2010 kirjan katoamispiste. 

Kirja on kuin laajennettu novelli. Päähenkilö joutuu siinä kirjailija Raija Siekkisen elämän ja arvoituksen äärelle.

Kirjan päähenkilö kohtaa Helsingin kadulla ulkomaalaisen naisen, joka koittaa selvittää minne puolisonsa on kadonnut. Nainen, Magda,  on ranskalainen ja hänellä on vain muutama vinkki siitä, missä hänen miehensä voisi olla. Yksi vihjeistä on Raija Siekkisen ranskannettu teos.

Kirjan teksti on hienoa, tarina on kuin unennäköä ja tapahtumat ja siirtymät paikoista toisiin impressionistisen oloista kerrontaa.

En oikein syttynyt kertomukselle, jokin keinotekoinen asetelmallisuus häiritsi lukiessa.

Eräs toinen arvioija on kirjan ilmestymisaikaan saanut kirjasta paljon enemmän irti:

https://luminenomena.blogspot.com/2012/02/joel-haahtela-katoamispiste.html?m=1

Ehkä kyse on siitä, että tällä hetkellä kesällä 2024 elämme erittäin levotonta aikaa, jolloin minä en lukijana onnistunut sukeltamaan tämän kirjan mielenmaisemaan, se jätti kylmäksi ja etäiseksi. Kirjailija maalailee tekstissään näkymiä Helsingistä, Kotkasta, Pariisista ja Nizzasta, mutta teksti ei ota imuunsa.

Tauno Koskela: Mutt kapteeni varppas syhysivä vaa

Raumankielinen pakinakokoelma

Tauno Koskela oli raumalainen äidinkielen opettaja ja pitkäaikainen Nortamo-seuran puheenjohtaja. Hän kirjoitti myös raumankielen sanakirjan.

Tämä juttukokoelma sisältää 1930-1950 -luvuille sijoittuvia tarinoita ja pakinoita raumalaisesta elämästä, sotakokemuksista ja merimiehistä. Jutuissa on lempeää huumoria ja nostalgiaa. 

Erityisesti kirjaa lukiessa lämmitti pakinoiden suvaitsevainen asenne ja elämänmyönteisyys. Konservatiivisuus joissakin kohtia paistaa läpi, mutta se johtunee kirjan kirjoittamisajankohdasta.

Kirja oli sopivaa kesälukemista!

Lisätietoa kirjailijasta:

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Tauno_Koskela

Roope Lipasti: Luutnantti Ströbelin istumajärjestys

Romaani

Roope Lipastin romaani vie lukijan 1630-luvun Turkuun. 

Aiemmin olen lukenut ainoastaan Roope Lipastin kirjoittaman romaanin "Mikaelin kirja", mutta hänen muu aiempi tuotantonsa on minulle tuntematonta.

Mikaelin kirjassa kerrottiin Mikael Agricolan elämän viime vaiheista, joten kirjailija palaa osin hänelle tuttuun mielenmaisemaan, vuosisatojen takaiseen Turkuun.

Ja hyvin hän herättää vanhan kaupungin eloon tarinassaan. Turussa oli piispana Isaak Rothovius, joka ankarilla saarnoillaan pitää kansaa nuhteessa Turun tuomiokirkossa. Pormestarit hallinnoivat kaupungin porvarien, kauppiaiden ja käsityökiltojen elämää. 30-vuotinen sota, jota Ruotsi kävi Euroopassa oli vienyt nuoria miehiä ruotulaitoksen määräämällä tavalla sotaan.

Kirjan päähenkilö on noin 11-vuotias poika Påval. Hän on orpo ja elää pienessä hellahuoneessa, jonka vuokran hänen äitinsä järjesti pariksi vuodeksi ennen kuolemaana. Sodasta palaa salaperäinen luutnantti Ströbel ja ottaa pojan suojelukseensa ja palvelijakseen. Påvalin vasen käsi on syntymässä epämuodostunut, Ströbelin toinen jalka on vammautunut sodassa. Henkilöiden välille syntyy luottamussuhde, Ströbel opettaa Påvalia lukemaan.

Ströbel ei ole mikä tahansa sodasta palannut ja hänen arvoitustaan avataan pikku hiljaa tarinan edetessä. Helmenompelija Valpuri, joka on naimisissa nahjusmaisen Erikin kanssa on myös eräs tarinan päähenkilöistä. Hänestä ja Ströbelistä tulee läheisiä.

Kumpikin tekevät työtä Turun tuomiokirkolle. Ja työ johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin.

Teemu Lipasti loppusanoissaan taustoittaa kirjailijan osuutta fiktiivisessä tarinassa. On hyvä lukea tällaisen jännittävän tarinan jälkeen siitä, mikä on historiallisesti oikeaa ja mikä kirjailijan mielikuvitusta, sillä sujuvaa tarinankerrontaa lukiessaan unohtaa sen helposti ja antaa tarinan viedä.

Loistava tarinankertoja pitää otteessaan ja vanha Turku herää eloon tavalla, joka jää lukijan mieleen. Tutut paikkojen nimet Turussa näyttäytyvät uudessa valossa.

Lukuiloa!

Tapio Koivukari: Sataman laulu

Romaani

Tapio Koivukari yllättää jälleen, positiivisesti totta kai. Hänen Luodetuulen maa -romaanillaan alkanut saaristolaistrilogia jo teki yli kymmenen vuotta sitten vaikutuksen minuun. Koivukari on kirjoillaan kuvannut Rauman saariston elämää 1800-luvulta nykypäivään, Laitilan seudun unissasaarnaajan tarinaa, käpykaartilaisia Satakunnassa ja myös Islantiin sijoittuvia tarinoita Ariasman- ja Poltetun miehen tytär -teoksissaan. 

Sataman laulu: viisi säkeistöä. 

Tämä kirja on jälleen erittäin mielenkiintoinen kuvaus työstä ja työmaasta, joka ei ole monille tuttu, mutta joka on välttämätön yhteiskunnan talouden kannalta. Ahtaajien ammattikunta 1980 -luvulla tulee tutuksi näissä kirjan luvuissa ja säkeissä sisäpiiriläisen kuvaamana. Sisäpiiriläinen on opiskelija Ismo Kivimaa, joka rahoittaakseen elämäänsä ja opintojaan Helsingin yliopistossa pestautuu huutokonttorissa laivan ahtaushommiin. 

Häneltä ei jää näkemättä ja kokematta työn valo- ja varjopuolet eivätkä myöskään värikkäät henkilöt työtovereina ja työn johtajina. Hänen korvansa kuuntelevat työmaalla ja työmaaruokalassa sekä töiden jälkeen oluella kavereiden värikkäitä tarinoita. Kertojina on miehiä eri puolilta Suomea, eri ammateista ja taustoista tulevia enemmän tai vähemmän vakituisia ahtauskeikkojen tekijöitä. 

Tarinaa tulee ja vuodet kuluvat, opiskelut ja arat ja romanttiset naisasiat ja parisuhteet rakentuvat elämänmakuiseen kertomukseen mukaan. 

Suomi muuttuu 1980-luvulta, ahtausmenetelmät kehittyvät ja ikuinen työssä oppiminen ei rajoitu vain työmenetelmiin vaan elämänfilosofioihin, vanhoihin kertomuksiin muinaisista maailmoista ja ihmisen paikasta maailmankaikkeudessa. kirjailijan uteliaisuus ja kasvu opiskelijasta teologian maisteriksi ja papin ammatin vaihtaminen kirjailijan ammattiin on kirjan johtava teema.

Koivukari vie hienosti kirjassaan kertojaa (alter-egoaan?) läpi kylmien pakkasten ja kuumien kesien työrupeamien, ensimmäisen avioliiton ja oman paikkansa etsimisen. Lukija ei voi kuin ihmetellä ja nauttia kirjan rikasta antia. 

Tiivistettynä kirjan anti on siis:

Työlaiskuvaus. Opiskelijaelämäkuvaus. Filosofista pohdintaa ihmisen paikasta maailmankaikkeudessa. Merimiesten ja ahtaajien maailmaa, kautta vuosituhansien. Rakkautta, ensirakkautta ja sen hiipumista. Suloisia ja haikeita muistoja nuoruusvuosilta. Kaukokaipuuta. Oman paikkansa etsimistä elämässä. Ja oman elämänsä tarkastelua. Klassikko! Tästä kirjasta maistuu ja tuntuu niin selkeästi se, että kaikki on omakohtaisesti koettua. Ja miten hienosti se tarjoillaan lukijalle!

Lukuiloa!

Arvioita kirjasta toisaalla:

https://kirjojenkuisketta.blogspot.com/2022/09/tapio-koivukari-sataman-laulu.html?m=1

https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/art-2000010186766.html