Madeline Miller: Kirke

Romaani

Madeline Millerin kirjaan tartuin kirjastossa ja selattuani pari sivua totesin, että tämän kirjan haluan lukea.

Antiikin kertomukset ja myyttiset tarut heräävät henkiin ja niihin saadaan uutta näkökulmaa, kun ne kerrotaan Kirken näkökulmasta.

Nykyajan tarinoissa on viitteitä menneistä mytologioista. Joten miksipä ei menisi lukemaan viihteellistä ja vauhdikasta tarinaa, joka kertoo loppujen lopuksi meistä ihmisistä.

Tarinan jumalat ovat kuolemattomia mutta oikullisia ja älyttömän lapsellisia olentoja, jotka säätelevät puolijumalien ja kuolevaisten elämää ja oloja mielensä mukaan.

Erittäin hyvä teos palauttamaan mieleen antiikin tarumaailmaa Odysseuksen retkien hengessä. 

Lukuiloa!

https://tahtivaeltajablogi.com/2021/10/06/kirjat-madeline-miller-kirke/

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä

Romaani/maaginen realismi/

"Väärän kissan päivä" on merkillinen ja hämmentävä kirja.

Siinä sukelletaan fragmentaariseen muistojen maailmaan, jossa hiljalleen kootaan päähenkilön elämäntarinaa pala palalta.

Tuleeko siitä valmista ja voiko siitä edes tulla valmista?

Kirjassa kerrottujen tapahtumien aikajänne sijoittuu vuosille 1972-2015. Kyseessä on joukko  hajanaisia muistoja päähenkilö Kaarnan ja hänen läheistensä elämästä.

Kaikki päähenkilölle "nyt" tapahtuva tuntuu tapahtuvan yhtenä ainoana päivänä vuonna 2015, jolloin kaupunkisuunnittelija Kaarna kutsutaan Marrasvirran kaupungin Kirsikkapuisto -nimiseen hoitokotiin, missä hänen dementoitunut äitinsä Alice on saattohoidossa. Samaan aikaan kaupungissa vietetään karnevaalia.

Tuntuu siltä, että Kaarna myöhästyy kiiruhdettuaan tyttärensä Iineksen ja vaimonsa Minervan luota ravintolasta hoitokotiin äitiään katsomaan. Mutta siitä alkaa tapahtumien vyöry, jossa äidin ja pojan menneisyyttä ja tulevaisuutta raotetaan välähdyksinä ja muistoina ja valemuistoina.

Vaimo Minerva aikoo paljastaa tuon päivän iltana valokuvan, jossa paljastuu DDR:n vakoilujärjestö Stasin yhteyksiä kaupungin merkkihenkilöön. Päähenkilö Kaarnan pitäisi vielä samana iltana pitää esitys kaupunkirakentamisesta. Mutta tapahtumien pyörre vie päähenkilön odottamattomiin suuntiin.

Kirjan loppuratkaisu on täysin ennalta arvaamaton.

Mielenkiintoinen kokemus!

https://tahtivaeltajablogi.com/2018/01/03/kirjat-pasi-ilmari-jaaskelainen-vaaran-kissan-paiva/

Kirjailijasta:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pasi_Ilmari_J%C3%A4%C3%A4skel%C3%A4inen

https://pasiilmarijaaskelainen.org/

Elisabeth Strout: Olive Kitteridge

Romaani

Lukupiirin kirjana syyskuun 2025 alun kokoukseen on Elisabeth Stroutin romaani "Olive Kitteridge".

Stroutin kirja "Nimeni on Lucy Barton" oli lukupiirissä jokin aika sitten ja tästä blogista löytyy arvio siitä sivulla

https://seponkirjalistat.blogspot.com/2024/07/elisabeth-strout-nimeni-on-lucy-barton.html?m=0

Elisabeth Stroutin kirja kertoo suorapuheisesta Olive Kitteridgestä, joka on ollut Mainessa sijaitsevan pikkukaupunki Crosbyn koulun matematiikan opettaja. Hänen kiltti ja avulias miehensä Henry työskentelee apteekissa. Heillä on poika Christopher, joka on menossa naimisiin Suzannen kanssa. Suzanne on lääkäri ja Olive ei voi sietää häntä. Oliven harmiksi miniä suostuttelee Christopherin muuttamaan Los Angelesiin, toiselle puolelle mannerta. Olive ja Henry olisivat toivoneen pojan mahdollisine lapsenlapsineen asettuvan lähellä sijaitsevaan taloon, jonka Olive ja Henry rakensivat pojan perhettä varten.

Olivesta kertova tarina ei etene kronologisesti. Välillä tapahtuu takaumia aiempaan elämään ja välillä hypätään eteenpäin johonkin tapahtumaan ajassa.

Välillä kuvataan sitä, mitä Olive ajattelee ja välillä eteen tulee kirjassa kappaleita, missä Olive Kitteridge on sivuhenkilö jokun kyläläisen elämässä.

Näin syntyy kaleidoskooppimainen kuva pikkukaupungin elämästä ja haikea katsaus vanhenevan naisen elämään. 

Olive on aina halunnut elää omanlaistansa elämää eikä suostu menemään muiden ajatusten mukaan. Hän kokee elämässään ja perheessään menetyksiä, kun vuodet etenevät. Pojan avioero ja miehen äkillinen sairastuminen muuttavat elämän yksinäiseksi ja kaipauksen syvemmäksi.

Elämä yllättää kerta toisensa jälkeen ja Olive pysyy tylynä ja katkerana. Mutta toisaalta hän osaa panna joskus asiat oikeisiin mittasuhteisiin eikä nöyristele.

‐-------

Televisiosta tuli joitakin vuosia sitten minisarja Olive Kitteridge, pääosassa oli Francess McDormand. Katsoin tuon sarjan aikoinaan, mutta kirjan Olive on paljon monisyisempi kuin TV-sarjan.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Olive_Kitteridge_(televisiosarja)

Myöskin kirjan Olive on ruumiinrakenteeltaan erilainen kuin tv-elokuvan roolihahmo.

‐-------------

Elisabeth Strout ei tyydy kuvaamaan pelkästään tiettyä ihmistä ja hänen piirteitään vaan ihmisten vuorovaikutussuhteita ja niiden vaikutusta ihmisten elämään. Elämä on tavallista eikä siinä näennäisesti tapahdu paljoa. Mutta Srrout esittelee ihmisiä arjessa tekemässä huonoja ja hyviä päätöksi ja hyviä ja huonoja johtopäätöksiä havainnoista ja kohtaamisista. 

Lukija pääsee välillä kirjan henkilöiden pään sisään ja välillä lukija tarkastelee ulkopuolisena eri tilanteissa olevien ihmisten kohtaamisia. Kirja on kuin kaleidoskooppi, rikas väreissään. Se on alati muuntuva tarina lukijan sitä lukiessa.

Itse luin kirjaa vähitellen, luku illassa ja välillä tuli useampien päivien pausseja lukuhetkieni välille. Kuitenkin aina kun avasin kirjan palasin kuin tuttuun maailmaan jossa pääsin taas todistamaan jotakin sattumusta Olive Kitteridgen elämässä.

Hieno ja antoisa lukukokemus!

https://kirsinbookclub.com/2020/08/elizabeth-strout-olive-kitteridge-elamasta-ja-pettymyksista-riipaisevasti-ja-kauniisti/

Baoshu: täydellinen uusi maailma

Romaani/scifi

Tämä romaani on irrallinen jatko Liu Cixinin trilogiaan Kolmen kappaleen probleema. Kirjan takakansiteksti kertoo, että tämä kirja on toimitettu Liu Cixinin siunauksella.

Tämä kirja oli minulle suuri pettymys. Ei Liu Cixinin trilogia kaipaa mitään jatko-osia, se on itsekseen aivan riittävä kokonaisuus.

Baoshun kirja selittelee ja jaarittelee ja punoo uusia juonenkäänteitä hatarista lähtökohdista käyttäen hyväksi paria Kolmen kappaleen probleema -trilogian hahmoa.

Sitten ryhdytään vatkaamaan käsittämätöntä huttua maailmankaikkeuksilla ja ulottuvuuksilla ja niitä hallitsevilla metafyysisiällä superolennoilla ja niiden suhteilla. Ja ne suhteet ovat outoa kilpavarustelua ja vihollisuuksia tai ihmisolentojen elämän tyyppistä halailua ja lässyn lää -meininkiä.

Kirja jäi minulta kesken, luettuani kolme neljäsosaa. Ei vaan viitsi tuhlata aikaa tuommoiseen huuhaaseen.

Luulen, että kirja on tehty ihan vaan myyntimielessä. Joka ostaa kirjan sen vuoksi, että siinä viitataan Liu Cixinin teokseen, luultavasti pettyy pahasti.

Palautan kirjan kirjastoon apein mielin. En suosittele.

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää

Romaani

Lukupiirin kokouksen 5.8.2025 aiheena on tämä kirja. Tiedän, että Jojo Moyes on suosittu kirjailija, mutta tämä on ensimmäinen lukemani hänen teoksistaan.

Kirja kertoo epätavallisen rakkaustarinan. Kahvila-apulaisen työstä työttömäksi jäävä 26-vuotias Louisa Clark rekrytoituu ilman hoitajan kokemusta tai tutkintoa hoitamaan neliraajahalvaantunutta miestä. Mies on ollut menestyksekäs ja urheilullinen 35-vuotias liikemies William Traynor, joka halvaantui liikenneonnettomuudessa kiiruhtaessaan työpaikalleen vuonna 2007. Ja kaksi vuotta myöhemmin häntä hoitamaan rekrytoidaan Lou.

Louisan perhe on köyhä ja asuu ahtaasti. Perheessä tarvitaan kipeästi Louisan antamaa taloudellista tukea, sillä Louisan isä Bernard on pienipalkkaisessa työssä huonekalutehtaassa, joka joutuu vähentämään väkeä. Louisan sisko Katherina ("Treen") aloitti muutamia vuosia aiemmin yliopisto-opinnot, mutta ne ovat kesken, kun hän on joutunut vahinkoraskauden jälkeen pienen pojan, Thomasin yksinhuoltajaksi.

Joten Louisan työpaikka Williamin henkilökohtaisena avustajana on enemmän kuin tarpeen. Will on äksy eikä hyväksy sairastamistaan, mutta vähitellen Louisan ja Williamin välit lämpenevät. 

Louisalla on ollut jo seitsemän vuoden ajan poikaystävä Patrick, joka on hurahtanut triathlonin ja maraton-juoksun maailmaan. 

Patrick on aika kliseinen hahmo, vastakohta neliraajahalvaantuneelle Williamille. Tämä Patrick siis on fyysisiltä kyvyiltään kuin William ennen halvaantumistaan.  Henkiseltä puoleltaan hän sen sijaan on aika ennelta arvattava ja yksitotinen, keskittyy vain urheilusuorituksiinsa ja kehonsa virittämiseen.

Kirsin Book Club -blogissa kirjaa on arvioitu tavalla, johon on helppo yhtyä.

 

https://kirsinbookclub.com/kirjat/jojo-moyes-kerro-minulle-jotain-hyvaa/

Kevyttä kesälukemista, Chick-lit -tarinankerrontaa, joka vaikuttaa aika laskelmoidulta kaikkine käänteineen. Tyttö kasvaa löytämään maailman, taiteen ja kirjallisuuden hoitaessaan miestä, jolta onnettomuus on lähes sulkenut kaiken ulkopuolisen maailman pakottaen halvaantuneen vain olemaan huoneessaan hoidettavana. Tytöllä on nuoruudestaan traumaattinen kokemus (raiskaus?) jonka vuoksi hän on arka eikä uskalla yrittää poistua tutuista ympyröistä. 

Kirja koittaa käsitellä kysymystä siitä, saako ihminen päättää omasta elämästään. Mutta kirja käsittelee tätäkin kysymystä aivsn liian kevyellä otteella. Ei oikein sytytä.

Tästä on tehty myös elokuva, joka taannoin tuli Suomessa televisiosta. Eipä ihme, kirjan tarina on kuin tehty tunteelliseen tarinaan, hieman syvempään kuin kevyet Hallmark -romanssit. Pääosassa Louisaa esittää Emilia Clarke.