torstai 23. lokakuuta 2025

Markku Aalto: Turvallinen katastrofi

Romaani/satiiri


Kirjastosta löytyi tällainen vuonna 2023 julkaistu kirja, jonka luin juuri.

Kirjailijalta on ilmestynyt kaksi romaania aiemmin, kumpaakaan en ole (vielä) lukenut. 

Tämä romaani sijoittuu kirjailijoiden ja kustantajien maailmaan. Kirja jakautuu kolmeen osaan. Kahdessa ensimmäisessä osassa kuvataan kahta ihmisenä erilaista kirjailijaa. Kumpikin kirjailija saa omassa kerrontavuorossaan kertoa omasta elämästään ja elämäntilanteestaan.

Pentti "Pena" Hopeavuori aloittaa kirjan kertomalla omasta elämästään ja luomisen tuskastaan. Takana on epäonnistunut esikoisteos noin 50-vuotiaalta naimisissa olevalta kirjailijalta. Hän on juuri saanut uuden kustannussopimuksen kustannustoimittaja Hanna-Riitalta. Mutta ohjeistus keventää tekstiä ja kirjoittaa jotakin humoristisempaa saa kirjailijan lukkoon. 

Kirjoitusjumin koetellassa kustantamo järjestää illanvieton, jossa Pena lyöttäytyy yhteen vanhemman kirjailijan Antti-Kalevi "Antsu" Horttanaisen kanssa. Pena on juuri raitistunut, mutta Antsa ottaa kunnolla kuppia ja tämän päätteeksi keksii kutsua Penan mukaan Espanjaan huvilalleen kirjoitusretriittiin.

Kirjan toisessa jaksossa siirrytäön katsomaan asioita Antsun näkökulmasta ja kerronta on nyt vuorostaan hänen päänsisäistä monologiaan.

Espanjan reissussa miesten erilaisuus tulee hyvin ilmi. Antsu tekee kurinalaista kirjoitustyötä tietyn määrän päivittäin ja toimittaa aina kustantajalle kirjan tekstin sovittuun määräpäivään mennessä. 

Pena sen sijaan tuskailee ja entisenä, osin nykyisenäkin alkoholistina luistelee määräajoista ja syyttää maailmaa omasta jamastaan.

-----

Kirjan tapahtumat vievät katastrofiin, jonka kustannutoimittaja Hanna-Riitan päänsisäinen monologi kuvailee loppusanoissa.

‐-----

Kirjan tarina taiteilija/kirjailijaelämästä ei ole kovin epätavallinen kuitenkaan.

Anssi Mänttärin elokuvat tulevat mieleen tai Jussi Kylätaskun kertomukset alteregonsa Jalmari Pussitalon seikkailuista.

Markku Aalto tuntee kirjailijan ja kustantajan maailmaa ja kuvaa sitä tämän kirjan surkuhupaisten hahmojen kautta velmusti. Veijariromaaniksi tätä en nimeäisi kuitenkaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti