Nina Georgen teos on tunteellinen lohtukirja ja elämäntaito-opas kevyen romanttisen tarinan muodossa. Kyseessä on myös matkakirja ja tutustuminen kirjojen maailmaan (yllätys?) Sellaisena kuin sen kirjailija teoksessaan tarjoilee.
Kirjan alkuperäisen saksankielisen laitoksen nimi on Das Lavendelzimmer (= laventelihuone). Siispä suomalainen kustantaja lienee markkinointimielessä nimennyt kirjan uusiksi. Ja luultavasti ajatellen romantiikan nälkäistä lukijakuntaa, esimerkiksi henkilöitä, jotka rakastivat elokuvaa "Pieni suklaapuoti".
Tämä Nina Georgen kirja kyllä kertoo kirjoista ja kirjakauppiaasta nimeltä Jean Perdu, surumielisestä 50-vuotiaasta miehestä, joka ei ole saanut ensirakkautta mielestään. Hän asuu Pariisissa ja pitää 5 metriä leveässä ja 25 metriä pitkässä jokilaivassaan kirjakauppaa, tai "kirja-apteekkia", mistä hän myy kirjoja ihmisille. Hän ei myy välttämätyä sitä, mitä ihmiset haluavat vaan sitä, minkä aavistaa ihmisten tarvitsevan omassa elämäntilanteessaan, lääkkeeksi ja lohduksi.
Mutta kirjakauppa ei pysy Pariisissa. Jo kirjan alkupuolella Jean Perdu irrottaa laovan laiturista ja lähtee matkalle halki Ranskan jokien ja kansvien saatuaan luettua 21 vuotta vanhan viestin rakastetultaan.
------
Kirja on ns. hyvän mielen lukemisto, jossa Ranskan pikkukaupungit ja maaseutu heräävät eloon. Päähenkilöiden keskustelut kulttuurista ja tunteista ja kaikkien aistien värittämät kuvailut heidän matkastaan, ystävyydestä ja rakkaudesta ja surun voittamisesta ovat kirjan keskeistä sisältöä.
Kirja on hyvää lukemista lohtua kaipaaville ja menetyksiä kokeneille, jotka uskaltavat altistua tällaiselle kevyelle viihteelle. Sopii loma-aikoihin ja Ranskan matkojen nostalgiaa poteville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti