Vaihteeksi tartuin tietokirjaan, jossa ihmisen tiedonhalua ja tähtientarkkailua kuvataan aina esihistorian hämäristä viime vuosien uusiin hämmentäviin löytöihin.
Kirja jakaantuu kahteentoista lukuun, joiden otsikot antavat yleisen viittauksen sille teemalle, mitä kukin luku käsittelee. Esihistorialliset kalliomaalaukset ja niissä mahdollisesti näkyvät merkit tähtitaivaasta ja jopa tähtikuvioista sekä tulkinta siitä, että nuo piirrokset voisivat liittyä ihmisen elämään ja vuodenkiertoon, jolloin tietyt luonnontapahtumat olivat tärkeitä olisivat olleet alkusyynä noihin maalauksiin. Noista metsästäjä-keräilijöiden kulttuureista siirrytään Köbekli Tebek -kaupungin synnyttäneen kulttuuriin ääreen, jolloin ihmiset asettuivat paikalleen maata viljelevään yhteisöön ja rakensivat yhteisöään ja samalla ensimmäistä historian tuntemaa kaupunkia. Samaten esitellään Brittein saarilla ja Irlannissa olleet haudat, joiden suunta on rakennettu auringon tasauspäivien mukaan, Stonehenge ja muut muistomerkit.
Antiikin Babylonin, Egyptin, Kreikan ja Rooman jumalat ja taivaat noiden kulttuurien merkitsemine nimineen, joita yhä käytämme planeetoille ja kiintotähdille kuvataan tuoreesti. Muun muassa Tyynenmeren purjehtijoiden kulttuureita käsitellään, kapteeni Cookin matkoja ja navigointia, ajan mittaamista, valon mittaamista ja hajottamista, uusia keinoja saada irti tähtien valosta tietoa siitä, millainen maailma on.
Kirja kertoo kaikkea tuota historiallista tietoa tarinoiden kautta. Valokeilaan otetaan aina joku yksilö, tiedemies tai poliitikko tai titkimukseen osallistunut tai avustanut henkilö jonka merkitys joko tieteelle tai yhteiskunnalle on ollut valtava ja hänen elämäntarinansa kytketään suureen tietämisen seikkailuun.
Nykyaikaa kohti tultaessa taivaan ja tähtien tarkkailussa havaintovälineet ja havainnot ja sitä myötä löydöt paranevat. Ja kaikki tämä vaikuttaa myös ihmisen ajatteluun ja yhteiskuntaan. Eikä välttämättä vain positiivisesti. Uudet kulttuurit valtaavat alaa ja valtakuntia syntyy uusille aatteille.
Kirjan loppuluku pohtii ihmisen minuutta ja tietoisuutta ja sen suhdetta kosmokseen. Mielestäni tämä luku ei ihan osu maaliinsa koittaessaan kytkeä yhteen kvanttimaailman ilmiöt, tietoisuuden ja maailman rakenteet. Minulle riittää se kirjassakin kuvattu pelonsekainen kunnioitus mahtavan tähtiä täynnä olevan äärettömyyden äärellä tähtikirkkaana yönä. En kaipaa siihen metafysiikkaa sen enempää enkä aio pohtia, onko maailma tietoinen, kun siinä nyt olen itse tietoisena ihmisenä.
Kirjassa on lopussa mahtava lähdeluettelo ja huomaa, että tekijä on todella perehtynyt aiheeseen ja saanut kirjoitustyöhönsä tukea isolta tekijäjoukolta kirjoittajia, tieteilijöitä ja myös astronautteja.
Hieman lukukokemusta häiritsee se, että todella monella kirjan sivulla on alaviitteisiin pantu selvennyksiä tai kirjan tekstiä kritisoivia toisten tiedemiesten tai historioitsijoiden mielipiteitä. Tekstifontti alaviitteissä on pientä ja alaviitteiden lukeminen katkaisee sujuvaa lukemista. Olisikohan nuo tekstipätkät ja pohdinnat voinut ujuttaa sisään leipätekstiin, jolloin lukeminen olisi helpompaa?
Kirja on hyvää Ursan kustannustoimittamaa kirjallisuutta ja kokoaa hyvin yhteen laajan kaaren ihmisten kulttuureita tähtitaivaan äärellä ideoineen ja ajatuksineen. Olisivatpa koulujen historian oppikirjat olleet tällaisia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti