romaani
Historiallisissa fiktioissa on oma viehätyksensä. Paula Havasteen romaani Kymmenen onnen Anna kertoo tarinaa muinaisesta Suomesta, jossa osa kansasta uskoo vielä muinaisiin jumaluuksiinsa ja osa kansasta käy kirkoissa ja kuuntelee pappien sanomaa.
Anna on syntynyt isättömänä ja on siksi onneton ja osaton lapsuudessaan. Mutta hän muistaa vanhan Ämmin opetukset parantamisesta ja yrteistä ja muinaisista loitsuista. Hän elää mielenkiintoisen elämän monine vaiheineen lapsuudesta nuoreksi äidiksi, puolisoksi, jonka mies ei salli Annan käyttää osaamiaan taitoja ja kykyjä vaan koittaa tukahduttaa kaiken, minkä epäilee olevan noituutta.
Anna kuitenkin pitää mielessään ja oppii lisää tietoa kasveista ja parantamisesta ja kasvaa arvostetuksi jäseneksi yhteisössään, mutta helppoa elämää hän ei saa elää. Mutta lopulta hän saa kokea kaikki ne kymmenen onnea, jotka hänelle Ämmi ennusti.
Kirja on Paula Havasteen esikoisromaani. Itse luin sattumalta ensimmäisenä Paula Havasteen kirjana teoksen Maaren - samaanien sukua. Se kirja on ilmestynyt myöhemmin, mutta lienee itsenäinen esiosa tälle Kymmenen onnen Anna -kirjan aloittamalle sarjalle historiallisia romaaneja.
Romaanit keskittyvät kuvaamaan maalaiselämää pienissä savupirteissä ja kuvaavat perhe- ja sukuyhteisöjä ja vanhan ajan elämää ja elinkeinoja. Varsin rikkaita luontokuvauksia ja kasvien tuntemusta ja muinaisia kalevalaisia runoja (loitsuja) nämä kirjat sisältävät. Ne vievät lukijan kuviteltuun maailmaan, jonka voi ajatella olevan metsäkansan perillisten, meidän suomalaisten sielua lähellä. Kyllä tuommoiset tarinat resonoivat myös nykylukijan ajatuksissa. Jos tuollaista on ennen ollut, mitä siitä on jäljellä nyt, kun elämme koneellistuneessa maailmassa, jossa ei juuri enää ole koskematonta luontoa. Mitä olemme menettäneet?
Paula Havaste vie kirjan henkilöitä hellästi ja lämmöllä kuvaillen läpi vuosikymmenten. Kotieläimet ja metsän saaliseläimet ja luonnon kasvit ja kivet ja järvet ja virrat, kalansaaliit ja kesän aurinko ja talven huurteiset päivät on kaikki kuvattu niin, että lukija kokee ja aistii maailman selkeästi.
Kasveilla on muinaisia nimityksiä, mutta kirjan lopussa on tunnistamista ja tulkintaa helpottamassa lajiluetteloa kirjassa esiintyneistä kasveista ja yrteistä ja niiden vaikutuksesta. Joten kirja käy myös johdatuksena yrttien maailmaan, jos niin haluaa.
Tuolla linkissä on tarkempi katsaus kirjan sisältöön:
https://kiiltomato.net/critic/paula-havaste-kymmenen-onnen-anna/
Lisää kirjailijasta YLE:n haastattelussa:
Aiemmin olen lukenut Paula Havasten romaanit:
- Maaren - samaanien sukua
- Kaksi rakkautta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti