Ali Smith on kirjoittanut vuodenaikojen nimillä kulkevan neljän kirjan sarjan, josta tämä "Kesä" on viimeinen. Aiemmin olen lukenut häneltä kirjan "Syksy", josta on blogiteksti tällä sivustolla: https://seponkirjalistat.blogspot.com/2023/04/ali-smith-syksy.html?m=0
Ali Smithin kirja on ensimmäinen lukemani kaunokirjallinen teksti koronapandemian aiheuttamasta sulusta ja sen aiheuttamasta vaikutuksesta ihmisten ja yhteisöjen mieliin.
Perhe, jossa on varhaiskypsä poika Robert 13v, tytär Sacha 16v ja äiti Grace elää elämäänsä Brightonissa. Poika on häirikkö ja kiusantekijä, joka ihailee Einsteinia ja Boris Johnsonia ja on hurahtanut oikeistolaisiin maskuliinisiin houreisiin. Tytär Sacha on huolestunut ympäristöasioista ja on huolissaan maapallon tilasta. Äiti ihailee lahjakkaita lapsiaan ja muistelee nuoruutensa kesää vuonna 1989.
Perheen isä Jeff asuu naapurissa uuden naisystävänsä Ashleyn kanssa.
Sacha tuo kylään Arthurin ja Charlottan, jotka ovat nettiaktivisteja, nuoria yliopistossa opiskelleita Art in Nature -sivuston ylläpitäjiä ja aktiiveja.
----
Kirja on haikea ja tunteellinen kuvaus siitä, että nostalginen kuva asioista ei ole sama kuin asia itse. Menneisyyteen ei voi palata.
Kirjs sisältää kannanottoja 5 vuotta voimassa ollutta Brexitiä ja sitä ajaneira poliitikkoja kohtasn sekä hsllitusta, jonka koronatoimet ovat onnettoman vaatimattomia.
Kirjassa kuvataan ihmisten eristämistä keskitusleireille Englannissa toisen maailmansodan aikana ja vuonna 2020, koronavuonna, jolloin oikeistohallitus oli muuttanut maahanmuuttopolitiikkaa ja tehnyt mashan pyrkineistä ja pöösseistä vihollisia.
Lisäksi kirja käsittelee myös koronaviruspandemian vaikutuksia ihmisen psyykelle kun kontakteja toisiin vähennetään ja eristytäön muista.
Mutta kirja on myös kuvaus toivosta ja optimismista, kauniisti on jälleen sanottavansa sanoittanut Ali Smith.
Ehkä vielä luen ne pari muuuta hänen "vuodenaikateostaan"
Suosittelen, tämä on ajatuksia herättävä kesäkirja, itse luin heinäkuussa 2026.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti