Ville-Juhani Sutinen hämmästytti minua edellisellä kirjallaan "Paratiisista". Kerronnan värikkyys ja ote vei lukijaa mennessään hienosti!
Näissä kahdessa kirjassa "Paratiisista" ja "Kiirastulesta" kerrotaan historian pohjavirtojen pienistä sivuvirroista pienen ihmisen näkökulmasta. Jokin unohdettu, jota koulujen historian tunneilla on jäänyt kertomatta tulee näissä kirjoissa kerrotuksi. Samalla valotetaan myös maailman taloudellisia lainalaisuuksia ja miten ne ovat muokanneet yhteiskuntia kautta vuosisatojen.
"Paratiisista" -romaanista kirjoitin aikaisemmin tässä blogissa, teksti löytyy tuolta: https://seponkirjalistat.blogspot.com/2024/06/ville-juhani-sutinen-paratiisista.html
Tässä "Kiirastulesta" -teoksessa lähdetään jälleen liikkeelle Suomesta, tai oikeammin 1700-luvun puolivälin itäisestä Ruotsista, savolaisesta kylästä, jossa ei ole ankarassa elämässä sijaa Eugen Rastille, pojalle, joka haaveilee paremmasta elämästä.
Hän lähtee köyhyyttä ja osattomuutta pakoon tavoitteenaan päästä Ruotsin hankkimaan uuteen siirtomaahan länteen, josta hän on kuullut huhuja. Hän ei ole ainoa, joka pyrkii parempiin elinoloihin.
Itselleni uutta opittavaa tässä romaanissa on paljon. En tiennyt, että Ruotsilla oli 1700-luvulla siirtomaana pieni Saint Bartholomyn saari Karibialla.
Eugen Rastin elämä on raakaa raadantaa helvetillisissä oloissa, kiirastulena vertauskuva tästä saaresta on todella onnistunut. Maailmassa käydään orjakauppaa, läntiset taloudet kasvavat, sokeriruokoa, kahvia ja puuvillaa viljelemään ja keräämään tarvitaan valtavia määriä orjia. Saint Barhelemy ei tuota mitään noista maailmankaupan tuotteista, mutta sen pääkaupungista Gustaviasta tulee vapaasatama, jossa tavaroita vaihdetaan aluksista toiseen ja orjalasteja tuodaan Afrikasta edelleen kuljetettavaksi niitä tarvitseviin Amerikan maihin.
Eugen Rasti repii niukan toimeentulonsa orjamaisissa töissä, keräämällä linnunpaskaa eli guanoa läheisiltä luodoilta ja louhimalla orjien kanssa suolaa kuivatusaltaista. Suola on arvokas tuote ruaanlaitossa ja kalan ja lihan säilönnässä.
Osa ajasta kuluu saaren kapakassa, jonka emäntä kertoo Rastille tarinansa. Rommia ja viiniä kuluu, merimiehet panevat tienaamansa rahat viinan tuomaan unohdukseen ja kapakasta ostamiensa prostituoitujen kayttöön.
Rasti haaveilee paremmasta ja toivoo pääsevänsä orjalaivan kapteeniksi, mutta siihen on pitkä matka lukutaidottomalla raatajalla.
Rasti tutustuu lääkärinä toimivaan Samuel Fahlbergiin (oikea elänyt henkilö) sekä Robert Montgomeryyn (myöskin todellinen henkilö) ja toivoo saavansa apua haaveidensa toteuttamiseen.
Tarinaan on siis lisätty mausteeksi sivuhenkilöitä, jotka kirjan epilogissa kirjailijan kuvaamana ovat todellisia eläneitä ihmisiä, joille kirjailija on luonut tähän teokseen roolit ja dialogin, joka tukee värikästä kertomusta tästä historiallisesta paikasta. Kannattaa lukea kirjan epilogi, ehdottomasti.
Gustavia - kaupungin nimi viittaa Ruotsin kunikaaseen Kustaa III. Kaupungin katujen nimet ovat selvää ruotsinkieltä vaikka Karibialla ollaan.
Tämä on huikea kirja lukea, viisas ja kaunis. Teksti on tekijän luomaa kieltä, jossa on vanhanhtavuutta luotu sanamuodoilla ja sanonnoilla ja vertauskuvilla. Joitakin ulkomaisia sanoja on jätetty kääntämättä ja ranskalaisia ja englantilaisia ilmaisuja ikään kuin kansankielisenä on mukana myös, foneettisena asuna oleva sana on translitteroitu sellaiseksi, kuin voisi sen kuvitella olevan puhujan suussa tuona aikana.
Lopussa teksti irtoaa 1700-luvun lopun maailmasta ja kirjailija siirtyy kuvaamaan muutamin sivuin nykyistä elämäämme ja siinä esiintyviä ilmiöitä. Kirjailija kääntää näkökulmaa ja katsomme lintuperspektiivistä maailmaamme ja sen tavaravirtoja ja talouselämää jonka alkuvaiheet muodosti 1700-luvun kapitalismi ja sen reunailmiöt.
Orjuus ja sen käsittämätön raakuus elää edelleenkin, jossakin muodossa. Joko sellaisenaan tai peitellymmässä muodossa.
Suosittelen ehdottomasti tätä kirjaa ja jään odottamaan lisää kirjailijalta.
On hienoa lukea kirjaa, joka on sekä viihdyttävä että valistava. Näin kesällä heinäkuun lämmössä tämän kirjan lukeminen on erityinen elämys. Kiitos Ville-Juhani Sutinen!
Arvioita kirjasta Sutisen Facebook-sivulla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti