elämäkerta
Milja Kaunisto on kirjoittanut elämäkertakirjan isästään Pasi Kaunistosta, "kaikkien tuntemasta" laulajasta.
Olin lukenut aiemmin isänpäivälahjaksi saamani Milja Kauniston teossarjan "Synnintekijä - Kalmantanssi - Piispan sormus" ja ällistynyt upeaa kerrontaa, missä historiallisissa kehyksissä kerrotaan tarina Olaus Magnuksen erittäin vauhdikkaista seikkailuista Sorbonnessa ja Ranskassa ylipäätään. Mikä mielikuvituksen lento ja värikäs sanankäyttö. Olin myyty. Viimeistä kirjaa tuosta sarjasta lukiessani päädyin aivan viime sivuilla kirjailijan kiitoksiin Irmeli ja Pasi Kaunistolle, jolloin hoksasin, että kirjailija Milja Kaunisto on Pasi Kauniston tytär.
Sanomalehdessä näin tämän jälkeen syksyllä 2022 jutun, jossa kerrottiin Milja Kauniston kirjoittaneen Pasi Kauniston elämäkerran, jolloin syttyi ajatukseni ilman muuta lukea tämä kirja. (Seuraavaksi lukulistallani on jo Ville Vallgrenin Pariisin seikkailuista kertova teos Tulenpunainen Kabaree, josta myöhemmin). Milja Kaunisto kirjoittaa koukuttavasti historiallisia teoksia kuin Mika Waltari parhaimmillaan, mielestäni. Henkilöhahmot, karikatyyrisimmätkin, tuntuvat olevan lihaa ja verta, lihallisia ja hengittäviä sekä viettiensä ajamia inhimillisiä olentoja historian pyörteissä.
Mutta miten käy kirjailijalta elämäkertateoksen kirjoittaminen ja vieläpä lähisukulaisesta, omasta isästä? Osoittautuu, että kirja on mainio läpileikkaus suomalaisesta viihde-elämästä, sellaisena kuin sen Pasi Kaunisto on kokenut 1950 -luvulta aina nykypäivään asti. Jotakin hajanaista tiesin etukäteen Pasi Kaunistosta, mutta sitä en muistanut, kuinka nuorena hän aloitti uransa.
Kirjassa kerrotaan Ylöjärven Siivikkalassa koetusta lapsuudesta ja esitellään Pasin äiti ja isä sekä myös syystäkin Pasin tulevan vaimon Irmelin vanhemmat ja heidän perhe-elämäänsä. Tämä kirjan alku kuvailuineen kovasta elämästä ja vanhempien perhe-elämän tapahtumista joskus 1950 -luvulla ja aiemmin on perin kaunokirjallista kerrontaa maaseutuelämästä ja tehtaiden töistä sotien jälkeen.
Mutta kun päästään kirjan kohteena olevaan Pasi Kauniston elämän kuvaamiseen, ote muuttuu. Itse asiassa kirja on myös tarina Kauniston perheestä, jossa isä on kuuluisa laulaja, joka tekee uraansa ja joutuu painimaan uransa, taloushuolien, alkoholismin ja perhe-elämän ristipaineissa. Pasin vaimo Irmeli esiintyy myös kirjassa isommassa roolissa kuin koskaan olisin kuvitellut, mutta hyvästä syystä. Kaunistojen koti on ollut kahden taiteilijan koti, jonka ihmissuhteiden dynamiikka on pystynyt tasapainottumaan lopulta seesteiseksi kaikkien rajujen ja myrskyistenkin vaiheiden jälkeen. Ylisukupolviset kokemukset perhe-elämästä ja päähenkilöiden lapsuudenkodeista on uskoakseni siksi otettu mukaan taustoittamaan sitä, millaisia ovat olleet ne kokemukset, joihin perustuu suhteen kestävyys ja jousto tiukoissa paikoissa.
Kirjan kuvaukset Tampereelta ja Pispalasta herättävät minulle lukijana eloon lapsuuteni maisemat. Pasi Kauniston laulut muistuvat mieliin 1960 - 1970 -lukujen matkoista mummolaan, jossa ne soivat transistoriradiossa, kun lauantaisin kuunneltiin radiosta listaa, ja toivottiin, että "Iltatuulen viesti", lauluyhtye Aikamiesten esitys, putoaisi ykköspaikalta ja joko vihdoin rock-musiikkia saataisiin radioon enemmän. Markku Pölösen elokuvien tyyppistä nostalgiaa (Pölönenhän on käyttänyt elokuvissaan Kauniston lauluja luomassa nostalgiaa!)
Yllättävin seikka kirjassa oli järkyttävä kuvaus Argentiinan tangokilpailuista ja niiden taustalla toimivasta korruptiosta. Matka oli Pasille upea ulkomaanmatka ja menestys kilpailuissa hieno. Mutta koskaan aiemmin en ole tuosta matkasta ja palkinnosta kuullut mitään. Maailmalla esiintyvä taiteilija toimii hyvässä uskossa osallistuessaan kilpailuun, joka kuitenkin on kasvojenpesua sotilasdiktatuurihallinnolle, kuten diktatuurivaltioiden urheilukisat tuolloin ja monesti vielä tänäänkin.
Ei ole varmaan ollut helppoa kirjoittaa elävästä omasta isästään elämäkertaa, mutta kirja onnistuu tehtävässään. Tarina on laajennettu koko perheen tarinaksi ja varmaan on ollut melkoisen herkkää saada asianosaisilta suostumus kaikkeen kirjassa kerrottuun.
Itselleni syntyi myös oivalluksia ja tein uusia musiikkilöytöjä kirjaa lukiessani, Pasi Kauniston esittämiä lauluja, joita en aiemmin tiennyt tai joihin en ollut kiinnittänyt huomiota.
Ja läpileikkaus Suomen historiasta 1950 -luvulta nykypäivään pankkikriiseineen ja lama-aikoineen oli kiva kerrata. Meillä kullakin on noista omat selviytymistarinamme. Samaten pidin myös kunkin aikakauden musiikkityylien esittelystä. Yksi pikku juttu tosin manserockista puhuttaessa pisti silmään: "Yö" ei ollut manserock -bändi, se kuului porilaiseen rock-aaltoon Dingon ja Mamban kanssa! (Asuin manserockin valta-aikaan Tampereella, syntymäkaupungissani ja myöhemmin lähellä Poria, jossa varsinkin ollaan tarkkoja rockperinteestä ja porirockista!) 😎
Iso taustatyö on tehty myös siinä aineistossa, mistä kirja on koottu. Lähdeluettelossa on teoksia ja väitöskirjoja, jotka perustelevat populaariin musiikkiin liittyviä ilmiöitä.
Teksti on elävää ja kerronta sujuvaa. Luettelomaisuudesta ei ole tietoakaan, kun elämänkohtaloita kuljetetaan kirjailijan kertomana. Huumoria ei ole nauruksi asti, lämmintä hymyilyä kyllä. Ja kyyneleitä saa nieleskellä kun miettii koko Suomen lamavuosia ja siitä selviytymistä. Kauhea näköalapaikka hautaustoimistoa pitävälle Pasi Kaunistolle itsemurhien todistaminen, kun monet päätyivät taloushuolissaan lopulliseen ratkaisuun.
Oli siis melkoinen elämys lukea tämä elämäkertateos, siitä kiitos kirjailijalle!
