sunnuntai 24. maaliskuuta 2024

Jari Tervo: Suomemme heimo

Romaani, julkaistu 2001


Jari Tervo on kirjoittanut yhden päivän tapahtumiin keskittyvän tarinan Rovaniemen sekalaisen seurakunnan toilailuista.

Tarina on kerrottu eri henkiköiden näkökulmasta, joten lukija saa hiukan tottua erilaisiin puheenparsiin eri kertojien kuljettaessa tarinaa omilla äänillään eteenpäin. Tarinassa löytyy alamaailman roikaleita, lapsenryöstö, vihreiden ympäristötapahtuma, teini-ikäisten meilitse ja ajatuksen tasolla etenevää kiimaa, naispoliisin uskomattomia seikkailuita, rasistisen vaarin uhoamista ja sekoilua ympäristötapahtumasss sekä monien henkilöiden törmäyttämistä mitä yllättävimmillä loogisilla ja epäloogisilla tavoilla.

Lappalainen joviaali ja rento suhtautuminen siivittää elämää ja ja elämöintiä ja lukija saa kokea jännitystä ja huumoria tarinan äkkiväärissä juonenkäänteissä.

Erittäin viihdyttävä kirja


maanantai 11. maaliskuuta 2024

Liisa Nevalainen: Viimeinen rooli

Murhamysteeri Porin teatterissa


Liisa Nevalainen oli ammatiltaan näyttelijä ja urallaan esiintyi monissa teattereissa ja televisiossa. Näyttelijänuransa jälkeen hän kirjoitti jännitysromaaneja.

Viimeinen rooli -teos vuodelta 1986 on hänen viimeiseksi jäänyt teoksensa. 

Nevalainen osaa kuvata luontevasti Porin teatteria ja Porin keskustan puistoja ja katuja. Kirjan juonen kehittely on tiivistä ja luontevaa. Jännitys tihenee loppua kohden ja loppuratkaisu tapahtuu aivan viime sivuille.

Kirja on kuin aikamatka 1980-luvulle. Poriin tullaan lentokoneella Helsingistä, nykyäänhän tämä ei ole enää niin itsestään selvää. Teatterin ilmapiiri ja näytelmän valmistelu on kirjailijalle tuttua monikymmenvuotisen näyttelijäuran ja elokuvaroolien kokemuksella. Joten sen sanoittaminen kirjassa on tarkkaa. 

Erittäin viihdyttävä lukuelämys!

Lukuiloa.

Liisa Nevalaisesta wikipediassa:

perjantai 8. maaliskuuta 2024

Elina Rouhiainen: Tuntematon taivas

Romaani

Lukupiirin maaliskuun lukuläksynä oli vuonna 2022 julkaistu romaani Tuntematon taivas. 

Kirja on tunteellinen kuvaus kahden nuoren ihmisen kohtaamisesta. Dima on paennut Moskovasta ja hänet paiskataan junasta keskellä Siperiaa olevalle syrjäiselle asemalla. Junan virkailija huomasi, että Diman matkalippu ei oikeuttanut matkaa edes sinne asti. Diman oli tarkoitus matkata tätinsä luo pieneen kaupunkiin Siperian itäosiin. Moskovassa nuoria miehiä odotti värvääminen armeijaan ja Tshetsenian sotaan. Eletään vuoden 2002 loppukesää.

Juna-asemalla Aljona-niminen evenkien kansaan kuuluva tyttö poimii karkulaisen kyytiin ja vie hänet tuntien ajomatkan päässä sijaitsevaan kotikyläänsä. 

Kylässä ei ole paljon mitään. Aljonan isovanhemmat omistavat kaupan, jota Aljona hoitaa. Dima otetaan apulaiseksi.

Kolmen kuukauden ajan nuoret Aljona ja Dima elävät heräävän rakkauden syksyn ja pohtivat yhteistä tulevaisuutta.

‐-------------
Kirjassa teemana ovat ihmisen valinnat, oman elämän haasteisiin tarttuminen, suurvalta Venäjän sortotoimet ja Putinin hallintoajan syntyvaiheet, rakkaus, vähemmistökansallisuudet ja Siperian valtava luonto.

Hienoja hetkiä ovat lukijalle evenki-kansan "kulttuurijuhla" tai luonnonuskonto, jonka esittäminen kertoo Aljonkan juurista kotiseutuun ja omaan kansaansa. 

Kirjailija on aiemmin kirjoittanut nuorille aikuisille tarkoitettuja kirjoja. Aikuisille lukijoille kirjan lopussa olevat sisältövaroitukset ovat tarpeettomia. Viittaukset sotaan ja sen kauhuihin ja lähiomaisen itsemurhat eivät ole kirjassa kuin viittauksia, joiden avulla Diman ja Aljonan tarinaa syvennetään. Mitään raakoja yksityiskohtaisia väkivallan kuvauksia ei kirjassa ole.

Kirjailijan kieli on selkeää ja tarina imee hyvin mukaansa. En tiedä, kuinka paljon kirjailijan matka tarina on velkaa Rosa Liksomin "Hytti numero 6" -teokselle. Matka halki Siperian ja vähemmistökansat ovat molemmissa kirjoissa sisältönä.  Rouhiaisen teksti on selkeästi jotenkin nuorten kirjailijan tekstiä, vaikka aihe on nuortenkirjaa "aikuisempi".

Ukrainan sota, jonka Putinin hallinto aloitti 24.2.2022,  vertautuu kirjan henkilön Diman kuvauksiin Tshetsenian sodasta. Kirja muistuttaa siitä, miten Venäjä kohtelee nuoria asukkaitaan ja siitä, että Kremlin hallinto ei ole koko Venäjä. Pahuus syntyy hallitsevassa organisaatiossa, pienten ihmisten maailmassa pärjääminen päivästä toiseen taas perustuu ihmisten hyvyyteen ja toistensa auttamiseen.

Kirjailijasta:

Kirjasta toisaalla arvioitua:

Evenki-kansasta wikipediassa:


tiistai 20. helmikuuta 2024

Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana

Päiväkirja/romaani


Shaun Bythel kertoo elämästään kirjakauppiaana päivästä päivään yhden vuoden ajan. Päivät koostuvat myyntitilauksista ja toimituksista verkkokauppa-asiakkaille sekä tapahtumista ja kohtaamisista myymälässä. Myymälässä on myymäläapulaisia, vakituisimpana Nicky, joka "ilahduttaa" perjantaisin herkuilla, jotka on löydetty hävikkilaareista ja jätekuljetusten lavoilta, kirjailijan kertoman mukaan. Kesäksi ja paikallisen kirjafestivaalin syyskuun parin viikon ajaksi pieni skotlantilainen kylä vilkastuu, joten tarvitaan lisää apulaisia tilapäiseksi työvoimaksi.

Vakioasiakkaat tarinoineen tulevat tutuksi pikku hiljaa kirjan edetessä päivästä toiseen. Kirjakauppias Shaunin ostomatkat ihmisten kotikirjastojen äärelle aarteenetsintään kaikkine kohtaamisineen tuovat vaihtelua Wigtownissa Skotlannissa kauppaansa pitävälle Shaunille ja hänen ystävälleen Annalle. 

Tarinoita on monia, säät vaihtuvat, asiakkaat vaihtuvat, kirjat tulevat ja menevät. Kirjojen hinnoittelu ja hyllyttäminen ja toimitukset ostajille ovat tarinan pohjavirtaa. Elinkeinon raju muutos digitalisaation iskiessä kirjabisnekseen tulee kuvattua raadollisesti.

Kirjan lukeminen on kuin nojatuolimatka pieneen skotlantilaiseen kylään.

Kirja jakautuu kuukausittain välilukuihin, missä kirjailija lainaa George Orwellin kirjasta "Bookshop Memories" muutamaa lausetta ja kommentoi omia tuntojaan verrattuna Orwellin kokemuksiin kirjakaupassa työskentelystä vuonna 1935. Samalla hän tulee tarkemmin pohtineeksi sitä, minkä tähden kirjan asema on nykypäivänä erilainen kuin tuolloin.

Lukiessani kirjaa tuli mieleeni vahvasti ajatus siitä, että tämä kirja on osa Shaun Bythelin kirjakaupan markkinointia. Kirjakauppa syrjäseudulla, parin tuhannen asukkaan pikkukylässä Skotlannissa tarvitsee kaiken sen huomion, minkä vain voi saada, jotta sinne saataisiin asiakkaita pitämään kirjakauppa elossa. Markkinointia tukee se, että kirjailija tekee kaiken omalla nimellään, hän, Shaun Bythell on kirjan päähenkilö Shaun ja muutenkin kirjassa esiintyvät henkilöt ovat "oikeita". Shaun Bythel on "brändi", kirjakaupan sielu ja varmastikin julkisuuden henkilö tämän kirjan ja kaiken mediahuomion jälkeen.

Kun Shaun Bythell kertoo kirjassa kirjakauppansa Facebook-sivuista tai markkinointivideoista ja musiikkivideoista oli pakko tarkistaa youtube -sivustolta noita tuotoksia. Jos haluaa kirjan luettuaan saada kasvot kirjan henkilöille, joita kirjassa esiintyy, suosittelen katsomaan noita videoita., sillä siellähän ne kasvot näkyvät youtube-videoissa.

Shaun Bythell päivittää youtube-kanavalle edelleenkin videoita kirjakauppansa tiimoilta: kirjakaupan esittelyitä, musiikkiesityksiä kaupassa ja monia muita.

Ilmeisesti Bythellin projekti saada kylä kirjakauppatapahtumien maailmankartalle on onnistunut, kylän elämä on elpynyt ja kylään on muuttanut asukkaita viimeisten vuosien aikana. 

Mukavan näköisiä nuo videot kirjakaupasta. Ja mukava kuulla Shaun Bythellin kertomana tarinoita elämästään kirjakauppiaana.  

Linkki kirjakaupan sivulle:


Kirjakaupan sivuilla näkyy, että tälle "Elämäni kirjakauppiaana" -kirjalle on jo kirjoitettu ja julkaistu jatko-osiakin.

Youtubessa:

Shaun Bythell -kanava


Kirjassa kerrottua kaupassa kuvattua musiikkivideota Readers Delight pääsee myös katsomaan:

Nickyn "Herkkuperjantai":

_____________________________________________

George Orwellin kirjalle "Bookshop Memories" on oma sivu englanninkielisessä wikipediassa:

_____________________________________________

Wigtownin esittely wikipediassa:

Wigtownin kirjafestivaalien youtube-kanava:

Joanna Lumley esiintyi Wigtownin kirjafestivaaleilla:

tiistai 6. helmikuuta 2024

Neil Gaiman: Pohjoisen mytologia

Tarinakokoelma Edda-runoelmien pohjalta kirjailijan vapaasti tulkitsemana.



Neil Gaiman on fantasiakirjoistaan tuttu kirjailija, jonka teoksista olen aiemmin lukenut hänen käsikirjoittamiaan Sandman -sarjakuvia sekä hänen Terry Pratchettin kanssa kirjoittamansa romaanin "Hyviä enteitä".

Tähän Pohjoisen mytologia -teokseen Gaiman on kirjoittanut tulkintoja vanhoista norjalaisista ja islantilaisista saagoista, jotka muodostavat pohjoisen mytologian, rikkaan ja monipuolisen kuvauksen maailmasta ja sen synnystä sellaisena kuin viikingit sen kertoivat. Kirjan esipuheessa kirjailija kertoo, että hänelle olivat tuttuja Marvel -sarjakuvista Thor ja hänen seikkailunsa. Varmaan nykyään monille nuorille action-viihteen ystäville Thor ja Loki ovat tuttuja Marvel-yhtiön elokuvista. Mutta kirjailija on hakeutunut tarinoiden juurelle hakemalla kirjallisuutta, joka kertoo ja tulkitsee muinaissaagojen pohjoisia jumaltaruja. Samalla hän on huomannut, miten rikkaasta maailmasta ne kertovat.

Kirja koostuu erillisistä kertomuksista, joissa kussakin kerrotaan otsikon mukainen tarina.

Tarinoista esimerkkinä mainittakoon
  • Yggdrasil ja yhdeksän maailmaa
  • Mimirin pää ja Odinin silmä
  • Mestarirakentaja
  • Freijan epätavalliset häät
  • Runouden sima
  • Kuolemattomuuden omenat
  • Balderin kuolema
  • Ragnarök
Lukukokemuksena kirjan runsas henkilöiden ja paikkojen ja esineiden nimien määrä hämmentää, joten kirjan lukeminen kovin nopeasti oli vaikeahkoa, kun piti pitää mielessä outoja nimiä ja tapahtumia. Mutta kun ryhdyin lukemaan kirjaa ääneen vaimolleni iltasella, oli lukeminen antoisaa ja tekstiin tuli selkeys. Vaimoni ja minä nautimme kumpikin tarinoiden käänteistä ja hulvattomasta huumorista. Vinosti hymyillen ihmettelimme maailmankuvaa, missä taistelut ovat keskeinen osa elämistä ja sankareiden viihdettä kuoleman jälkeen isoissa juhlapidoissa Valhallassa, Asgårdissa, aasajumalien mailla. Liioittelu ja tarinoiden paisuttelu viedään äärimmilleen, kuten Kalevalan tarinoissakin tehtiin. Jumalilla ja sankareilla on hyveitä ja paheita, kuten varmasti on ollut muinaisen maailman viikingeillä, jotka ovat noita tarinoita kertoneet.

Maailman syntytarinoita ja jumalten keskinäisiä taisteluita ja suhteita lukiessa ei voi välttyä tekemästä vertailuja vaikkapa suomalaiseen kalevalaiseen muinaistarustoon tai antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten tarustoihin. 

Pohjoisen jumalilla on omat pääjumalansa, aasojen  puolella kaikkien isä Odin, ukkosen jumala Thor ja vaanien puolelta Asgårdiin siirtynyt Loki, kiusanhenki ja keppostelija jota kaikki vihasivat ja rakastivat. Vaanien puolelta Asgårdiin, aasojen taloon, olivat siirtyneet myös Freija ja hänen veljensä Freyr.

Ihmiset elivät Midgårdissa, jonne Asgårdin jumalat pääsivät sateenkaarisiltaa pitkin. 

Tarinoissa on lukuisia herkullisesti kuvattuja hahmoja, kuten kääpiöitä, haltioita ja jättiläisiä. Koko ajan ilmassa on jännitteitä eri olentoryhmien välillä ja sisällä.

Paitsi vertailua antiikin tai Kalevalan taruolentoihin, voi vertailua tehdä myös nykyisen populaarikulttuurin hahmoihin. Helposti huomaa, miten vaikkapa J.R.R.Tolkien on lainannut omiin tarinoihinsa aiheita ja jopa teemoja viikinkienkin mytologiasta. Samoin Game of Thrones -filmisarjan pohjana oleva "Jään ja tulen laulu" -fantasiasarja, jonka on kirjoittanut J.R.R. Martin tuo esiin samanlaisia tapahtumain kulkuja kuin on pohjoisen mytologiassa. Jääjättiläisten marssi, valtava muuri torjumassa ulkopuolelta tulevaa uhkaa, elävät kuolleet koottuna armeijaksi jne.

Kirjan tarinaosuus päättyy Ragnarökiin, jumalten ja maailman tuhoon jota seuraa uuden ajan alku ja kaiken alkaminen taas uudestaan, uusin jumalin.

Neil Gaiman on tehnyt hyvää työtä kirjoittaessaan tarinat sujuvaan ja luettavaan muotoon huumoria unohtamatta. Kirjallisuuden, tarinoiden ja runouden ystävää ainakin hymyilyttää tarina Runouden sima, joka kertoo, miten runous ja laulut ovat tulleet maailmaan. Ja mistä ne huonot runot ovat tulleet.

Kirjaa lukiessa talvisena iltana omassa lukunurkassaan tulee mieleen kuva pohjoisen miehistä ja naisista, jotka pimeän talven keskellä kokoontuvat tupaan tulisijan ympärille talven tuiskuja piiloon ja heidän ajanvietteenään on tarinoiden kertominen. Siinä rakentuu kuva maailmasta, jossa arvostetaan hyveenä voimaa ja oveluutta ja tarinoissa muistetaan varoittaa myös pahuudesta ja ilkeydestä.

Kirjan tarinaosuuden päätyttyä kirjailija kertoo lähteistä, joita hän on käyttänyt eri tarinoiden muokkaamiseen. Tämän jälkeen on useamman sivun pituinen luettelo selityksineen kirjassa esiintyvistä hahmoista ja niiden nimistä. Siitä kiitos! 


Arvio kirjasta toisaalla: 

Lisälukemista verkossa Edda-runoihin liittyen:




Youtubessa tunnin mittainen kuvitettu esitys pohjoisen mytologian tarinoista:

Lisänä vielä youtube-video viikinkien uskonnosta ja harhakäsityksistä, mitä helposti siihen liitämme. Pohjoisen mytologia on hajanainen tarinakokoelma, suullista kansanperinnettä, mikä on tallennettu joiltakin osin kirjalliseksi .