Olli Jalonen: Taivaanpallo

Romaani

Olli Jalosen toinen kirjallisuuden Finlandia -palkinto tuli vuonna 2018 romaanista Taivaanpallo.

Kirja kertoo Angus -pojan elämästä Saint Helenan saarella alkaen 1679, jolloin hän oli kahdeksan vuoden ikäinen. Tarina on kerrottu pojan ajatusten kautta. Poika asuu köyhässä perheessä leskiäitinsä Catherinen  ja siskonsa Annin sekä näiden lasten Thomasin ja Adamin kanssa karuissa oloissa. Jokainen päivä on sinnittelyä ja raatamista. 

Edmond Halley on opettanut poikaa ja jättänyt hänelle saarelta lähdettyään tehtävän. Angus merkitsee öisin tähtien paikkoja muistiin. Päivisin hän tarkkailee lintuja. Ja kaiken aikaa hän osallistuu perheen raadantaan. Olot käyvät ankarammaksi alueen kuvernöörin sortohallinnon alaisuudessa. Olojen yhä kurjistuessa tarvitaan viesti emämaahan Englantiin, josta toivotaan saatavan apua sorron lopettamiseen.

Angukselle tarjoutuu tilaisuus lähteä Englantiin. Hänestä tulee viestinviejä.

Kirja on värikäs ajankuvaus ja paljon muutakin. Se kertoo ihmisen tiedonjanosta. Se kertoo raakuudesta ja toivosta. Kirja kertoo pienen ihmisen osuudesta historian kulkuun. kirjan henkilögalleria on värikäs. Sivuhenkilöinä on monenlaisia ammattikuntia palvelijoita tilallisiin, tiedemiehistä aatelisiin, sotilaista merimiehiin ja moniin muihin.

Kirjan päähenkilön vaiheita seuraa jännityksellä ja liikuttuneena jokaisessa vaiheessa, jota kirja kuvaa. Aikuisten maailma ja lapsen/nuoren maailma törmäytetään tavalla, joka saa lukijan pohtimaan omaa viattomuuden aikaansa ja mitä sille tapahtui. 

Kirja on upea, kuin fresko 1680-luvun maailmasta. Saint Helenan mikrokosmos laajenee merimatkalla pojan mielessä ja kokemuksissa sieltä lähdettäessä koko tunnetun maailman laajuiseksi hänen päästessään matkalle. Maailman lainalaisuudet ihmisten yhteiskunnassa ja luonnon ja ympäristön havainnoinnissa jäsentyvät pojan mielessä tapahtumien edetessä. Elämä on kovaa, on raadantaa ja orjuutta ja sortoa. Mutta ihmisessä on aina jotain arkista suurempaa. 

Olli Jalosen mestarillinen kerronta kantaa hienosti kirjan tapahtumien kuvailussa. Kirjailijan valtava taustatyö näkyy kirjan yksityiskohtien rikkaudessa ja kuvattujen henkilöiden ja paikkojen "autenttisuudessa". Olli Jalonen tuntee kirjan tapahtumapaikat matkoiltaan maailmalla. Näkökulman valitseminen  Angus-pojan ajatusten kuvaukseksi on mielestäni onnistunut erityisen hienosti. Ajatusten virta ja pojan kokemusmaailman kirjaaminen kirjan tekstiksi on onnistunut erittäin hyvin. Lukija kokee saaneensa hienon elämyksen tämän sivistävän tarinan äärellä.

Suosittelen!

Aiemmin olen lukenut Olli Jaloselta teokset:

Isäksi ja tyttäreksi. Helsinki: Otava, 1990

14 solmua Greenwichiin. Helsinki: Otava, 2008

Poikakirja. Helsinki: Otava, 2010

________________________________________

Käsite Taivaanpallo:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Taivaanpallo

Aarne Hagmanin blogiteksti kertoo hienosti Taivaanpallo -tarinan taustoista ja todellisuudessa eläneistä henkilöistä, joilla on osansa kirjassa:

https://aarnehagman.fi/halleyn-ja-anguksen-seurassa/

Seppo Puttosen valitsema Finlandia-palkinto ja hänen perustelunsa:

https://www.kirjastokaista.fi/kaunokirjallisuuden-finlandia-2018-olli-jalonen-taivaanpallo/

Tähtitieteilijä Edmond Halleyn esittely wikipediassa:

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Edmond_Halley

Lisätietoa kirjailijasta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Olli_Jalonen

Youtube-video St Helenan maisemista nykyään: https://www.youtube.com/watch?v=0_uPgPCAVEA

Eevi Kuokkanen: Viimakerroin

Romaani

Eevi Kuokkanen palaa uudessa teoksessaan "Viimakerroin" esikoiskirjansa "Ei sanaakaan" maisemiin, Hankoa muistuttavaan rannikkokaupunkiin.

"Ei me osata enää pysyä poissa, koska tää kaupunki menee ihon alle."

Noin toteaa eräs kirjan henkilöistä kirjan loppusivuilla. Ei ole liioittelua sanoa, että myös kirjailijan luoma tarina menee ihon alle tapahtumapaikkoineen ja henkilöineen. Kirjan kerronta on esikoisen tapaan erittäin sujuvaa ja tarina tempaisee lukijan mukaan tapahtumien pyörteisiin ihan vastustamattomasti.  

Esikoiskirjan maisemat sekä muutama esikoiskirjasta tuttu henkilö löytyvät tästäkin tarinasta, mutta tapahtumaympäristö on uusi samoin kuin päähenkilöt. 

Esikoisteos kuvasi rannikkokaupungin heräämistä eloon keväästä kesään ja syksyyn. Teoksessa "Viimakerroin" tapahtumien aikajänne on lokakuusta toukokuuhun. Syksy ja talvi turistien ja kesäasukkaiden poistuttua hiljenneessä pikkukaupungissa antaa kuvattuun maisemaan harmautta ja sateita ja koleutta, kuin taiteilija olisi suurpiirteisesti maalannut murhenäytelmälle värisävyt, syksyn värit, kuoleman värit.

Ja noissa väreissä tarkennetaan katse siihen, mikä pienessä kaupungissa elättää ihmisiä, kun kesä on mennyt. PK-yritys Pycomp, entinen koneistus Pyykkö, on jo vuosikymmeniä toiminut paikkakunnalla ja kokenut yhden sukupolvenvaihdoksen. Se on nyt monipuolistamassa toimintaansa uusin tuotteisiin ja hakee mahdollisuuksia pörssiin listautumiseen. Taatakseen toiminnan systemaattista kehittämistä yritys palkkaa vastuullisuuspäällikön, ensimmäisen laatuaan tässä firmassa. Tähän pestiin rekrytoidaan Vilma suurin lupauksin. 

Yrityksen asiat eivät kuitenkaan ole ihan niin ruusuisia, kuin on annettu ymmärtää.  Vastuullisuuspäällikön toimen alkua varjostaa heti yrityksessä tapahtunut kokeneen ammattimiehen ja avaintyöntekijä Kolehmaisen kuolemaan johtanut työtapaturma. 

Yrityksen työsuojelupäällikkö Risto Granholm oli löytänyt työntekijän kuolleena työpaikaltaan tullessaan lokakuisena aamuna ennen muita töihin. Tässä kohtaa tarina alkaa jo mennä ihon alle. Risto on työssään rutinoitunut ja kokenut ja mitä ilmeisimmin oikeanlaisen turvallisuuskulttuurin yritykseen luonut henkilö, sillä firman turvallisuusmääräykset ja muu dokumentaatio osoittaa, että tapaturma johtui työntekijän omavaltaisesta toiminnasta, joka ohitti turvamääräykset. Mutta jotain outoa tapaturmassa kuitenkin oli Riston mielestä. Aluehallintoviraston työsuojeluosasto ja poliisi suorittavat nopeat katsaukset tapaturman johdosta, mutta se ei näytä johtavan enempään.

Yritystä johtaa autoritäärisesti Antero Pyykkö, joka haluaa viedä yritystä eteenpäin ja suunnata perinteisen konepajan nykyaikaiseksi omaa tuotekehitystään tekeväksi ja innovatiiviseksi, omia tuotteitaan kehittäväksi yritykseksi. Yritys on perheyritys, jonka Anteron edesmennyt isä aikoinaan perusti sotien jälkeen. 

Tarinan henkilöhahmoihin kuuluvat lisäksi IT-asioita yrityksessä hoitava Juho Riikonen sekä johdon sihteeri Carita Nuolioja-Lindström, konsulttina yrityksen listauksen suunnitteluun osallistuva Mervi Laitinen sekä toimitusjohtajan tytär Ida-Sofia. Toimitusjohtajan vaimo Anki sekä työsuojelupäällikkö Risto Granholmin vaimo Essi liittyvät myös tarinaan sekä Riston ja Essin lapset, Tamu puolisonsa Lovisan kanssa ja Frida, joka asuu miehensä kanssa ulkomailla.

Näyttämönä tapahtumille on siis pikkukaupunki ja sen PK-yritys, jota johtaa kunnianhimoinen perhe. Yritys tuo työtä suurelle joukolle kaupungin asukkaita. Kaupungissa "kaikki tuntevat toisensa". Yrityksen johtaja Antero Pyykkö, IT-päällikkö Juho Riikonen ja työsuojelupäällikkö Risto Granholm ovat jo kouluajoista toisensa tunteneet entiset bändikaverit, nyttemmin myöhempää keski-ikäänsä elävät miehet, eräänlainen pieni ja löyhä "hyvä veli verkosto" yrityksen sisällä.

Kirjan tapahtumat ovat melkoisen autenttista kerrontaa, päähenkilöiden luonnekuvat ja hahmot ovat elävästi kuvattuja ja tarkentuvat tarinan edetessä, mutta koko ajan tuntuu lukiessa, että olen joskus tavannut noita tyyppejä, neuvotteluhuoneissa, messuilla, lentoasemilla, taksitolpilla, kapakoissa ja harrastuksissa.

Rantakaupunki elää talvista eloaan ja maisema näyttäytyy harmaana. Eletään loppusyksyä ja valmistaudutaan joulun viettoon, eikä tuo alussa tapahtuva työtapaturma jää ainoaksi kuolemaksi kirjassa.

Kirjailijan rakkaus kaupunkiin ja tarkkanäköinen ja elävä ihmiskuvaus kantaa läpi koko kirjan. Eletään korona-epidemian jälkeisiä vuosia, kommunikoidaan sähköpostilla ja teams-palavereissa, työhön kuuluu taulukointia ja turvallisuuskävelyitä tuotannon puolella. Alkoholismi ja masennus värittävät eräiden henkilöhahmojen elämää, toisilla taas on tarve päteä ja viedä yritystä eteenpäin, keinolla millä hyvänsä. Kirja kuvaa ihmiselämän haurautta, mielenterveyden järkkymistä, epätodennäköisiä, mutta silti mahdollisia sattumia ja aivan rakastettavaa henkilögalleriaa. 

Myönnettäköön, että muutamassa kohtaa liikutuksen kyynel tulee minulle lukijana silmään, kun eläydyn kirjan tekstiin. Siinä on aikuista rakkautta ja hellyyttä ja toverillista huolenpitoa toisista. Itselleni myös rakkaan kuorolauluharrastuksen antaman yhteisöllisyyden kuvaus säväyttää kirjassa. Kirjan maailmassa tapahtuu kohti seuraavaa kesää mentäessä kaikenlaista yllättävää.

Loppuratkaisu on yllättävä ja ennalta arvaamaton. Kirjan hahmot ovat kasvaneet kirjan edetessä lukijan mielessä kovin eläviksi oikeiksi ihmisiksi. Jokaisella on menneisyytensä ja nykyisyytensä, eikä kukaan ole täydellinen ja ehjä. Taitavasti kirjailija rakentaa tihentyvän jännityksen kirjaan pala kerrallaan, joita paloja annostellaan lukijalle samalla kunkin henkilön kuvaa rikastaen.

Kiitos kirjailijalle taas pääsystä pikkukaupungin syksyä ja talvea elämään. 

Suosittelen "jalat maassa etenevän" jännityksen ystäville. Mainio kirja!

Lukuiloa!

https://www.tammi.fi/kirjailija/eevi-kuokkanen

Kesällä katsoin televisiosta mielenkiintoisen dokumentin Hangosta, suosittelen lukemisen oheen "Miten Hangosta tuli kaksikielinen":

https://areena.yle.fi/1-70716314

Arthur C. Clarke: Odysseia 2061

Romaani/scifi

Arthur C. Clarken Odysseia 2061 ilmestyi vuonna 1987. 

Tiedemies Heywood Floyd teki roolihahmona ensiesiintymisenä 2001 Avaruusseikkailu elokuvassa, jonka käsikirjoittajana Clarke oli ohjaaja Stanley Kubrikin työparina. Elokuvan jälkeen ilmestyi vastaavan niminen kirja. 1984 elokuva ja kirja sai jatkoa tarinalla 2010: Avaruusodysseia.

Elokuva 2001 Avaruusseikkailu on eräs tieteiselokuvien klassikoista ja yhä edelleen se kiehtoo katsojien mieltä moniselitteisyydellään.

Tarina alkaa ihmiskunnan aamuhämäristä noin neljän miljoonan vuoden takaisesta tilanteesta, jossa eräs ihmisapinalaji on lähes kuolemassa sukupuuttoon, maasto on kuivaa ja köyhää ja villipedot ovat vaarana. Pieni heimo koittaa sinnitellä. Kuunkatsoja -niminen ihmisapina tarkkailee taivasta ja maastoa. Eräänä aamuna heimo herätessään löytää asuinpaikkansa läheltä suorakulmaisen mustan monoliitin. Monoliitti on vieraan älyn lähettämä entiteetti, joka auttaa ihmisapinoita tehostamaan kykyjään ja pärjäämään maailmassa.

Tarina siirtyy seuraavaan vaiheeseen, jossa kuusta on löydetty TMA-1, eli Tycho magnetic anomaly 1 -nimiseksi nimetty musta monoliitti, ikä 4 miljoonaa vuotta. Tiedemies Heywood Floyd matkustaa kuuhun tutustumaan löytöön. Samalla kun auringon säteet osuvat esille kaivettuun monoliittiin se lähettää voimakkaan radiosignaalin kohti Jupiteria (elokuvassa Jupiteria, kirjassa Saturnusta!)

Seuraavassa jaksossa 18 kuukautta myöhemmin avaruusalus Löytö kiitää kohti Jupiteria selvittämään signaalin arvoitusta. Matkalla tietokone HAL tekoälyineen tekee kuitenkin miehistön kannalta kohtalokkaita päätöksiä ja ainoastaan astronautti David Bowman saapuu perille ja kohtaa avaruudessa leijuvan monoliitin, jolle laskeutuessaan hän kokee oudon matkan halki ajan ja avaruuden ja uudelleensyntymän. Viimeinen lause, mikä häneltä kuullaan ennen hänen häviämistään avaruuteen ovat sanat: "Luojani, se on täynnä tähtiä!"

_____________________

Elokuvassa 2010 (ja kirjassa) pääosissa on tiedemies Heywood Floyd, joka on matkalla Jupiterin kiertoradalle venäläisellä aluksella Aleksei Leonovilla. Tarkoituksena on selvittää, miksi 2001 tehtävä jäi kesken ja miksi tietokone/tekoäly HAL meni epäkuntoon ja myös mitä tapahtui edelliselle retkikunnalle ja David Bowmanille.

Tarina päättyy huikeaan näkyyn, jossa kosminen äly, jota musta monoliitti on edustanut sytyttää Jupiterin uudeksi auringoksi. Samalla ihmiskunnalle välitetään viesti, että entisten Jupiterin kuiden joukossa on yksi maailma, jonne ihminen ei saa astua, kuu nimeltä Europa.

____________________

Kirjassa Odysseia 2061 tiedemies Heywood Floyd on nuorekas 100-vuotias, jolle tarjoutuu mahdollisuus lähteä tutkimaan Halleyn komeettaa. Erinäiset sattumukset vievät hänet kuitenkin jälleen edellisten seikkailujen maisemiin.

Clarke osaa kirjoittaa vetäviä tarinoita, joihin on pantu mukaan aineksia ja ideoita viimeisimmästä avaruustutkimuksesta. Tätä kirjoittaessani on vuosi 2024, joten hyvin voi todeta, että eihän se tulevaisuus tullut ihan kirjojen 2001 ja 2010 kaltaisena. Ja aika varmaa on, että tähän 2061 kirjaan mukaan otetut teoriat ovat vain ideoita ja arvauksia. Avaruusmatkailu ja tiedonvälitys sekä talouselämä ja politiikka ovat kulkeneet aivan eri latuja, kuin mitä oli mahdollista arvata tuolloin 1960- ja 1980 -luvuilla. Mutta ihan samoin kävi myös Jules Vernen tarinoille. Aika ajoi ohi, tiede ja tekniikka veivät toisiin ratkaisuihin.

Silti Clarke osaa  luoda ihmeen ja hämmästelyn tunnun tarinoihinsa: missä tiede osoittaa riitämättömyytensä, sinne Clarke vetää esiin metafyysisiä olentoja ja mystiikkaa. Vaikka roolihahmot ovat ohuita ja kliseisiä, tarinaa lukee silti mielenkiinnolla, koska kirjan maailma on rikas: tapahtumia ja oivalluksia ja hämmästeltävää riittää. Ja niinhän avaruudessa riittääkin. Pitää muistaa, että avaruustutkimuksessa ja planeettatutkimuksessa on tapahtunut paljon vuoden 1987 jälkeen. Ja jo tuolloin kuvamme avaruudesta oli rikas ja monipuolinen. 

Tuon ennen cyberpunk-tyyliä syntyneen scifi-kirjallisuuden tyypillinen piirre on optimismi: ihmiskunta menee kohti parempaa tulevaisuutta, joskus autettuna ja monien vaiheiden kautta. Synkemmät tulevaisuuskuvat jäivät seuraavan sukupolven kirjailijoille.

Olipa nostalgiatrippi tämä vanha scifi-tarina.

Lukuiloa!

https://fi.wikipedia.org/wiki/Arthur_C._Clarke

Heikki Kännö: Runoilija

Romaani

Kesän 2024 lukujumin aikana aloitin tutustumisen Kännön romaaniin Runoilija.

Tarinassa on mystiikkaa, historiaa, maagista realismia ja okkultismia, teatteria ja oopperaa - ja runoitta ja filosofiaa. Kieli poskessa Kännön tyyliin.

Kirjassa päähenkilönä on runoilija, joka lyöttätyy yhteen teatteriseurueen kanssa päästäkseen pakoon häntä murhasta syyttäviä kartanon väkeä. 

Kirjan henkilögalleria on runsas ja tapahtumien pyörteet hurjia, niin kuin ne todellisessakin historiassa ovat. Todellisten historian henkilöiden, filosofin Nietschen ja teosofi Rudolf Steinerin ja hänen sisarensa pauloissa runoilijamme kirjoittaa historiaa uusiksi ja synkkä hahmo paimentaa hänen taivaltaan aina Hitlerin valtaan nousuun asti.

Haikea ja surumielinen klovneria, jossa vauhtia otetaan teosofisista universumeista. 

Itseäni paijoin uuvutti tämä tarinointi, lukujumi ja Ukrainan ja lähi-idän sotien seuraaminen saattaa myös haitata lukemisen intensiteettiä. 

Abdulrazak Gurnah: Loppuelämät

 romaani

Lukupiirin kuukauden lukukirjana lokakuun 2024 alkuun oli Abdulrazak Gurnah: Loppuelämät.  Teos kertoo siirtomaavallan ajasta Itä-Afrikassa.

Gurnah sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 2021 ja tämä on ensimmäinen häneltä suomennettu teos.

Kirjassa eletään muutaman päähenkilön matkassa läpi vuosikymmenten Itä-Afrikassa, aluksi saksalaisten siirtomaaherrojen alaisuudessa ja myöhemmin brittiläisten alaisuudessa. Nuoret miehet joutuvat helposti sotaan, saksalaiset tarvitsevat Askar -sotilaita riveihinsä taistellessaan siirtomaidensa herruudesta. 

Kirjan alussa Khalifa on nuori mies, joka on hankkinut itselleen koulutusta sen verran, että pääsee Amur Biasharan kirjanpitäjäksi. Biasharan bisnekset ovat epämääräsiä, eikä hän halua avata yrityksensä tulo- ja menovirtoja edes kirjanpitäjänsä nähtäväksi. Tärkeäksi tehtäväksi jää viranomaisten lomakkeiden täyttö ja toimia Biasharan silminä ja korvina kaupungilla kuulostellen huhuja ja juoruja, joista voi olla hyötyä.

Khalifa naitetaan Biasharan orvolle sukulaistytölle, naimakauppa on etupäässä taloudellinen operaatio.

Kylään saapuu nuori mies Ilyas, joka ystävystyy Khalifan kanssa. Ilyas oli nuorena poikana joutunut saksalaisten sotilaiden kiinniottamaksi. Hän oli joutunut eroon kotiväestään eikä tiennyt mitä hänen perheelleen kuuluu. Nyt aikuisena hän kertoo tarinansa Khalifalle, joka suostuttelee Ilyaksen lähtemään kotikyläänsä katsomaan vanhempiaan. Vanhemmat ovat kuolleet, mutta sieltä lähiseudulta löytyy tyttö, Ilyaksen pikkusisko, noin kymmenvuotias. Ilyas vie sisarensa mukanaan Khalifan ja tämän vaimon luo.

Alkaa vuosikausia kestävä tarina, jossa pikkusisko kokee kovia mutta myös mukavampiakin kohtaloita. Ilyas haluaa liittyä saksalaistem armeijaan ja lähtee sotimaan.

Kylään saapuu kymmenisen vuotta myöhemmin Hamza, joka on ollut sotaväessä ja oppinut siellä lukutaidon ja kirjasivistyksen. Hän on kokenut kovia ja ontuu sodassa saamiensa vammojen vuoksi. Hänestä tulee Ilyaksen pikkusiskon Afiyan rakastettu ja aviomies.

Elämä jatkuu ja kirjan loppuosa kertoo näiden henkilöiden elämän etenemisestä halki vuosikymmenten.

https://kirsinbookclub.com/2022/06/abdulrazak-gurnah-loppuelamat-nobel-kirjailijan-romaani-kuljettaa-lukijan-lapi-itaisen-afrikan-historian/

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/loppuelamat/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Abdulrazak_Gurnah