Emilia Suviala: Laakso

Romaani/teknologia

Emilia Suviala on jälleen minulle uusi kirjailijanimi. Kirjan löysin kirjaston uutuushyllystä. Kirjan kansiteksti ja vilkaisu sisällykseen saivat mielenkiintoni heräämään.

Kirjassa kerrotaan Laaksossa (Piilaaksossa?) toimivasta yrityksestä nimeltä Visionz sekä sen henkilöstöstä ja sidosryhmistä sen ympärillä. Yhtiö on kehittänyt virtuaalitodellisuusteknologiaa ja sen päätuote on päällepuettava M. 

Tuote tarjoaa moniaistisen virtuaalitodellisuuselämyksen ja yhteydenpitovälineen ihmisten väliseen kommunikointiin.

Kirjan henkilöt eri yhteiskuntaluokista kuvaavat suhdettaan tuohon addiktiiviseen tuotteeseen M. Päällepuettavana se teknologia vie käyttäjänsä kuin Lewis Carrolin Liisa Ihmemaassa -tarinan kaninkoloon, jossa aukeaa uusia maailmoita.

Kirja maalailee yllättäviä tapoja uuden teknologian käytössä. Vanhus saa yhteyden lapseensa toiselle puolelle maapalloa. Lapsi voimaantuu aikuisten veroiseksi. Suruteknologiaakin kehitetään.

--------

Kirja on erittäin koukuttava. Jokainen kirjan luku esittelee eri tarinan Visionz-yhtiön liepeiltä, mutta eri henkilö on fokuksessa joka tarinassa. Kirjan henkilöt kuitenkin yhdessä muodostavat vuorovaikutusten ketjun, josta tarina syntyy.

Kirja on ajankohtainen kannanotto nykyteknologiaan ja tekoälyyn. Päällepuettavia virtuaalilaseja ja haptisia, tuntoaistin välittäviä käsineitä ja vaatteita on ollut olemassa laboratorioissa jo 1990-luvulta. 

Teknologia tuo aina mukanaan riskejä, ja kirjailija tuo hienosti esiin niitä kulttuurisia vaikutuksia mitä nykyteknogia tarjoaa, hyvässä ja pahassa.

Hieno kirja, suosittelen!

Lukuiloa!

Minna Rytisalo: Jenny Hill

Romaani

Minna Rytisalolta olen lukenut aiemmin kirjan "Lempi". Siitä olen tehnyt blogikirjoituksen myös, panen linkin tämän blogitekstin alle.

"Jenny Hill" kertoo naisesta tekemässä irtiottoa entisestä elämästään, jota ovat rajoittaneet itse aiheutetut ja kulttuuriset rooliodotukset.  

Jenni Mäki on 48-vuotias juuri eronnut nainen. Aviomies Jussi jäi Espooseen ylelliseen merenrantataloon Jennin muuttaessa Helsinkiin eräältä elokuvaohjaajalta vuokraamaansa asuntoon. Jennillä ja Jussilla on kaksi täysi-ikäistä lasta Oona ja Olli-Pekka.

Jennin vuotta nuorempi sisar Johanna on matkustellut ympäri maailmaa ja vetää nyt kursseja, joiden tarkoitus on rohkaista ja voimaannuttaa naisia ottamaan voimavaransa käyttöön ja elämään täyttä elämää.

‐------

Jenni Mäki muuttuu Jenny Hill -nimiseksi, ainakin ajatuksissaan. Aivan kivutonta muuttuminen ei ole, Jenni käy terapiassa. Hänen muuttumistaan valvoo toisesta ulottuvuudesta Ajattarien joukko: Lumikki, Tuhkimo, Ruusunen, Tähkäpää, Greta ja Punahilkka. Nämä satujen naishahmot edustavat erilaisia naiskuvan kulttuurisia ilmentymiä, joita ympäristö on Jennin ajatuksiin istuttanut. Tässä kirjassa nuo satuhahmot irtautuvat satujen roolihahmoista ja painolastista ja kertovat omat arkiset tarinansa.

Terapeutin ansiosta Jenni purkaa ajatuksiaan myös kirjeisiin kuuluisalle naishahmolle, Brigitte Macronille Näitä kirjeitä ei lähetetä, niillä Jenni vain terapoi itseään, ajattelee ääneeen, eräänä terapeutin ehdottamama ajattelun selkiyttämistapana.

------

Minulle lukijana tämä naisen irtautumisen kuvsilun vatvonta vähän uuvutti. Mieskuvat ja naiskuvat ovat kirjassa karkeita karikatyyrejä, huumoria kirjassa toki on, mutta ei mitään naurunremakkaa herättävää, pikemminkin surumielistä hiljaista hymyilyä. Oikein selkeäksi satiiriksi tässä ei ole aineksia minun makuuni

Erilaista Rytisalon tekstiä kuitenkin, kuin aiemmin lukemani. Ja se on tietysti hyvä. Kirjailija ei jämähdä paikoilleen!

https://seponkirjalistat.blogspot.com/2025/01/minna-rytisalo-lempi.html?m=0

Kirsin bookclubin arvio:

https://kirsinbookclub.com/2023/10/minna-rytisalo-jenny-hill-aikuisen-naisen-kasvutarina-tassa-ajassa/

Shankari Chandran: Teehetkiä Kanelilehdossa

Romaani

Kirjastosta tarttui käteeni hieno löytö. Shankari Chandran on minulle ennestään tuntematon kirjailija, jonka vuonna 2022 julkaisema kirja on suomennettu vuonna 2024.

Kirjan leppoisa nimi saattaa tuudittaa lukijan odottamaan herttaista ja hiljaista kuvausta vanhainkodista. Alussa kirja toki myös vie lukijan vanhsinkodin tunnelmaan, ennen kuin henkilöhahmoja aletaan syventää.

Kanelilehto on vanhainkoti Sydneyn laitamilla. Sitä ovat rakentaneet ja hoitaneet vanha rouva Maya ja miehensä Zakhir, jotka olivan muuttaneet 1980-luvulla Srilankasta sotaa pakoon Australiaan. Zakhir oli muinaisten temppelierakennusten ja kulttuurin tutkija, alansa tohtori. Alunperin Zakhirin ystävä Cedric piti vanhainkotia, mutta myi yrityksen Mayalle ja Zakhirille. Maya alkoi hoitaa taloutta ja muutti toimillaan yrityksen kannattavaksi, siinä työssä hän sai tuloja paitsi asukksilta myös kirjoitusprojekteistaan.

Ja vanhainkoti näytti olevan erittäin moderni, asukkaita kohdeltiin yksilöllisesti kunkin asukkaan uskonnolliset ja ruokavaliot sekä liikunnan ja viihteen ja kulttuurin tarpeet huomioiden.

Kirjan tapahtumat tapahtuvat useassa aikatasossa, 1980-luvulla, 2000- luvun alussa, 2010 ja 2018 sekä nykyajassa.

Nykyajassa Maya on vanha rouva ja itsekin jo vanhainkodin asukas. Hänen tyttärensä Aniliya toimii paikan johtajana. Aniliyan aviomies Nathan toimii koulupsykologina. Aniliya on lääkäri ja myös hänen ystävänsä ja lapsuuskaverinsa Nikki on lääkäri, joka työskentelee Kanelilehdossa. Nikkin mies Gareth on mukana politiikassa ja tarinassa kerrotaan Nikkin ja Garethin välien rikkoutuneen heidän oienen Florence-tyttönsä kuoleman jälkeen.

Tärkeä henkilö Kanelilehdossa on hoitaja Ruben, jolla on taustallaan rajun elämänkohtalon varjo, josta muistona arvet ympäri kehoa.

Kirjan pääteema on tänä päivänä erittäin tärkeä suvaitsevaisuus. Rasismi ja siirtolaisten kohtelu, kulttuurien törmääminen usealla tasolla tekevät kirjan tarinasta hurjaa luettavaa.

Populistinen ja rasistinen ajattelu ja mediassa lietsottu väkivalta ovat tätä päivää Australiassa, Euroopassa, Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa. 

Kirja keskittyy kuvaamaan tamiliperheen kohtaamaa syrjintää ja väkivaltaa ja rasismia ja sotaa Ceylonilla/Srilankassa. Sama perhe joutuu kohtaamaan ennakkoluuloja myös Australiassa. 

Kirja kuvaa hyvin ihmisten väärinkäsityksistä syntyvän ja sitten tarkoitushakuisesti mediassa lietsotun populistisen rasismin synnyn.

Kirjan loppuluvut läpi käytyään tämä lukija liikuttuneena kiittää saamastaan oppitunnista historiasta ja suvaitsevaisuudesta.

Suosittelen!