Ensimmäinen Elina Hirvosen teos, jonka olen lukenut. Tämä on hänen toinen romaaninsa, julkaistu vuonna 2010. Sitä aiemmin hän oli julkaissut tietokirjoja ja samana vuonna myös Afrikkaa käsittelevän tietokirjan.
Romaanissa "Kauimpana kuolemasta" tuodaan lukijalle näkyviin afrikkalaisten naisten ja pikkulasten elämää riistettyinä ja hyväksikäytettyinä kaupungissa kylässä ja perheyhteisöissä.
Sattumalta luin äskettäin Andreï Makinen kirjan "Vain rakkaus", jonka kuvaukset Afrikasta kertovat pojan joutumisesta väkivaltaisen vallankumousta ajavan sissiyksikön jäseneksi.
Hirvosen kirjassa törmäytetään suomalaisen perheen afrikkalaisia turismiunelmia todellisuuteen kertomuksessa, jossa keski-ikäinen Paul kohtaa keski-ikäisen Estherin afrikkalaisen hotellin luona.
Esther suree poikaystävää, joka on vammautunut ampumakohtauksessa ja hän huolehtii teini-ikäisestä Susanista, jonka on pelastanut orpokodista.
Paul on suomalainen, joka on eronnut vaimostaan Johannasta ja pojastaan Markista. Hän on lähtenyt Afrikkaan, jossa vietti lapsuutensa ja osan nuoruuttaan. Nyt hän on ollut YK:n projekteissa, mutta kyynistynyt ja eronnutpuolisostaan, masentunut ja harkitsee itsemurhaa.
Ihmisten kohtaamiset muuttavat Paulin ja Estherin elämät ennalta aavistamattomalla tavalla.
Tämä kirja ei ole mikään ruusunpunainen turismiunelman kuvaus vaan väkivaltainen ja verinen matka ihmisyyden ytimeen.
Ei krokotiilinkyyneleitä vaan ihan oikeita kyyneleitä tämä kirja provosoi herkässä lukijassa.
Kiitos Elina Hirvoselle, oli hyvä kirja maailmasta ja meistä ihmisistä.
