Ali Smith: Kesä

Romaani

Ali Smith on kirjoittanut vuodenaikojen nimillä kulkevan neljän kirjan sarjan, josta tämä "Kesä" on viimeinen. Aiemmin olen lukenut häneltä kirjan "Syksy", josta on blogiteksti tällä sivustolla: https://seponkirjalistat.blogspot.com/2023/04/ali-smith-syksy.html?m=0

Ali Smithin kirja on ensimmäinen lukemani kaunokirjallinen teksti koronapandemian aiheuttamasta sulusta ja sen aiheuttamasta vaikutuksesta ihmisten ja yhteisöjen mieliin.

Perhe, jossa on varhaiskypsä poika Robert 13v, tytär Sacha 16v ja äiti Grace elää elämäänsä Brightonissa. Poika on häirikkö ja kiusantekijä, joka ihailee Einsteinia ja Boris Johnsonia ja on hurahtanut oikeistolaisiin maskuliinisiin houreisiin. Tytär Sacha on huolestunut ympäristöasioista ja on huolissaan maapallon tilasta. Äiti ihailee lahjakkaita lapsiaan ja muistelee nuoruutensa kesää vuonna 1989.

Perheen isä Jeff asuu naapurissa uuden naisystävänsä Ashleyn kanssa.

Sacha tuo kylään Arthurin ja Charlottan, jotka ovat nettiaktivisteja, nuoria yliopistossa opiskelleita Art in Nature -sivuston ylläpitäjiä ja aktiiveja.

----

Kirja on haikea ja tunteellinen kuvaus siitä, että nostalginen kuva asioista ei ole sama kuin asia itse oli joskus aikoinaan. Menneisyyteen ei voi palata.

Kirjs sisältää kannanottoja 5 vuotta voimassa ollutta Brexitiä ja sitä ajaneita poliitikkoja kohtaan sekä hallitusta, jonka koronatoimet olivat onnettoman vaatimattomia. 

Kirjassa kuvataan ihmisten eristämistä keskitysleireille Englannissa toisen maailmansodan aikana ja vuonna 2020, koronavuonna, jolloin oikeistohallitus oli muuttanut maahanmuuttopolitiikkaa ja tehnyt maahan pyrkineistä ja päässeistä vihollisia, jotka piti eristää huolella muusta väestöstä.

Lisäksi kirja käsittelee myös koronaviruspandemian vaikutuksia ihmisen psyykelle kun kontakteja toisiin ihmisiin vähennetään ja eristytään muista.

Mutta kirja on myös kuvaus toivosta ja optimismista, kauniisti on jälleen sanottavansa sanoittanut Ali Smith.

Ehkä vielä luen ne pari muuuta hänen "vuodenaikateostaan"

Suosittelen, tämä on ajatuksia herättävä kesäkirja, itse luin tämän heinäkuussa 2026.

https://youtu.be/VB81Eeg-7WA?is=3a_UrjKArT0W6O1T

Ville-Juhani Sutinen: Kiirastulesta

Romaani

Ville-Juhani Sutinen hämmästytti minua edellisellä kirjallaan "Paratiisista". Kerronnan värikkyys ja ote vei lukijaa mennessään hienosti!

Näissä kahdessa kirjassa "Paratiisista" ja "Kiirastulesta" kerrotaan historian pohjavirtojen pienistä sivuvirroista pienen ihmisen näkökulmasta. Jokin unohdettu, jota koulujen historian tunneilla on jäänyt kertomatta tulee näissä kirjoissa kerrotuksi. Samalla valotetaan myös maailman taloudellisia lainalaisuuksia ja miten ne ovat muokanneet yhteiskuntia kautta vuosisatojen. 

"Paratiisista" -romaanista kirjoitin aikaisemmin tässä blogissa, teksti löytyy tuolta: https://seponkirjalistat.blogspot.com/2024/06/ville-juhani-sutinen-paratiisista.html

Tässä "Kiirastulesta" -teoksessa lähdetään jälleen liikkeelle Suomesta, tai oikeammin 1700-luvun puolivälin itäisestä Ruotsista, savolaisesta kylästä, jossa ei ole ankarassa elämässä sijaa Eugen Rastille, pojalle, joka haaveilee paremmasta elämästä. 

Hän lähtee köyhyyttä ja osattomuutta pakoon tavoitteenaan päästä Ruotsin hankkimaan uuteen siirtomaahan länteen, josta hän on kuullut huhuja. Hän ei ole ainoa, joka pyrkii parempiin elinoloihin.

Itselleni uutta opittavaa tässä romaanissa on paljon. En tiennyt, että Ruotsilla oli 1700-luvulla siirtomaana pieni Saint Bartholomyn saari Karibialla. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Saint-Barth%C3%A9lemy

Eugen Rastin elämä on raakaa raadantaa helvetillisissä oloissa, kiirastulena vertauskuva tästä saaresta on todella onnistunut. Maailmassa käydään orjakauppaa, läntiset taloudet kasvavat, sokeriruokoa, kahvia ja puuvillaa viljelemään ja keräämään tarvitaan valtavia määriä orjia. Saint Barhelemy ei tuota mitään noista maailmankaupan tuotteista, mutta sen pääkaupungista Gustaviasta tulee vapaasatama, jossa tavaroita vaihdetaan aluksista toiseen ja orjalasteja tuodaan Afrikasta edelleen kuljetettavaksi niitä tarvitseviin Amerikan maihin.

Eugen Rasti repii niukan toimeentulonsa orjamaisissa töissä, keräämällä linnunpaskaa eli guanoa läheisiltä luodoilta ja louhimalla orjien kanssa suolaa kuivatusaltaista. Suola on arvokas tuote ruaanlaitossa ja kalan ja lihan säilönnässä.

Osa ajasta kuluu saaren kapakassa, jonka emäntä kertoo Rastille tarinansa. Rommia ja viiniä kuluu, merimiehet panevat tienaamansa rahat viinan tuomaan unohdukseen ja kapakasta ostamiensa prostituoitujen kayttöön.

Rasti haaveilee paremmasta ja toivoo pääsevänsä orjalaivan kapteeniksi, mutta siihen on pitkä matka lukutaidottomalla raatajalla.

Rasti tutustuu lääkärinä toimivaan Samuel Fahlbergiin (oikea elänyt henkilö) sekä Robert Montgomeryyn (myöskin todellinen henkilö) ja toivoo saavansa apua haaveidensa toteuttamiseen.

Tarinaan on siis lisätty mausteeksi sivuhenkilöitä, jotka kirjan epilogissa kirjailijan kuvaamana ovat todellisia eläneitä ihmisiä, joille kirjailija on luonut tähän teokseen roolit ja dialogin, joka tukee värikästä kertomusta tästä historiallisesta paikasta. Kannattaa lukea kirjan epilogi, ehdottomasti. 

Gustavia - kaupungin nimi viittaa Ruotsin kunikaaseen Kustaa III. Kaupungin katujen nimet ovat selvää ruotsinkieltä vaikka Karibialla ollaan. 

Tämä on huikea kirja lukea, viisas ja kaunis. Teksti on tekijän luomaa kieltä, jossa on vanhanhtavuutta luotu sanamuodoilla ja sanonnoilla ja vertauskuvilla. Joitakin ulkomaisia sanoja on jätetty kääntämättä ja ranskalaisia ja englantilaisia ilmaisuja ikään kuin kansankielisenä on mukana myös, foneettisena asuna oleva sana on translitteroitu sellaiseksi, kuin voisi sen kuvitella olevan puhujan suussa tuona aikana.

Lopussa teksti irtoaa 1700-luvun lopun maailmasta ja kirjailija siirtyy kuvaamaan muutamin sivuin  nykyistä elämäämme ja siinä esiintyviä ilmiöitä. Kirjailija kääntää näkökulmaa ja katsomme lintuperspektiivistä maailmaamme ja sen tavaravirtoja ja talouselämää jonka alkuvaiheet muodosti 1700-luvun kapitalismi ja sen reunailmiöt.

Orjuus ja sen käsittämätön raakuus elää edelleenkin, jossakin muodossa. Joko sellaisenaan tai peitellymmässä muodossa.

Suosittelen ehdottomasti tätä kirjaa ja jään odottamaan lisää kirjailijalta.

On hienoa lukea kirjaa, joka on sekä viihdyttävä että valistava. Näin kesällä heinäkuun lämmössä tämän kirjan lukeminen on erityinen elämys. Kiitos Ville-Juhani Sutinen!

Arvioita kirjasta Sutisen Facebook-sivulla:

https://www.facebook.com/villejuhani/photos/kiirastulesta-alkaa-putoilla-arvosteluja-eri-puolilla-annelin-lukuvinkit-blogist/10163007467826778/

William Golding: Kärpästen herra

Romaani

William Goldingin tarina on tuttu entuudestaan. Muutama vuosikymmen sitten luin tämän kirjan ja olen nähnyt tarinasta vuonna 1963 tehdyn mustavalkoisen elokuvan. Lukupiirimme kirjana luin kirjan nyt uudestaan ja hyvä niin.

Tästä kirjasta voi nousta moniakin tulkintoja ja se on klassikkona edelleenkin ajankohtainen.

Joukko eri ikäisiä poikia haaksirikkoutuu tarinassa autiolle saarelle. Kaksi kaverusta, urheilullinen Ralph ja pilkkanimellä Possu tunnettu kömpelö pulska ja silmälasipäinen kaveri pohtivat kirjan alussa, keitä kaikkia saarelle on joutunut. Possu keksii rannassa torvimaisen simpukan, johon puhaltamalla Ralph saa aikaan kutsuäänen, joka saa aikaan, että viidakosta saapuu heidän luokseen rannalle melkoinen poikajoukko isompia ja pienempiä poikia.

On keksittävä keinot pysyä hengissä. Saaren kasvillisuus tarjoaa hedelmiä ja purosta saadaan vettä. Porukka perustaa organisaation, jota johtaa Ralph neuvonantajanaan Possu. He määräävät tutkimusretken saaren osia kartoittamaan ja resursseja tutkimaan. Saarella elää lauma sikoja ja osasta poikia tulee Jack-nimisen pojan johdolla metsästäjiä.

Alkuun idylliseltä vaikuttanut elämä saarella muuttuu kirjan edetessä poikien väliseksi kamppailuksi johtajuudesta. 

Ryhmä jakaantuu kahtia ja osa taantuu villeiksi verenhimoisiksi sotilaiksi ja raakalaisiksi. Jopa ne, joilla on hyvät aikeet pitää signaalitulta palamassa osoittautuvat alttiiksi lähtemään viettiensä viemiksi kun pelko ja yön pimeät kauhut kiristävät tunnelman.

Tarinan verinen loppunäytös on hyytävää luettavaa.

‐-----
https://fi.wikipedia.org/wiki/William_Golding

Kirja on kirjoitettu vuonna 1954 ja on aika selvää, että kirjan kuvaama poikien yhteisö on kuin pienoiskuva siitä, mitä maailmassa oli tapahtunut toisessa maailmansodassa. Joku ottaa rajattoman vallan toisten yli ja määrittelee omat sääntönsä, eikä ole enää vastuussa kenellekään. Väkivallanteot oikeutetaan omalla edulla ja ne vaietaan ja kielletään. Syyllisyys kyllä koskee joitakin myös siitä pahuudesta, jonka joku toinen sytyttää muihin. 

Nyt tätä kirjaa lukiessa ei tarvitse palata ajattelemaan toisen maailmansodan aikaista pahuutta. Stalinin ja Hitlerin keskitysleirit ovat historiaa, mutta Putinin, Trumpin, Netanyahun ja monien nykyisten diktaattoreiden kyynisiä toimintatapoja tulee mieleen kirjaa lukiessa.

Onkohan tämä kirja antanut vaikutteita myös "Birnamin metsä" -teoksen kirjoittajalle, Eleanor Cattonille. Tarina, joka etenee idyllistä kohti kaameata pimeyttä. Tarinan dynamiikassa on samoja piirteitä, mielestäni.

Tätä "Kärpästen herra"  -kirjaa on tutkittu ja analysoitu varmaan paljon vuosikymmenten mittaan. Olen nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan kauan sitten ja sekin jätti vahvan muistijäljen.

Kirjaa on myös arvosteltu ja sen esittämää kuvaa siitä, että eristetty poikajoukko romahtaisi verenhimoisiksi villi-ihmisiksi. Luin muutama vuosi sitten kirjailija ja ajattelija Rutger Bregmanin teoksen "Hyvän historia". Siinä kirjoittaja kertoo tutkimuksista  jotka osoittavat ihmisluonnosta päinvastaista kuin Goldingin "Kärpästen herra". Suosittelen tutustumaan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rutger_Bregman

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hyv%C3%A4n_historia_%E2%80%93_Ihmiskunta_uudessa_valossa

"Kärpästen herra" on kirjoitettu erittäin vatävään tyyliin ja se on helppo ja nopea lukea. Tarina tempaa mukaansa ja saa pohtimaan ihmisten pahuutta ja vuorovaikutusta ääritilanteissa - tai koulun välitunnilla. On johtajia ja on myötäilijöitä. On alistujia ja alistajia. On hyviä ja on pahoja. 

Mielenkiintoinen moraliteetti tämä kirja on

https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4rp%C3%A4sten_herra

Tässä vielä loppuun linkki videoon, jota Rutger Bregman jakaa kanavallaan youtube-palvelussa. Siinä kerrotaan tosielämän haaksirikkoutumisesta saarelle. Siinä pojat selviytyivät eivätkä taantuneet kuten Kärpästen herra -romaanissa:

https://youtu.be/DYebOCCoTYM?is=iJD4JuV_wqXWkb13

Andrei Kurkov: Sydän ei ole lihaa

Romaani

Kesän 2026 lukemisena oli tämä romaani. Kirjassa etsivä Samson saa tehtävän selvittää Kiovan seudulla vuonna 1919 tapahtuvaa sen hetken sääntöjen vastaista yksityistä teurastustoimintaa ja lihan myyntiä.

Etsivä asuu Nadeszda-neidin kanssa ja tämä neiti tulee rautatieläisten pidättämäksi, koska työssään tilastojen keräämisessä tunkeutui ratapihalle tekemään selvityksiä.

Olot ovat sekavat ja monet ryhmät kamppailevat alueen järjestyksen hallinnasta Venajan vallankumouksen jälkimainingeissa.

Eino Leino: Musti

Eläintarina