Itselleni ennestään tuntemattoman kirjailijan huikea teos.
Marisha Rasi-Koskinen rakentaa romaanissaan kielipelin ja arvoituksen, joka aukeaa pikku hiljaa. Eletään tulevaisuutta, jossa jollakin pohjoisen asemalla on ihminen ja ihmisen kaltainen robotti, keinoihminen, ihmistä jäljitteleväksi rakennettu.
Keinoihminen ei muista menneisyyttään eikä osaa ajatettelemalla päätellä sitä. Ihminen ei kerro keinoihmiselle menneisyydestä vasn pyytää keinoihmistä kertomaan mitä se tietää tai muistaa maailmasta. Keinoihminen kirjoittaa paperille muistojaan. Mutta samaan aikaan se kirjoittaa myös mitä ajattelee. Ja miten ajattelee.
Kesuura-romaanissa on sama suuri kysymys ihmisyydestä kuin elokuvassa Blade Runner 2049. Keinoihmisen ja ihmisen ihmisyyttä pohditaan moraslisten valintojen kautta.
Kirja on surumielinen kuvaus useammasta erilaisesta elämänmuodosta, virtuaalitodellisuudesta ja tekoälyistä ja niiden kapasiteetista ja niiden rajoista.
Tämä kirja jää lukijan mieleen askarruttamaan esittämiensä kysymysten äärelle.
Mestariteos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti