Taas uusi kirjailijatuttavuus. Tämä kirja on hieno pieni parin tunnin lukuelämys. Kuinka onnistuu kokonaisen elämän kirjoittaminen 130 sivun mittaiseksi romaaniksi? Pelkistämällä, ja keskittymällä olennaiseen se onnistuu.
Eikä tässä kirjassa kuvattu elämä ole mikä tahansa elämä. Vaikka Andreas Egger on vaatimattomista oloista, hän elää täyden elämän sekatyömiehenä, ensin lapsena maatilan töissä, sittemmin vuoriston köysiratojen rakentajaporukassa. Hän elää läpi kauheita aikoja ja kokee menetyksiä, mutta elää kuitenkin elämäänsä.
Romaanin tyylissä on jotakin Elisabeth Stroutun kirjojen tapaista, kaikkea ei kerrota vaan lukija saa tehdä omia johtopäätöksiään ja täydentää.
Lukuiloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti