Antti Heikkinen: Latu

 Itselleni  on uusi tuttavuus kirjailijana tämä Antti Heikkinen.

Romaani Latu kertoo hiihtäjä Paul Pitkäsen traagisen elämäntarinan lapsuudesta aina hänen kuolemaansa asti. Koko elämä kuvataan latuna, siihen palataan aina uudestaan kirjan edetessä.

Kirjan kertoja Paul Pitkänen kertoo tarinaansa kuolinvuoteellaan sotilassairaalassa. Takaumien kautta aukeaa pikku hiljaa urheilijaksi kasvaminen, perheen ja kylän asema ja elämä 1900 -luvun alun Suomessa. Punaiset ja valkoiset pienen pojan ajatuksissa, pikkupoikien veljelliset kisailut ja isän kannustamana alkava urheilu-ura kuvaillaan monine vaiheineen. Urheilumaailma, kilpakumppanit ja tappiot ja voitot käydään läpi kaunokirjallisesti upeassa romaanissa kuvaten pojan kasvua urheilijana. 

Päässä melkein alkaa lukiessa soida Valse Triste, kun sotilassairaalan sängyllä houraileva kuoleva Paul Pitkänen koittaa takertua morfiinihuuruissaan muistoihinsa, rakkauksiinsa ja elämyksiinsä, ajatuksiin siitä millaisia polkuja ja latuja tuo erikoislaatuinen elämä kulkikaan.

Kirjailija on tehnyt hienon työn maalatessaan tutkimustyönsä löydökset meille luettavaksi tarinana, joka saa meidät aukaisemaan ajatuksemme sille, mikä elämässä todella on tärkeää.

Loppusuora elämässä, maaliviivan läheisyys pakottaa arvioimaan kaikkea koettua ja punnitsemaan mikä on todella merkityksellistä.

2022 helmikuussa Venäjan aloittama hyökkäyssota Ukrainaan tekee tästä kirjasta tällä hetkellä erittäin tärkeän luettavan. Pieni ihminen diktaattoreiden hullussa maailmassa ja hänen arvokas elämänsä saa upean valaistuksen.

Vahva suositus. Kirja on helppolukuinen tarina, missä lukija pääsee liikuttumaan moneen kertaan. Miten helpolla nykyään pääseekään verrattuna entisten aikojen elämän reunaehtoihin. 

Antti Heikkinen: Latu. 

Dan Brown: Alku (taas yksi Robert Langdon-seikkailu)

Viihdetehdas Dan Brown jaksaa tuottaa uusia pläjäyksiä teknojännäreiden, salaliittojen ja symbolien ystäville.

Tässäkin Dan Brownin teoksessa on tuttuja aineksia, siis:

• salaliito
• naispuolinen kumppani Robert Langdonin matkaan seikkailemaan
• takaa-ajoja
• uskonnosia fanaatikkoja
• taideaarteita taidemuseossa
• nykyteknologiaa, tekoäly, kännyköitä, aseita
• ja sanoinko jo takaa-ajoja
• viime hetken pelastautumisia

jne jne.

Kirja lupaa enemmän kuin antaa. Kirjassa loppuratkaisun pitäisi olla kirjan alun jännityksen rakentamisen jälkeen jotakin ennen kuulumatonta, maailmoja mullistavaa. Mutta se sitten kyllä jotenkin lässähtää. 

Tämä kirja näyttää olevan oikein teollinen tuota: se julkaistiin yhtaikaa 40 kielelle käännettynä, Kielenkäännöstyötä tehtiin kääntäjien yhteistyönä.

Tästä työprosessista kertoo esimerkiksi KirsinBookclubissa julkaistu artikkeli.

Kirja sopii vauhtiviihteenä kyllä, ja se on kuten James Bond -filmit ja vastaavat aika yllätyksetöntä luettavaa. Loma-ajaksi, ajatusten nollaamiseen?

Matti Rönkä: Automiesten kylä

Ote kirjasta, kirjailijan lukemana:

Matti Rönkä on kirjoittanut kirjan autoista ja automiesten kylästä. Pienoisromaani on nostalginen katsaus menneeseen Suomeen ja maaseutuun kylässä, jonka kirjailija tunnustaa juurikseen. Suunnilleen jokaisella kyläläisellä on auto, jokainen aikuinen kylässä ja lähimmät aikuiset sukulaiset hallitsevat autolla ajamisen ja jotkut kätevämmät autojen korjaamisen. Taloja ja ympäristöä muokataan autojen ehdoilla ja auto liittyy joka elämänvaiheeseen.

Rönkä kertoo tämän kehyksen avulla myös omaa elämäntarinaansa, koulumuistoineen, armeijareissuineen, avioliittoineen ja työpaikkoineen. Ja millä hellyydellä hän suhtautuukaan autoihin, mutta myös oman elämänsä aikana kohtaamiinsa ihmisiin. Kaikesta välittyy haikeus ja inhimillinen sydämellinen lämpö. Ihmisten väliset kohtaamiset ovat autoista kertovan kirjan suola. Ja ne autokaupat, kieli poskessa sitä on varmaan ollut pakko kirjoittaa, kun muistelee loistokauppoja ja joitakin vähemmän loistokkaita, kuten kirjan tekstistä saa lukea. Omat autokauppani, (joita ei paljoa ole) ja korjaamoreissut (joita kyllä on paljon!) saavat vertaistukea kirjailijan tekstistä. 

Kiitokset kirjailijalle kirjasta, olipa hienoja lukuhetkiä tällaiselle lukijalle, jonka auto on "vain" kulkuneuvo pisteestä a) pisteeseen b). Tämä kirja otti lukijansa matkalle, joka aukeni elämäkerraksi ja oikeaksi suomalaiskylän ja automiesten amarcordiksi. Kirja sopii kaikille autokoulunsa aloittaville ja suosittelen myös kaikille autokauppoja suunnitteleville. tai sellaisen jo tehneille. Vertaistueksi, lohduksi ja viihteeksi.

Hyväntuulen kirja. Onko nyt niin, että minun on tutustuttava tekijän Viktor Kärppä -tuotantoon? Tämä oli ensimmäinen lukemani kirja Matti Röngältä. Tuskin jää viimeiseksi. Rakastuin tekstiin!

Gretchen Anthony: Book Haters Book Club

 Tekijän haastattelu:

Löysin kirjan kirjaston uutuushyllystä ja lainasin sen houkuttelevan nimen takia. Book Haters Book Club.  Kirjan vihaajien kirjakerho - ajattelin, että juuri syksyllä lukupiiriharrastuksen aloittaneelle tuosta löytyisi hupaisaa lukemista. Kirjat ja antikvariaatit ja kirjakaupat kiinnostavat. Missä vain olen matkustellutkin, on ollut mukava poiketa kirjaostoksille ja penkomaan antikvariaatteja. Tai käydä vaikka Sastamalassa vanhan kirjallisuuden päivillä. 

Nykyään monilla perheillä ei enää juuri ole kodeissaan kirjahyllyjä ja kirjoja kuunnellaan äänitteinä älypuhelimista. Jotain siinä on menetetty, mielestäni.

Tämä kirja Book Haters Book Club kertoo tarinan perheestä. jossa äiti Irma omistaa ja pitää 1980 perustettua kirjakauppaa "Over The Rainbow Books". Mottona on, kaikki on mahdollista kirjoissa ja sateenkaaren tuolla puolen. Kuitenkin kirjakauppa on suurissa talousvaikeuksissa ja Irmalla on mielessään vain yksi ratkaisu, kun toinen osakas ja talousasioista huolehtinut Elliot on kuollut. Ratkaisu on myydä kirjakauppa, ja aiesopimus on jo tehty. Tällöin hänen tyttärensä Bree ja Laney astuvat mukaan kuvaan, kauppa pitää estää keinolla millä hyvänsä, sillä siinä tuntuu olevan jotain hämärää. 

Kirjaa kuljettaa tuo sukutarina, mutta siihen liittyy myös Elliotin kertojanääni haudan takaa ja Elliotin puolison Thomin kohtalo, joka on sidottu mahdolliseen kaupasta saatavaan tuottoon.

Kirjassa on rakkautta, riitoja, väärinkäsityksiä, yhteisön tukea ja vinkkejä kirjoista. Nuo kirjavinkit on ripoteltu kirjaan pitkin matkaa, nimien ja teemojen tiputteluna, itselleni lähinnä koristeena. 

Kirja ei aivan minulle lunasta nimeään, mutta meni kevyenä joululukemisena. Ja taas yhtenä sukelluksena chick-lit alueelle.

Kirja oli englanninkielinen (2022). Nähtäväksi jää, tuleeko tästä suomennos joskus. Kohderyhmälleen tarjoaa varmasti lämpöisiä ja nostalgisia lukuhetkiä.

Kazuo Ishiguro: Klara ja Aurinko

Lukupiirin "lukuläksynä" 3.1.2023 tapaamiseen on Kazuo Ishiguron teos Klara ja aurinko.

Kazuo Ishiguro kertoo tarinan androidista, ihmisen kaltaisesta koneihmisestä Klarasta. Näkökulma on tämän keinoihmisen, Klaran, näkökulma. Klara on varhaisteini-ikäisen oloiseksi tehty KY (keinoystävä). Klara haaveilee kirjan alussa pääsevänsä hyvään kotiin ja katselee kaupan näyteikkunassa robotteja katselevia ihmisiä ja pohtii heidän olemistaan. Samalla hän (se?) opettelee ihmisten tapoja ja tekee johtopäätöksiä näkemästään. Klara oppii ja kehittyy ja hänestä tulee erikoislaatuinen.

Hakematta mieleen tulee montakin tarinaa kirjoista ja elokuvista, missä keinoihmiset tai robotit ja keinoälyt ovat pääosissa. Ishiguron teos on hillitty, eikä selittele teknisä yksityiskohtia. Pääpaino on ihmisten käyttäytymisessä ja siinä, miten paljon robotti voi olla ihmisen kaltainen. Klara on kiltti ja sopeutuvainen ja oppiva tekoäly. Tässä suhteessa se muistuttaa Isaac Asimovin "Robotti-tarinoissaan" kuvaamaa robotiikan peruslakia noudattavaa robottia. Nuo peruslaithan olivat:

• Robotti ei saa vahingoittaa ihmistä.
• Robotin on toteltava ihmisen antamia määräyksiä, paitsi jos ne ovat ristiriidassa ensimmäisen ohjeen kanssa.
• Robotin on suojeltava itseään niin kauan kuin se ei ole ristiriidassa sääntöjen 1 ja 2 kanssa

Klara pääsee mielestään juuri siihen kotiin, mihin hän toivookin, mutta kaikki ei ole kuten hän toivoisi. Hänet valinnut teini-ikäinen tyttö Josie on sairas eikä elämä talossa, missä hän asuu, ole kovin antoisaa. Naapurissa asuu poika, jonka suhde Josieen on monimutkainen. Poika ei ole "muunneltu" ja nuorison kokoontuessa yhteen muuntelematon poika jää muiden varjoon. . Ilmeisesti muunnelluilla ihmisillä on etulyöntiasema yhteiskunnassa edetä haluamiinsa tehtäviin, heillä on jokin räätälöity fyysinen tai henkinen etu muuntelemattomiin verrattuna. Nämä muunnellut ovat ihmisten eliittiä. Mutta mitä ilmeisimmin muuntelusta on myös haittaa.

Klara joutuu toimimaan palvelijan tehtävänsä lisäksi parantajana, tai ainakin hän toivoisi voivansa parantaa Josien. Kaikkivaltias, jumaluus, kaikkeen kykenevä suuri ja ihmeellinen on voima, jonka Klara kuvittelee voivan pystyä mihin tahansa. Tuo voima,  Aurinko, antaa energiaa, ravintoa androidille, joten auringon palveleminen  ja seuraaminen on keskeinen asia Klaran elämässä. Se on hänen oma uskontonsa, joka voi pelastaa vaikka sairaan. Vai voiko?

Klaralle on valittuna tehtävä, jossa hän joutuisi tekemään kaikkein suurimman uhrauksen. Ei ole sattumaa, että Josie ja hänen äitinsä valitsivat juuri Klaran perheeseensä. En paljasta tässä tuota tehtävää, jotta kirjan jännitys säilyy. Tehtävän laatu paljastuu vähitellen tarinan edetessä. 

Kirjan ihmiset ovat kovin ristiriitaisia, kuten ihmiset yleensäkin. Rakkaussuhteet tai kiintymys syntyvät ja häviävät. Tämä on kovin hämmentävää Klaralle, jonka mielestä kiintymyksen tulisi kestää. Tulee tilanteita, joissa Klaran aistimaailma ja havainnot pirstaloituvat, ilmeisesti kognitiivinen kuorma on tekoälylle liikaa joissakin tilanteissa. Tämäkin tuttua toimintaa myös ihmisten ollessa kyseessä?

Kirjan tunnelma on filosofinen ja pohdiskeleva. Tapahtumissa ei ole räjähtävää toimintaa ja pyssynpauketta tai mitään scifi-tyylin paisuttelua. Mutta koko ajan tarina kulkee eteenpäin. Juuri se tekee kirjasta tyylikkään ja hienon lukukokemuksen. Jossain kohdassa lukiessa miettii kirjan maailmaa, joka on kuin eristetty laboratoriokoe, mutta kun muistaa, että kertojana on Klara, robotti, jonka tuntemuksia ja havaintoja kirja kuvaa, ymmärtää rajoituksen välttämättömyyden. 

Tutkiessaan androidia ja sen mahdollisuuksia ja ajatusmaailmaa, kirjailija tutkii myös samalla ihmistä ja sitä, mikä meissä on inhimillistä.

Altruismi, pyyteetön uhrautuminen muiden puolesta, uskonto, rakkaus, mitä ne ovat ja voiko niitä olla keinoihmisellä? Entä jos joudumme uhraamaan terveyden etsiessämme geenimuuntelun avulla parempia ominaisuuksia vaikkapa älykkyyteemme ja luovuuteemme?

Suosittelen tätä tyylikästä kirjaa, sen maailma on hieno elämys. Tätä kirjaa ei malta laskea käsistään kesken lukemisen, sen verran hienosti se etenee.

Keinoihmisistä kertovat tarinat ovatkin parhaimmillaan pohtiessaan ihmisyyttä.  Mary Shelleyn Frankenstein on tästä hyvä esimerkki. Steven Spielbergin elokuva AI tulee myös hakematta mieleen tätä kirjaa lukiessa. Siinähän perheeseen hankittu pieni robottipoika koittaa olla niin hyvä poika kuin suinkin omalle perheelleen (tämä lienee viittaus myös Carlo Collodin Pinokkio -tarinaan!) Ihmisyyttä pohtiva tarina on myös viime aikana lukemani Alastair Reynoldsin  Noidankehä, jossa myös näkökulmaksi paljastuu tekoälyn näkökulma. Myöskin elokuvassa Blade Runner keinoihmiset asettavat kysymyksen siitä, mikä meissä on ihmistä ja inhimillistä, jos tunteet ja muistot voidaan istuttaa keinoälylle ja saada se uskomaan olevansa elävä ihminen. 

Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko