perjantai 12. tammikuuta 2024

Roy Jacobsen: Näkymättömät

Romaani


Mielenkiintoinen kertomus elämästä Norjan rannikon pienellä saarella 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. 

Barrøyn perhe elää elämäänsä pienellä saarellaan Norjan rannikolla. Elämä on niukkaa, saari on kilometrin pitkä ja puoli kilometriä leveä. Talossa asuu äiti Maria ja isä Hans, sekä Hansin isä Martin ja sisar Barbro. Marialla ja Hansilla on tytär Ingrid, jonka kasvukertomuksena luin tätä kirjaa. karjasuojassa on muutama lammas ja kolme lehmää. Elantoa saadaan perunamaalta ja kalastuksesta. Isä Hans viettää kolme-neljä kuukautta talvesta Lofooteilla kalastamassa veljensä kalastusaluksella.

Kertomuksen alussa Ingrid on vielä pieni tyttö, mutta parisataasivuisen kirjan aikana hänestä tulee rippikoulun käynyt nuori nainen, joka joutuu ottamaan vastuuta perheestään kuin aikuinen. 

Tarinankerronta on niukkaeleistä, mutta tarina on rikas ja henkilöt on kuvattu erittäin hienosti. Luonnonvoimat saarella ja toimeentulon niukkuus ja jatkuva kamppailu sykähdyttävät. Ingrid haluaisi päästä pois saarelta huomattuaan koulussa ja rippikoulussa, että maailmassa voi olla hauskaa, josta hän on jäänyt osattomaksi saarellaan, jossa asuu vain hänen oma perheensä. Mutta rikkaaseen kalatehtaan perheeseen lastenhoitajaksi ja kotiavuksi pääseminen tuokin vain lisää vastuuta elämään, tavalla, jota ei voinut ottaa huomioon.

Elämä ja kuolema saarella, koko elämän kiertokulku vuodesta toiseen ja lapsuudesta aikuisuuteen on tämän kirjan ja kertomuksen suolaa. Merilevän ja merituulen makuista suolaa sanoisin. Lukeminen on kuin laskeutumista toiseen maailmaan, jonka kuvaamisesta taitava kertoja pitää huolen vähäeleisesti mutta lämpimin äänenpainoin.

Lukuiloa!


tiistai 9. tammikuuta 2024

Iain M. Banks: Pelaaja

Romaani/scifi


Iain M. Banks oli tuottelias scifi-kirjailija. Hän kertoo monissa scifi-kirjoissaan avaruuteen sijoittuvasta koneiden ja tekoälyjen ja ihmisten ja humanoidien kansoittamasta Linnunradasta. Linnunrataa hallinnoi Kulttuuri, joka koostuu ihmisyhteisöistä ja tekoälyistä ja niiden ohjailemista avaruusaluksista. Kulttuurin tehtävänä on luoda sopusointua eri kolonisaatioiden välille etupäässä rauhanomaisin keinoin.

Pelaaja-romaanissa Gurgeh on poikkeusyksilö, taitava pelaaja, joka hallitsee valtavia määriä eri pelejä. Hänellä on tarve voittaa peli kuin peli, mutta ilman vilppiä. Kunnes näyttämölle astuu nuori ja taitava pelaaja, joka voisi kukistaa hänet tutussa pelissä taidollaan. Tämä johtaa tapahtumasarjaan, jonka jälkeen Gurgeh kuljetetaan Kulttuurin avaruusaluksella Eä -planeettakunnalle Linnunradan lähellä sijaitsevalle pienelle galaksille nimeltä Pilvi. 

Planeettaa hallitseva kolmineuvoinen asutus on rakentanut vuosisatojen tai tuhansien aikana Azad-nimisen pelin, joka määrää asukkaiden aseman heidän yhteiskunnassaan. Pelaaja Gurgeh joutuu mukaan peliin, joka tulee määrittämään planeettakuntaa hallinnoivan Imperiumin tulevaisuuden.

Paljastuu, että planeetan hallintomuoto perustuu järjestelmälliselle sorrolle ja korruptiolle. Planeetan asukkaat ja heidän yhteiskuntansa raadollisuus esitellään puistattavan hyytävässä jaksossa, jossa Gurgehin robottiapulainen vie hänet laitakaupungille ennen ratkaisevia pelin otteluita.

Mikä on Kulttuurin tarkoitus kaiken tämän pelaamisen takana? Kuinka käy pelaajan yhä vaikeammiksi käyvien vastustajien astuessa mukaan peliin? 


Iain M. Banks kirjoittaa huimia seikkailutarinoita 10 000 vuotta vanhasta linnunradan sivilisaatiosta, jossa valtavilla kymmenien klometrein mittaisilla suurjärjestelmäaluksilla on Mieli, eräänlainen tekoäly, osa rauhanomaisen Kulttuurin valtarakennetta. Alusten nimet on keksitty kieli poskessa ja lukijalla on hetkittäin hyvinkin hauskaa niitä ihmetellessään.

Tarinat ovat silti moraalisia ja niissä on filosofista pohdintaa keveässä muodossa kyllin, jotta lukeminen ei ole pelkkää kevyttä ajanvietettä.


Aiemmin olen lukenut kirjailijalta teokset

  • Aseiden käyttö
  • Muista Flebasta
  • Pintakuvio

torstai 4. tammikuuta 2024

Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu

Romaani/jännitys/spekulatiivinen fiktio


Johanna Sinisalo on kirjoittanut jälleen loistavan teoksen. Se sopii jännityksen ystäville ja scifi-tarinoiden ystäville, mutta on silti jalat maassa ja ihmisten arkikokemuksia lähellä. Tarina sisältää sellaisia elementtejä, jotka lukijana tunnistan mainiosti omastakin elämästäni. Mutta mukaan on otettu ripaus taruja ja mystiikkaa ja luotu kertomus, joka vie mennessään. Tämä kirja on jälleen sellainen, jota ei malta laskea käsistään.

Kirjan alkuluku on kuin historiallisen romaanin pastissi, kuin silmänisku Mika Waltarin tarinoille. Kielenkäyttö ja tarinankerronta on herkullista. Ihmiskuvaus ja muinaisen maailman yhteisöjen hierarkiat orjista aina käsityöläisiin ja kauppiaisiin tulevat tutuksi. Aramealaisen Joonan seikkailut  saavat uuden tulkinnan. Jospa tapahtuikin, mitä kirjailija kuvaa... sillä se voisi merkitä todella mielenkiintoisia asioita. Näin asioiden kertominen spekulatiivisessa fiktiossa menee. Lukija ymmärtäköön. Kirjailija luo maailman, virittää säännöt ja noudattaa niitä - tarpeen mukaan!

Muinaismaailmasta hypätään seuraavaksi nykyaikaan. Säätieteilijä Leena saa helsinkiläisen työnantajayrityksen henkilökunnan kanssa kutsun kokoukseen. Siellä ilmoitetaan uusista yritysjärjestelyistä, joiden päätteeksi olemassa oleva henkilökunta aiotaan irtisanoa. Kaikille tarjotaan eropakettia, mikä ei ole kovin ruusuinen kädenpuristus erotetuille. Eropaketti on vain neljän kuukauden palkka. No, sehän johtaa akateemiseen työttömyyteen ja aktiivimallin kurjuuteen. Leena saa päähänsä lähteä työpaikkarakkauden kanssa seikkailemaan etelän aurinkorannoille erorahojen turvin. Mutta erorahat kuluvat nopeaan ja uuden työn syrjään pitäisi päästä. Aktiivimallin kurittamana Leena ottaa vastaan palkattoman  työharjoittelupaikan yrityksestä, joka kehittää sään ennustamiseen pohjautuvia tuotteita eri aloille. Tämä hänen on tehtävä, että ei menetä peruspäivärahaa, jolla hän koittaa elää kitkutella päivästä toiseen. 

Leena ei aio jäädä lopuksi ikää akateemiseen prekariaattiin vaan miettii pääsyä vakinaiseen toimeen. Hänellä on lapsi, 6-vuotias tytär Leia huollettavanaan. Ja hänellä on salaisuus, jonka avulla hän voisi toteuttaa pääsyn pois kurjuudesta. 

Leena pitää nimimerkillä "Säätyttö" blogia, jossa on syvällisempää pohdintaa säästä, ihmisestä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta. Kultajyviä lukijalle nuo rauhaisat blogitekstit tarinan jännityksen kiristyessä.

Enpä kerro enempää, ukkoshuilu vie mennessään. Kirjassa on taivasta tarkkaileville loistavaa tekstiä. Tähtitieteen harrastajana oli myös mukava lukea tekstiä. Ja erityisen antoista oli palata Tampereen maisemiin, Tammelantorin tienoille, jossa itsekin olen viettänyt parikymmentä ensimmäistä elinvuottani. 

Johanna Sinisalo on mestari keksimään jännittäviä tarinoita, joissa törmäytetään arki johonkin mystiseen. Hän luo maailmoita, joissa vain vähän muutetaan nykymaailman sääntöjä ja luodaan omia lainalaisuuksia. Noista sitten punotaan tarinoita, joissa on perinteisten jännärien tapaan salajuonia ja petoksia vainoharhaksi ja kauhuksi asti, mystiikkaa mausteeksi ja rakkautta ja huolenpitoa ja lämpöä myös. Hieno kirja lukukevään 2024 aluksi.

Suosittelen!

Lukuiloa!


Tähtivaeltaja-blogissa on Toni Jermanin  arvio tästä kirjasta. Tuohon arvioon on helppo yhtyä.

sunnuntai 31. joulukuuta 2023

Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias

Novellikokoelma


Esikoisteoksessaan Pölynimurikauppias kirjailija/toimittaja Sari Pöyliö ravistelee rajusti äitimyyttejä ja äitien, isoäitien ja tytärten suhteita. Osansa saavat kyllä myös isät ja vävytkin, tosin pienemmän osan eikä tarinoissa juurikaan esiinny poikia.

Alaotsikkona teoksella on "... ja muita äitien erehdyksiä". Kirjaa lukee kuin Rosa Liksomin novelleja ilman mäenkieltä tai Hesan slangia. Toisaalta mieleen tulee tarinoiden hurjuudesta myös Roald Dahl absurdeine kertomuksineen. Tai Matti Ijäksen elokuvat. Tarinoiden äidit ja tyttäret eivät ole mitään hiljaisia hissukoita vaan rajuja ja eloisia anarkistisia hahmoja. (Lisäys: Matti Ijäs on tehnyt Pölynimurikauppias -novellikokoelmasta kuunnelmia Yleisradioon, luin juuri hakiessani tietoa kirjailijasta nettisivuilta.)

Tarinoiden absurdi huumori viehättää. Viimeisessä novellissa kootaan tarinat yhteen surrealisisessa sairaala/kuolema/terapia -tarinassa, jossa aiempien tarinoiden hahmot kommentoivat elämäänsä ja elämöimistään. Tyylilajissa on jotakin Italo Calvinon tapaista. Hykerryttävä kirja, jos tykkää päästää ajatukset vapaaksi kirjailijan tarjoamaan karnevaaliin. Kehdosta hautaan ja takaisin.

Lukuiloa!

Kuuntele Yle Areenassa:


perjantai 29. joulukuuta 2023

Maria Àngels Anglada: Auschwitzin viulu

Pienoisromaani

Maria Àngels Anglada oli Katalonialainen runoilija ja kirjailija. Hänen teoksensa on syvästi ja tunteellisesti kerrottu tarina juutalaisesta viulunrakentajasta ja hänen keskitysleirin komentajan oikusta ja vaatimuksesta tehdystä soittimesta.

Tarina on klassikko jo syntyessään. Sitä ei voi olla vertaamatta nykyisten hirmuhallitsijoiden ja sortajien hirmuhallintojen ihmisille aiheuttamiin tragedioihin. Se, mikä meissä on inhimillistä, näyttäytyy keskitysleirivankien keskinäisessä mikrokosmoksessa kirkkaana: ystävyys, solidaarisuus, kunnioitus.

Kyynel silmässä tätä tarinaa saa lukea. Tuoreet kuvat venäläisten hirmuteoista Ukrainassa palaavat mieleen, kun lukiessaan ajattelee leirin vangeista koottua jousiorkesteria soittamassa leirin komentajalle, palkkanaan laiha soppa-annos tai kuolema.

Viulu päätyy lopulta rakentajansa sukulaiselle, mutta sitä ennen ehtii tapahtua paljon - kokonainen elämä.

Tämä kirja on hieno osoitus siitä, että pieneen runsaan 140 sivun tarinaan saadaan mahtumaan kaikki tarpeellinen. Sanat kertovat olennaisen ja lukija saa kuvatusta tarinasta tarpeelliset eväät sen ymmärtämiseen, mikä on tarinassa tärkeää. 

Lukuiloa!