Kirjaston scifi-hyllyä silmäillessäni tarttui käteen uusi tuttavuus. Rivers Solomonin kirja "Menneisyyden kaiku" vuodelta 2017. Kirjan alkuperäinen nimi on "An Unkindness of Ghosts". Teemana on valitettavan tuttu ilmiö vielä nykyäänkin, ihmisten eri ryhmien kokema valta-asema ja toisten alistaminen ja sorto. Kirjan päähenkilö Aster on nuori nainen, joka toimii omassa yhteisössään parantajana ja lääkitsijänä sekä hoitaa valtavalla avaruusaluksella omassa laboratoriossa lääkekasveja.
Kirjan alkukohtaus on dramaattinen, kun Aster tekee amputaation lapselle, jonka jalka on joutunut kuolioon. Kuolion syynä on kylmettyminen, sillä suurta osaa asukkaista pidetään kylmässä ja nälässä orjuudessa omilla erillisillä avaruusaluksen kansilla. Eliitti sen sijaan nauttii omilla aluksen kansillaan yltäkylläisestä elämästä.
Avaruusalus on lähetetty matkaan etsimään asukkailleen uutta asuttavaa planeettaa, kun maapallo on käynyt ihmisten toimesta asuinkelvottomaksi. Alus on ollut matkalla useampia vuosisatoja ja sen matkustajat ovat vaihtuneet uusiin sukupolviin. Menneestä maapallosta kerrotaan taruja ja legendoja. Yläluokka perustelee olemassaoloaan ja oikeutustaan sillä, että ainoataan heillä on kyky viedä tehtävä päätökseen ja ainoastaan he tietävät jumalallisella viisaudellaan miten on toimittava. Ja tähän maailmaan Aster tovereineen on muodostanut oman pienen yhteisönsä muiden alistettujen keskelle.
Päivisin Aster ja hänen toverinsa kootaan valtaville aluksen peltoviljelmille, joita valaistaan aluksen energialähteenä toimivalla keinoauringolla. Öisin orjat paimennetaan omiin muutaman hengen hytteihinsä ja vartijat valvovat käytävillä liikkumista. Orjuus ja sorto ilmenee monin tavoin, eikä kirjan päähenkilön kamppailu paremman elämän puolesta ole helppoa. Avaruusalus on oma maailmansa. Muistiinpanot tehdään paperille ja kirjoihin, eikä elektronisiin tallenteisiin, mikä tuntuu hieman oudolle, muuta scifi-kirjoissahan on omat sääntönsä ja kaikki on mahdollista. Tässä kirjassa ei aluksella ole tietokoneita eikä tekoälyä paitsi ehkä ohjaamassa alusta, mutta ei kontrolloimassa ihmisiä. Vartiointikameratkin loistavat poissaolollaan, mikä nostaa ihmisten havainnot ja niihin perustuvat raa'at kontrollikeinot korostetuksi. Ihmisen julmuus tuodaan esiin selkeästi. Mutta myös hyvyys ja toisten puolesta uhrautuminen näyttäytyy kirjan hahmojen teoissa.
On kuin lukisi mustien taistelua ihmisoikeuksiensa puolesta viime vuosikymmenillä. Ja sellaisen vertauskuvana tämä tarina näkyykin. Ehkäpä myös kaikuna menneiden vuosisatojen orjalaivoista, joissa ihmisiä kuljetettiin Afrikasta Amerikkaan ja Eurooppaan raatamaan valkoisen ylivallan armoille.
Loppuratkaisu kirjassa yllättää, lukija ei pääse helpolla, jännitystä riittää. Nyt on hyvä odottaa tekijältä lisää tämän esikoiskirjan jälkeen.
Tietoa kirjailijasta (englanniksi) https://en.wikipedia.org/wiki/Rivers_Solomon
Lisää kirjasta (englanniksi) https://en.wikipedia.org/wiki/An_Unkindness_of_Ghosts
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti