romaani
Paula Havaste on mm monipuolinen kirjailija, joka on urallaan kirjoittanut mm fiktiota ja lastenkirjoja. 2000 -luvun alussa hän kirjoitti useampia suomalaisiin ja lappalaisiin kansanuskomuksiin pohjautuvia romaaneja. Tämä kirja on ensimmäinen lukemani Paula Havasteen teos.
Tarinassa on kyse lappalaisesta yhteisöstä, johon ei ole vielä saapunut kristinusko. Yhteisö elää uskoen vanhoihin jumaliinsa ja apua kysytään tietäjiltä, rumpu-ukoilta, eli samaaneilta kaikenlaisiin yhteisöä tai sen yksilöitä askarruttaviin asioihin. Kalaonnea ja riistaonnea loitsitaan, tauteja ja vaivoja parannetaan, metsänväkeä lepytellään.
Kesäisin asutaan kota-asumuksissa, talvisin talvikylässä. Elinkeinona on poronhoito ja metsästys ja kalastus sekä sienten, marjojen ja kasvisten keräily luonnosta. Kodassa nukkumajärjestyksen ja paikan yhteisössä määrää kunkin ikä ja sukupuoli ja arvoasema. Rumpu-ukko on arvokkain, koska uskotaan, että kaikki kala- ja riistaonnesta alkaen pohjautuu siihen, miten hän lukee ennusmerkkejä rummun kalvon merkeistä.
Tämä romaani on Maaren-tytön kasvutarina, näkökulma on tuossa nomadiyhteisössä kasvavan tytön näkökulma. Hänellä on poikkeuksellisia tietäjän kykyjä, joista kukaan muu ei tiedä. Hän vaalii ja kasvattaa kykyjään salaa yksin, sillä yhteisössä uskotaan, että samaanin on oltava miespuolinen. Vanha rumpu-ukko on vanhuudenheikko ja joutuu jossakin vaiheessa väistymään. Tytön pikkuveljestä aletaan kasvattaa vanhalle samaanille seuraajaa.
Tarina alkaa elää maagisin kääntein, kun tyttö oppii löytämään voimavaransa ja erikoistaitonsa. Tuonpuoleisessa vieraillaan, henkiolentoja ja metsänväkeä kohdataan ja loitsuja loitsitaan. Vanhat tarut ja uskomukset heräävät kirjan sivuilla eloon. Nuo kaikki olennot ovat mahdollisia ja arkisia sille, jolla on voimaa ne nähdä ja kohdata.
Koko tarina on kasvua aikuisuuteen ja lopulta siihen, miten tytöstä tulee Lapin voimakkain noitanainen ja muutosvoima. Tarina etenee suoraviivaisesti ja jännittävästi. Etelässä asuvalle lukijalle on hienoa, että tarinan myötä vanha muinaisusko tulee tutummaksi. Samoin Lapin maisemat ja luonnonilmiöt, kasvien ja yrttien käyttö, vaatetus ja eräretket, vuodenkierto ja nomadiyhteisön liikkuva elämäntapa.
Jos pitää Mikko Kamulan kerronnasta Ikimetsien sydänmailla -sarjassa, on tämä Paula Havasteen teos samalla tavoin jännittävää luettavaa. Kansantarut heräävät eloon ja mystiset paikat Pohjois-Suomessa saavat hienon valaisun.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Paula_Havaste
Kirja oli hieno elämys kaiken kaikkiaan, eikä tämä taatusti jää viimeiseksi Paula Havasteen kirjaksi, jonka luen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti