Heikki Kännö yllätti minut esikoisromaanillaan Mehiläistie, josta bloggasin äskettäin. Näin verkossa hyviä arvioita hänen seuraavasta romaanistaan Sömnö ja päätin tarttua tähän kirjaan. Kyllä kertojanote pitää edelleenkin.
Romaanissa "Sömnö" Heikki Kännön mielikuvitus on maalannut hurjan veijaritarinan. Sukuromaaniksikin kirjaa voisi nimittää. Werner H. Berger on elänyt mielenkiintoisen elämän. Hänen elämäntarinaansa kirjoittaa kärsivällisesti Isak Severin. Hän tekee pikkutarkkaa selvitystyötä ja kuuntelee Bergerin perheenjäseniä ja avaa meille lukijoille kaleidoskooppimaisen tarinan, missä köyhästä kraatarin pojasta Samuelista tulee kantaisä rikkaalle teollisuussuvulle.
Tarina vie lukijan Itävaltaan, Ranskaan, Kongoon, Ruotsiin ja jälleen kertomusta ryydittää okkultismi ja noituus, maailmansota, siirtomaarikkaudet, taidegalleriat ja musiikki, Wagnerin oopperat ja rakkaus, mustasukkaisuus, pakkomielteet ja perversiot.
Tarina on kirjoitettu niin mielenkiintoisesti ja herkullisesti, että kirjaa tuskin malttaa laskea käsistään. Tarinankerronnan tyyliin kuuluvat hauskat kielikuvat ja kieli poskessa kerrotut anekdootit. Maisemakuvaukset ja luontokuvaukset ovat taitavaa ja aistivoimaista kerrontaa. Meren ja saunan tuoksut tuntee nenässään, afrikkalaisen helteen armottomuus ja ranskalaiset kaupungit kokee lukiessaan elävinä.
Tarinan kertoja, elämäkerturi Isak Severin pääsee epämääräisillä keinoilla kunkin perheenjäsenen lähipiiriin haastattelemaan näitä perheen suvun oudosta historiasta. Alkoholia ja suostuttelutaitoa, hyviä illallisia viineineen tai mainiota seuranpitoa ja psykologista silmää vaaditaan, jotta itse kunkin sanainen arkku aukeaa kertomaan näkemystään tapahtumien kulusta. Ja koska jokaisella on oma näkemyksensä tapahtumien kulusta, ei noihin muistoihin voi luottaa, kuten ei muistoihin yleensäkään. Joten aukkopaikat täyttyvät käsityksillä ja kuvitelmilla ja häpeämättömillä valheilla, tai mistäs lukija sen voi tietää - ehkä mystiikalla!
Suvun tarina ulottuu 1800 -luvun lopun vuosikymmenistä aina 2010 -luvulle asti. Loppuhuipennus koetaan perheen kesäsaarella. Sömnö on paikkana kuvattu myyttiseksi paikaksi, jossa wagneriaaninen tapahtumien kulku saa dramaattisen päätepisteensä.
Hienoa viihdettä tämmöinen, taas kokee sivistyneensä kun on kirjan saanut luettua läpi. Heikki Kännö vie lukijaa melkoiselle matkalle jälleen.
Sömnö -kirjasta blogattua toisaalla:
Runeberg-palkinto Sömnö -romaanille, juttu Kansan Uutisissa:
Suosittelen viihteeksi, kirja on kuin sekoitus salaliittotarinoita ja mystiikkaa Dan Brownin tyyliin, veijariromaaneita Jonas Jonassonin ja Arto Paasilinnan tapaan, seikkailutarinaa Outsiderin Pekka Lipponen -tarinoiden hengessä... historiallisia romaaneita unohtamatta, joissa päähenkilöt paiskataan tapahtumien pyörteisiin historian vyöryessä omalla painollaan eteenpäin.
Lukuiloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti