romaani
Annikki Kariniemen kirjoittama romaani Pato julkaistiin 1972. Kirja on kertomus maaltamuutosta ja maastamuutosta ja rakennemuutoksen ajan Pohjois-Suomesta.
Löysin kirjan kirjojen kierrätyspisteeltä ja otin sen luettavakseni. Viime keväänä lukemani Rosa Liksomin teokset ja myös Juhani Karilan tekstit sekä Bengt Pohjasen meänkieliset jutut ovat ihastuttaneet rikkaalla kielenkäytöllään ja tapahtumien kuvailulla ja pohjoisen maisemakuvauksillaan. Annikki Kariniemi sen sijaan on minulle kirjailijana tähän asti tuntematon, vaikka hänen löyhästi elämäänsä perustuva Rosa Liksomin romaani Everstinna kertoi taustoja siitä, millaisessa maailmassa kirjailija on elänyt.
Pato on kuin Valse Triste tai joutsenlaulu Lapin jätkälle, Paavo Moilaselle, joka käy kuumehoureissaan läpi elämäänsä ja seikkailujaan Lapissa. Häntä hoitaa talon piika Ruusa. Tai mielelläänhän Ruusa kutsuisi itseään kotiapulaiseksi, ollaanhan nyt nykyaikaisia. Kemijokea padotaan ja patoaltaan, Lokan alle tulee jäämään useampia kyliä. Kylien väki joutuu pakenemaan asuinsijoiltaan, joihin taatusti oli ehtinyt kotiutua ja juurtua raivattuaan maat maanviljelyskäyttöön Lapin sodan hävityksen jälkeen. Jotkut menevät kotitiloiltaan etelään, toiset Ruotsiin. joutuessaan jättämään tilansa ja talonsa veden alle.
Ja patotyömaata ja padon käyttöönottoa käy seuraamassa erilaisia valtuuskuntia etelästä, presidentti, ministereitä, kenraaleita, insinöörejä ja muita. Seurueita kestitään maksua vastaan, vaikka mikään maksu ei korvaa kotinsa ja kylänsä menettäneiden murskattua elämää. Viina virtaa, humalaiset toilailevat Lapin yössä ja maaseudun rakennemuutos etenee.
Ja kauniit luontokuvaukset ja ihmiselämän kuvaukset sekoitettuna kertojan lumoavaan tapaan tuottaa kuvia ja kielikuvia tekee lukemisesta nautinnon. Vesi virtaa, muta ja suo tuoksuu, kärpäset pörisevät ja lantatunkiot haisevat, raikas tuuli käy metsissä. Arkangelin ja Murmanskin seutujen kurjaa kohtaloa sivutaan Paavo Moilasen kertoessa nuoruuden seikkailuistaan.
Kirjailija vie meidät paitsi upeisiin maisemiin ja luontoelämyksiin, myös ihmisten erilaisten ajatusmallien äärelle. Jotkut uskovat mammonaan, toiset jumalaan, joku on lestadiolainen, toinen kommunisti ja kuka missäkin lahkossa. Kiima ja nälkä ja rahanhimo ovat pakottamassa ihmisiä liikkeelle. Ja Pato. Etelään on saatava sähköä ja toiveissa on, että sen tuomaa rikkautta tihkuisi Lappiinkin. Kaikesta tästä tulee kuin karuselli tai virran pyörre, kurimus, joka kieputtaa elämänkohtaloita kiihtyvään tahtiin. Pieni ihminen on on pieni osanen kaikkea tätä. Mutta niin on muka suurikin ihminen, vaikka muuta luulisi.
Hieno lukuelämys.
Toisaalla eräs kirjan lukenut bloggaaja on kokenut lukemisen erittäin omakohtaisena, sillä kirja kertoo hänen kotiseuduistaan:
https://kirjojentuomaa.blogspot.com/2015/11/annikki-kariniemi-vei-minut-sompion.html
Annikki Kariniemi wikipediassa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti