Vilho Nenonen: Viimeinen erä

Pelastettuna makuloinnilta löytyi poikien seikkailukirja Viimeinen erä. Kirja on painettu sotien jälkeen 1948. Varmaan tuolloin oli tällaiselle nopealukuiselle viihteelle käyttöä. Ihmiset lukivat paljon ja kuuntelivat radiota, televisiolähetykset alkaisivat vasta vuosikymmenen kuluttua.

Kirjassa kuvataan ihannoiden rehtiä urheilumaailmaa, johon tuo ikävän särön ammattinyrkkeilymaailmaan aikovan nyrkkeilijän tukemiseksi järjestetyt konnuudet. Niistä konnuuksista kärsii rehellinen köyhistä oloista ponnistava menestyksekäs nyrkkeilijä Kaapo. 

Kirjassa on ujoa romantiikkaa ja nuoria poikia, jotka selvittävät rikosta ja pelastavat Kaapon pinteestä. 

Kirjan kuvaama maailma on kuin muinaisten suomalaisten 1940-1950 -lukujen elokuvien käsikirjoituksesta tai radiokuunnelmasta.

Kirjassa on 85 sivua ja se on kirjoitettu helppolukuiseksi. Hauska yksityiskohta on kirjan tekstissä esiintyvät stadin slangilla kirjoitetut sanat, jotka on kullakin sivulla indeksoitu ja pantu suomennos sanoista alaviitteeseen. Luulen, että nykyään noita sanoja ei selitettäisi ja suomennettaisi, elämme toisenlaista aikaa, jossa massaviihde televisiossa ja internetissä on luonut yhtenäiskulttuurin, jossa murteet sulautuvat yleiseen kielenkäyttöön.

Haikea katsaus menneiden aikojen poikakirjakulttuuriin tämä kirja toki on. Yhden iltapäivän viihteeksi se kelpasi hyvin.