Kaiho Nieminen kuoli äskettäin 81 vuoden iässä. Hänen tuotantoaan on ilmestynyt 1970-luvun alusta asti, mutta vasta nyt sain käsiini hänen kirjoittamansa teoksen "Maijun baari".
Nieminen on kirjan kansiliepeen esittelyn mukaan suomalaisten laitapuolen syrjäytyneiden vaatimattomien ihmisten kuvaaja. Miehet tuntuvat olevan tämän kirjan kuvaamassa kylässä alkoholisoituneita reppanoita, työttömiä rehjakkeita, jotka asuvat kotitalossa ikääntyneen äitinsä kanssa ja viettävät aikaa Maijun baarissa. Siellä he ovat kuin kotonaan, tutussa kaveripiirissä. Eri ikäiset miehet, parikymppiset pojat ja kuusikymppiset vanhatpojat haaveilevat paremmasta elämästä, mutta vähät tienestinsä, lähinnä peruspäivärahan, he kantavat Maijun baarin saadakseen särpiä kaljaa ja turista joutavia kohtalotovereiden kanssa.
Kuusikymppinen verevä Maiju pitää kuria ja rakentaa turisteille aittamajoitusta ja mökkikylää kesävieraille. Hänen tyttärensä pitää samassa rakennuksessa sekatavarakauppaa. Kumpikin nainen pyörii baarin liepeillä norkoilevan miessakin ajatuksissa ja unelmissa.
Kirjan hahmoista jää mieleen 55-vuotias vanhapoika Paavo, jolle kaverit tekevät kepposen: panevat lehteen seuranhakuilmoituksen, jotta Paavokin vihdoinkin saisi naista. Tällä on yllättävät seuraukset. Myös nuori kuumakalle Pesku yrittää päästä paremman elämän makuun, mutta videofilmeistä opitut konstit eivät vie maaliin. Naiset eivät ole tosielämässä kuten pornofilmien naiset, miehet eivät ole kuten gangsterielokuvien kovanaamat, joita Pesku ihailee.
Kylä elää elämäänsä kuin suomalaisissa television maalaiskomedioissa. Hiljainen surumielinen hymyily ja tunnelmointi on kirjan tunnelmana. Henkilöhahmot kokevat monenlaista murhetta, mutta myös pieniä ja isompia iloja.
Kirja on julkaistu 2001, mutta sen maaseudun Suomi lienee edelleen ajankohtainen.
Lukuiloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti