Esikoisromaanissaan "Metsänpeitto" Linnea Kuuluvainen kertoo Turusta ja lähiympäristöstä kuvitteellisessa tulevaisuudessa vuosina 2060 ja 2084.
Turku ei ole enää kaupunki vaan Valtio. Metsä on vallannut kaiken ulkopuolella olevan ja Valtio on eristetty muurilla ympäristöstään. Ilmastonmuutos on tapahtunut, joki kuivunut ja ihmiset elävät tarkassa kontrollissa fasistisessa valtiossa.
Murros olosuhteissa tapahtui vuonna 2060, sitä aikaa kuvataan Edlan ja hänen selviytymistaistelunsa kautta.
Vuotta 2084 kuvataan Ingridin tarinan kautta. Hän pääsee tai joutuu osaksi tutkijaryhmää, joka selvittää, voiko ihmisasutus levitä metsän valtaamille alueille, Raisioon, Ruskoon, Vahtoon, Lietoon...
Kirjailija kuljettaa kumpaakin tarinaa eteenpäin kahden sivun mittaisissa jaksoissa, joissa vuoron perään loikataan vuodesta 2060 vuoteen 2084. Tarinassa jännitys kohoaa loppua kohden ja päähenkilöiden kohtalonyhteys selviää viimeisissä luvuissa.
Metsänpeitto jää lukijalle mieleen kummittelemaan ja hyvä niin. Näinkin voi ekologisen jännitystarinan kertoa, fantasian kautta. Kovaa teknologiaa etsivät ekologisten jännärien ystävät löytävät Risto Isomäen kirjat, fantasiatarinalle Linnea Kuuluvaisen tyyliin on oma lokeronsa.
Kiitos lukuhetkistä,
Lukuiloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti