Vilhelm Mobergin kirja "Morsianten lähde" on ollut mielilukemistoni aina silloin tällöin juhannuksen tienoilla viime vuosikymmeninä.
Nyt löysin kierrätyskirjana Mobergin teoksen "Mies ja hänen naisensa".
Kirja kertoo 1790-luvun ruotsalaisesta maaseudusta ja talonpojista ja heidän vaimoistaan.
Kirja on alunperin julkaistu Ruotsissa vuonna 1933, alkuperäinen nimi on "Mans kvinna".
Kirja alkaa kertomuksella vaivaistalon köyhästä ruotiukosta Hermannista, joka haluaa lähteä vaivaistalosta kesäksi avarammille seuduille. Hermanni on tuhlannut ison omaisuutensa, jonka peri nuorena ja nyt hän elää talvet hoidossa vauvaistalossa, mutta kesän lähestyessä hän lähtee kotiseuduilleen, jossa on viettänyt talojen nurkissa ja uuninpankolla kesiänsä ja saanut elatusta pieniä toimittamiaan askareita vastaan. Hän on elämäänsä tyytyväinen vanha ukko, joka muistaa nuoruuden hurjat ja kauniit hetket ja kisailut naisten kanssa. Haikeana hän muistelee nuoruuttaan, mutta ei kadu mitään, sillä päästyään omaisuudestaan eroon hän kokee olevansa vapaampi kuin ikinä.
Hän tulee kylään, jossa on 13 taloa, yhtä niistä asuttaa hänen sukulaisensa Haakon, nuori riuska mies. Haakonin talo on velkainen, kauppias toisaalla on varsinainen omistaja ja Haakon kokee olevansa vain kauppiaan alamainen ja palkollinen. Haakonilla on pari härkää, muutama lehmä ja talon ruokapuolesta ja siisteydestä vastaava piika Elin, joka toivoo pääsevänsä taloon emännäksi.
Pienen matkan päässä on toinen talo, jota asustaa Paavali vastavihityn vaimonsa Maaritin kanssa. Paavali on lyhyenläntä, lihaksikas mies ja tarkka taloudenpidostaan ja hoitaa säntillisesti talonsa asiat. Hänellä ei ole velkoja mihinkään suuntaan. Paavalilla ja Maaritilla on talossaan piikana Tora.
Paavalin vaimo Maarit tekee vaikutuksen naapurin mieheen Haakoniin ja siitä syntyy se tavallinen tarina: heidän välilleen syntyy voimakas suhde.
Maarit ei koe saavansa aviollisia iloja Paavalilta, mutta Haakon sytyttää Maaritissa sellaisen tunteiden roihun, että kesäöiset retket Haakonin ja Maaritin välillä vievät heidän yhä syvemmälle himonsa syövereihin.
________________
Kirjan kieli on hienoa ja nykykirjallisuuden kaltaisia eksplisiittisiä sukupuolielämän kuvailuja vältetään, mutta silti lukija kokee ja tietää koko ajan mitä on meneillään.
Tarina sisältää intohimoa, rakkautta, mustasukkaisuutta, valheita, pelkoa, juoruiluja ja kaikkea mitä tuommoinen avioliiton ulkopuolinen suhde saattoi herättää menneinä aikoina pienessä uskonnollisessa kylässä.
Vertailukohtana voisi ehkä mainita vastaavanlaisia tarinoita toisaalla, D.H. Lawrensin "Lady Chattterleyn rakastaja", Juhani Ahon "Juha" ym.
Mobergin tarina on myös yhteiskunnallinen, vaikka sen "sanoma" ei olekaan mitenkään vahva ja julistava. Omaisuus orjuuttaa, omaisuudesta luopunut on vapaa. Ja jotkut katsovat omistavansa paitsi tavaraa ja suvun omaisuutta myös ihmisiä, esimerkiksi naimakaupan kautta.
Tuon ajan luonnonkuvaukset ovat tarkkoja ja hienovaraisia. Ihmisen elämä ja sen rajallisuus verrattuna luontoon, joka on ikuinen toistuu muutamassakin johdassa kirjassa. Uskonnollisen ajattelun ahdistavuus ja yhteisön rangaistukset salavuoteudesta tuon ajan Ruotsissa hätkähdyttävät nykyihmistä.
Hieno kirja kaikenkaikkiaan.
Suosittelen.
Lukuiloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti