Mia Couto kirjoittaa tarinaa kuin runoa.
Kuollut puuseppä makaa levottomana haudassaan plumeriapuun alla. Muurahaiskarhu tulee herättelemään häntä selvittämään vanhainkodin kuolleen johtajan mysteeriä.
Puuseppä ei suostu nousemaan ruumiittomaksi haamuksi vaan asettuu elävän poliisin ruumiiseen ja saapuu helikopterikyydillä tutkimaan kuolemantapausta, jonka selvittämiseen hänellä on kuusi vuorokautta. Vanhainkodin tyrannimainen johtaja on siis kuollut epämääräisissä oloissa ja hänen kuolinsyynsä ja mahdollinen murhaajansa olisi saatava selville.
Kuolemaa tutkiva poliisi eli hänen sisällään asuva haamu haastattelee vanhainkodin asukkaita ja henkilökuntaa. Kullakin vanhainkodin asukilla on oma tarinansa ja käsitys siitä, miksi ja miten johtaja kuoli. Kertomuksiin ei välttämättä ole luottamista. Outoja asioita tapahtuu tai kerrotaan tapahtuneen.
Vanhainkoti sijaitsee Mosambikin rannikolla ja kertomuksen ohella paljastuvat myös sisällissodan kauhut ja siviiliväestön barbaarinen kohtelu.
Kirjan loppu on yhtä maaginen kuin sen alkukin. Mia Couto osaa runollisen maagisen realismin.
Hieno kirja!
Lukuiloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti