Tartuin Pirkko Saision kirjaan Passio suurin odotuksin. En pettynyt!
Videolla Pirkko Saisiota haastatellaan, aiheena kirja Passio.
Passio määritellään sanakirjassa sanalla "kärsimysnäytelmä".
Ja kirja on eräänlainen kärsimysnäytelmä. Kärsijöinä näytelmässä on tavallisia ihmisiä, herroja, rouvia, narreja, aatelisia, porvareita, sotilaita, miehiä, naisia lapsia ja kokonaisia kansakuntia. Kärsimys voi koskea jokaista meistä ja varmaan koskeekin. Se on osa elämää.
Pirkko Saisio luo kirjassaan värikkään kuvauksen, jonka juoni kulkee kultapalan matkassa 1400 -luvun Firenzestä halki vuosisatojen ja Euroopan aina Krimille ja ylös Solovetskiin ja Arkangeliin päätyäkseen Helsinkiin. Kultapala siirtyy kädestä käteen, sitä palvotaan, sillä ostetaan maallista rikkautta ja kiintymystä ja vahvistetaan valoja, kultapalaa muokataan rintakorusta krusifiksiksi ja ikonin riisaksi ja vielä useammaksi esineeksi.
Kulta toimii vaihdannan välineenä, koska ihmiset sitä niin haluavat. Se on tiivis paketti kuljettaa omaisuuttaan mukanaan matkalle lähtiessä. Se on oikeaan muotoon ja koristeeksi valettuna tai taottuna osoitus kantajansa arvosta tai pyhyydestä, liitettynä kirkkokuntien koristeisiin. Ja kuitenkin se on vain pala pehmeää metallia. Jalometallia toki.
Ja mitä on ihmiselämä tämän metallin rinnalla kulkiessaan. Jokainen meistä vanhenee ja väsyy ja kohtaa elämäntaipaleellaan monenlaisia vastoinkäymisiä - ja joskus onnistumisia, mutta nekin ovat vain murusia, jotka valuvat sormiemme lomasta matkatessamme elämäntaivaltamme kohti vanhuutta ja heikkoutta. Lopulta tulee kuolema, vanhuuteen kuolemisena tai väkivaltainen kuolema sodassa tai onnettomuudessa tai ehkä taudin kuluttamana. Elämämme päättyy ja kulta siirtyy kädestä käteen. Jokainen kuolee, ylimykset, alamaiset, lakeijat, herrat ja narrit, munkit ja papit, nunnat ja apotit, sotilaat ja siviilit. Valtakunnat luhistuvat ja uusia nousee.
Ihmisen kärsimysnäytelmä jatkuu. Dance Macabre halki vuosisatojen etenee, ideat ja aatteet joita pidämme jaloina ja hyvinä jauhautuvat historian rattaissa,
Mikä on meidän osamme kaikessa tässä?
Pirkko Saisio on sanoillaan rakentanut näyttämön, jossa inhimillinen on yhtä kestävää kuin kulta. ja tarkoitan sitä inhimillistä, joka jää jäljelle, kun sivistyksen pintakerrosta raaputetaan pois. Mitä on ihmisyydestä jäljellä, kun meiltä evätään ruoka ja turva ja hoito ja meitä rääkätään ja kidutetaan muiden toimesta. Miten uuden rakentamisen ja valtakuntien pystyttämisen "jaloille aatteille" pyhittäisi tarpeettoman kärsimyksen luominen viattomille. Onko olemassa vapautta elää omana itsenään vai onko ihmisen vain kovetettava itsensä ja herkkyytensä ja luotava kuori, jossa hän saa omassa sisäisessä maailmassaan jatkaa sellaisena, kuin hän sisimmältään on.
Kirja on noin 740 -sivuinen, mutta se ei ollenkaan tunnu siltä. Pirkko Saision upea kielenkäyttö ja rikkaat ja riittävän yksityiskohtaiset kuvaukset entisajan elämästä vievät lukijan upeisiin maisemiin ja häkellyttäviin tapahtumiin. Riittävän kaukaisessa ajassa on tunnettuja poikkeusyksilöitä, jotka antavat kehystä tarinan edetessä siihen, mitä aikaa eletään. Turhuuden rovio ja munkki, joka oli sen ajatuksen takana Gironamo Savonarola kirjan alussa jo virittää tunnelman lukijan mielessä kirjan tuleviin tapahtumiin. Alkutahdit kirjan kuvaamalle Dance Macabrelle tai kärsimysnäytelmälle, passiolle, soitetaan Firenzen torilla. Ja kultasepät ja kauppiaat, juutalaiset rahanvaihtajat ja porvarit vievät tarinaa eteenpäin. Tanssin pyörteisiin astuu historian merkkihenkilöitä, Katariina Suuri ja Grigori Potjomkin sekä monenlaisia pienempiä ruhtinaita ja heidän puolisoitaan ja porvareita ja sotilaita ja kerjäläisiä, narreja ja hulluja. Kultapala siirtyy tunteettomana ja muotoaan muuttavana kuin viestikapulana ajasta toiseen. Kenellekään se ei tuo lopullista onnea mutta monet joutuvat matkan aikana muuttamaan ajatuksiaan tai vakaumuksiaan tai menettävät järkensä, kuten meillä ihmisillä joskus on tapana.
Kirjan viimeinen lause jää soimaan päässä pitkäksi aikaa. Se on häiritsevä ja ihana. Onko se tosi vai epätosi? Sen saa lukija päättää, tarkastelkoon itse kukin omaa elämäänsä ja vastatkoon sitten. Ihana tiivis lause, joka tiivistänee koko kirjan sanoman.
Suosittelen, lukekaa ja nauttikaa!
Pirkko Saisiosta lisätietoa:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pirkko_Saisio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti