Rosa Liksom: Väylä

 Rosa Liksomilta ilmestyi 2021 Finlandia-ehdokkaaksi arvostettu teos Väylä.

(Videolla Seppo Puttonen haastattelee Rosa Liksomia teoksen Väylä tiimoilta)

Kirja on meänkielellä kirjoitettu tarina Lapin sodan ajalta syyskesästä 1944 seuraavan vuoden kesään. Lapin asukkaat ajetaan rajajoen "Väylän" yli länteen Ruotsin puolelle evakoiksi pois sodan jaloista.

Sinne lähtee myös tarinan kertoja, noin 14-vuotias tyttö,  kotinsa karjan kanssa. Koko tarina kuvataan tämän tytön kokemana ja havaitsemana ja varsinkin tuntemana. Elämä lappalaisessa talossa on ollut kovaa, mutta vielä kovempaa on lähtö vieraaseen maahan ja rankka vastuu karjasta. On ehkä väärin puhua vain karjasta, sillä kirjassa nuo lehmät, joita paimentamassa tyttö on, ovat jokainen omia persooniaan, jokaisella eläimellä on oma luonne ja tunteet, jonka vain niiden paimenena toimiminen on avannut tytölle. Lehmille jutellaan, niitä autetaan ja paimennetaan ja hoivataan. Niiden hyvinvoinnista ollaan huolissaan kuin kenen tahansa hyvinvoinnista. Ja viattomat luontokappaleet tuntuvat osoittavan kiintymyksensä hoitajaansa kohtaan, tietysti.

Matkalla on vaaranpaikkoja ja huolta riittää paitsi lehmistä, myös ihmistovereista, matkalla paimenina  kulkevista Martasta, Katrista ja Matista, jotka ovat saman evakuoidun kylän toisista taloista lähteneet niiden talojen karjaa kuljettamaan turvaan. Erityisesti tytöllä on myös huolta sodassa olevasta isästään ja sairaalloisesta äidistään, johon yhteys evakkomatkan alussa katkeaa.

Samaan aikaan Lappiin vyöryy sota: saksalaiset sotilaat polttavat kylät, hävittävät asumukset ja miinoittavat jälkensä, tuhoavat sillat ja asuinrakennukset.  

Sota tulee lähelle, eikä nykypäivän lukija vuonna 2022-2023 voi välttyä rinnastamasta tarinaa Ukrainasta evakuoituneisiin 10 miljoonaan ihmiseen, jotka Venäjän hirmuvalta ja terrorismi on ajanut kotikonnuiltaan vieraille maille kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan 24.2.2022..

Kirjassa on mehevää kielenkäyttöä, upeaa luontokuvausta, filosofista pohdintaa ja viisaita ajatuksia pitkin matkaa. Ihmisen osa ja sen miettiminen, millä todella on merkitystä sekä monet ihmiskohtalot historian suuressa virrassa tulevat lukijan ajatuksiin.

Tuo murreasuinen ilmaus, jolla tarinan kertoja kuvaa kaikkea kokemaansa on avain kokijan tunteisiin. Kirjakielisenä se ei vaan toimisi niin tehokkaasti. Ja se kielen rikkaus mikä kirjassa on, on aivan upeaa.

Suuria teemoja on myös ihmisten välinen ystävyys. Evakoiden kokoamisleireissä ja karanteenileireissä kokemat tapahtumat sekä evakkomatkalla tapaamien ihmisten kokema auttaminen tekee vaikutuksen. Kuinka tarinan nuori tyttö joutuu erilaisiin tilanteisiin, ensin yhdessä tovereidensa kanssa, sitten erillään huolten painaessa äitiänsä jäljittämässä ja suurien menetysten äärelle.

Kirjaa lukee välillä hymyssä suin, välillä kyyneleitä nieleskellen.

Kirjailija vie taitavasti lukijan tapahtumien keskipisteeseen sekä näkökulmavalinnalla että taitavalla kielenkäytöllä.

Kirjassa ei ole pirstaleisuutta, jossa hypitään ajassa eteen- ja taaksepäin vaan se etenee kronologisesti päivästä ja viikosta toiseen nuoren tytön kasvutarinana. 

Aiemmin olen Rosa Liksomilta lukenut 

• Yhden yön pysäkki. Novelleja.  
• Väliasema Gagarin. 
• Tyhjän tien paratiisit. 
• Reitari. 
• Hytti nro 6

Tämä teos "Väylä" on tähän asti lukemistani Liksomin teoksista paras ja mielestäni aivan huipputeos koko Suomen kirjallisessa kentässä myös. Finlandia-ehdokkuus oli ihan aiheellinen tämän teoksen kohdalla.

Itsenäisyyspäivisin Suomen sotia muistellessa valitettavasti Lapin sota jää huomioimatta lähes täysin, Tämä kirja avaa silmiä myös sille sodalle ja sen kärsimykselle.

YLE:llä oli lukupiiri, jossa kirjailijaa haastateltiin tästä teoksesta. 

Kirjailija antaa vinkiksi mahdollisen meänkielisen tekstin hahmottamisen vaikeuteen, että kannattaa lukea viisi ensimmäistä sivua ääneen. No, tuo toivottavasti totuttaa murreilmaisun pariin. Sillä se tosiaan kannattaa. 

Lukuiloa.