lauantai 29. huhtikuuta 2023

Jonas Jonasson: Satayksivuotias, jolla mielestään oli liikaa mielessään

Veijariromaani

Pari kuukautta sitten luin edellisen Jonas Jonassonin huumoriromaanin satavuotiaasta Allan Karlssonista.

Nyt lainasin kirjastosta jatko-osan tuohon tarinaan. Kirjan alussa kirjailija kertoo, kuin anteeksi pyydellen, että ei aikonut palata enää Allan Karlssonin tarinaan. Lukijana ajattelin, että ei kuulosta lupaavalta. Monasti menestyskirjojen jatko-osat ovat väkisin väännettyjä ja niistä näkyy, että kirjoittaja koittaa suorittaa uudestaan edellisen osan menestyksen eikä se ole hyvä merkki.

Lisäksi kirjan alussa kirjailija kertoo, että nyt ei ole odotettavissa sadan vuoden mittaisia seikkailuja ja vaikuttamista maailmanhistorian tapahtumiin siinä mitassa kuin aiemmassa tarinassa. Nyt keskitytään nykyhetkeen ja ihan vähän lähitulevaisuuteen. Tämä nykyhetki on kirjan kirjoittamisen aikana noin vuosi 2017.

Kun kirjaa alkaa lukea, eteen aukeaa aika tavalla muistelemaani vuotta 2017 vastaava maailma, johon Allan Karlsson ja kaverinsa Julius Jonsson ovat joutuneet. Tapahtumat alkavat Allanin 101-vuotispäivän valmisteluilla Indonesiassa. Tarina etenee Indonesiasta Pohjois-Koreaan, Amerikan Yhdysvaltoihin, Eurooppaan ja Afrikkaan ja mukaan soppaa hämmentämään tulee joukko tuttuja nimiä maailmannäyttämöltä. Diplomaatteja, valtionpäämiehiä, ministereitä, neuvonantajia ja eihän tämä veijaritarina toimi ilman hämäräperäisiä konnia ja salaliittoja.

Hyvin tämä tarina pysyy koossa ja etenee. Suomalaiselle lukijalle tulee kommelluksista ehkä mieleen tyylillisesti Knalli ja sateenvarjo -tarinat, tosin turboahdettuna ja sovitettuna pohjoismaiseen maisemaan ja myös maailmannäyttämölle. Allan Karlsson on vain sellainen höppänä pappa, jolle tapahtuu ja siinä sivussa hän tulee pelastaneeksi maailman. 

Kun hekottelultaan kirjan luettuaan toipuu hiukan ja katselee nykymaailmaa, toteaa jälleen kerran: todellisuus on tarua ihmeellisempää. Oikea Trump osoittautui 2020 ja sen jälkeen hullummaksi kuin tiesimme vuonna 2017, ja Putin, hänen todellisesta  hirviömäisyydestään ei kirjailija arvannut mitään. Kuten emme mekään.

Kirja sopii Arto Paasilinnamaisesta huumorista pitäville. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa, kypsää romantiikkaa unohtamatta. Nykyaika somekulttuureineen on läsnä myös Allan Karlssonin tarinassa ja elämässä. Siitäs saitte, nettinatiivit... toisaalta, siinä netin käytössä on huonojakin puolia...

Lukuiloa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti