Jo sen otsikkokin kiinnitti huomion. Kyseessähän on sama vitsi kuin muusikko Irwin Goodmanin laulussa 1960-luvulla. Olavi Karelan päiväkirja Seutulan työsiirtolasta rattijuopoille ilmestyi vuonna 1960. Se kertoo miehestä, joka kirjoittaa päiväkirjaa kesäkuun 1959 ja syyskuun loppupuolen välillä.
Kirja alkaa railakkaasti ja kertojan ote tuntuu olevan hyvin hallussa. Kirjan 130 sivua ovat helppoa luettavaa ja niissä kuvataan rangaistussiirtolan elämää ja arkea päivästä toiseen. Ihmisluonteeseen kuuluu myös koittaa keventää harmaata arkea ja löytää huvituksia ja ajanvietettä. Seutulan lentokenttätyömaan tapahtumat vuonna 1959 kuvataan seikkaperäisesti ja jonkin verran maailman ja Suomen tapahtumia tuolta vuodelta, vankien radiosta kuulemina ja lehdistä lukemina.
Köyliön vankilapalo 2.7.1959 järkyttää lehdistä luettuna. Myöhemmin se tulee lähelle, kun Seutulaan tulee Köyliössä tapahtumaa todistaneita. Muitakin tuon vuoden tapahtumia kertoillaan, mm. Armin ja Gil Hilarion tulo Suomeen Super Caravellella.
Tyylinäyte kirjan alusta.
Kirjoittajan taito kirjoittaa pani minut etsimään tietoa Internetistä tämän kirjoittajasta.
Kävi ilmi, että kyseessä on pseudonyymi. Nimimerkin takana on Pentti Kaartinen.
Hän on wikipedia-artikkelin mukaan ollut lauluntekija ja tuntenut Reino Helismaan ja tehnyt monia laulutekstejä ja sävellyksiä. Hänen tunnetuin sävellyksensä on 1970-luvulta iskelmä Lähde Lappiin.
Aika selkeältä vaikuttaa, että Irwinin iskelmän nimi ja kertosäe on luultavasti syntynyt kirjan nasevan nimen innoittamana. Rattijuoppoustuomion pituus 2-3 kuukautta ja kesällä suoritettu tuomio ulkoilmassa selitti siirtolassa aikaa viettöneen ihon rusketuksen. Kuin olisi mies ollut etelässä lomalla ikään...
No, kirjassa kerrotaan myös, miten eräs toimitusjohtaja oli järjestänyt tuomionsa, ettei edes vaimo tiennyt, vaan luuli miehen matkustavan työasioissa ympäri Eurooppaa. Mutta en paljasta tässä enempää.
Kirjassa kuvataan erilaisia työllisyystöitä, vankien keskinäisiä suhteita, koti-ikävää, seikkailuita ja omaisten vierailuita, kesäpäivien kulumista ja toveruutta. Vankien joukossa on väkeä kaikista yhteiskuntaluokista, mutta siirtolatyömaalla ollaan ilman titteleitä, rinta rinnan lentokenttätyömaalla raatamassa.
Olipa yllättävä ja hauska satunnaislöytö tämä kirja!
Lukuiloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti