Romaani
Olen pitänyt Kari Hotakaisen tiiviistä kerrontatyylistä ja lyhyistä lauseista, jotka on ladattu täyteen tunnetta ja oivalluksia. Henkireikä -teos on jälleen nautittavaa Hotakaisen tekstiä.
Kirjan asetelma aukenee lukijalle vähitellen, ja tapahtumien motiivit alkavat rakentua lause lauseelta ja kappale kappaleelta. Satunnaiset tapahtumat kasvavat merkityksiltään eteenpäin vyöryväksi väistämättömäksi tapahtumaketjuksi
Hotakainen on kehittänyt taidon rakentaa lauseisiin kytkentöjä suomenkielen sanojen merkityksillä ratsastaen. Hän rakentaa avoimesti tarinan roolihenkilöt kuin venäläiset maatuskanuket kerros kerrokselta luonteenpiirteitä kasaten. Ydintunteiden ympärille tulee pintakerroksia, jotka estävät ytimen näkymästä.
Sosiaalinen ja mukava kuoroharrastus yhdistää ihmisiä ja saa yksinäiset ihmiset kertomaan harrastuskavereilleen mielenkiintoisia asioita, joita ei välttämättä kerrota edes läheisille. Ja maailma ei ole enää entisensä.
Rikostutkija on liittynyt kuoroon, jossa kuorokaverit Suntio ja Parturikampaaja myös laulavat. Rikostutkijan päässä pyörivät ihmisten teot ja synkät salaisuudet, jota hän työssään kohtaa. Kuoroharrastus voisi olla hetken helpotus ja tarjota lauluharjoituksissa keskittyvistä yhteisen kuoron äänen rakentamiseen. Mutta Suntio ja Parturikampaaja haluavat kertoa uudelle kuorokaverilleen luottamuksellisesti elämästään, eikä kuoroharrastus eikä yksityiselämä ole enää kenelläkään entisellään.
Kirja on helppolukuinen ja lukijan otteessaan hyvin. Kirjan teksti on vain näennäisen kevyttä. Tyylilaji on kuin tv-sarjassa "Tummien vesien tulkit". Synkkä pohjavire, joka päällä lipuu kuitenkin humaani ajatus ihmisestä.
Lukuiloa!
Kirjasta muualla sanottua:
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/henkireika/
Tietoa kirjailijasta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kari_Hotakainen
Aiemmin olen lukenut Hotakaisen tuotannosta romaanit:
- Buster Keaton
- Klassikko
- Huolimattomat
- Ihmisen osa
- Jumalan sana
- Luonnon laki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti