romaani
Orvokki Aution kirjoja en ole tätä ennen lukenut. Oletin, että saan lukea jämerää tarinaa pohjanmaalaisesta elämäntavasta jossa ei juuri turhille hymyillä. Osoittautui, että olen tuskin ollenkaan oikeassa.
"Merkki päällä" on pesäpallotermi. Vaikka Ulvilassa asunkin, en silti itse tunne kovin hyvin nykyistä tapaa pelata pesäpalloa, mutta termi on tuttu. Kirjassa termi esiintyy surullisessa muodossa eikä aivan mitenkään pesäpallopelikään ole kirjassa kuin pienenä viittauksena. Eräs kirjan keskeinen henkilö piipahtaa pesäpallokentällä kotikylässään, surullisissa merkeissä.
Kirja kertoo tummasävyisesti sukutarinaa missä asiat eivät mene kuten olettaisi. Perhe on särkynyt, vaimo on ottanut eron läheisriippuvaisesta miehestään ja muuttanut Pohjanmaalta Tampereelle lapsineen jo kymmenen vuotta sitten. Vaimo, Armi, saa arkiseen elämäänsä hengähdystaukoja lähettäessään lapset anoppilaan, missä asuu myös tuo mies, Olavi, josta Armi otti eron.
Anoppi on pohjanmaalainen perusemäntä, kaikkine kliseineen. Jämerä, jyräävä, alistava, väheksyvä kaiken paremmin tietävä anoppi. Ei ihme, että Armi päätti lähteä Pohjanmaalta Tampereelle. Elämä Tampereella pienipalkkaisena myyjänä ja lasten kasvattaminen, kun lasten murrosikä tulee päälle ei ole helppoa. Mutta ainahan lapset voi lähettää lomilla anoppilaan. Lapset ovat aluksi viihtyneet anoppilassa, mutta vanhempi lapsista Tiina on 15-vuotias ja ei enää sopeudu elämään kotona eikä anoppilassa.
Yhteenotto siitä tulee monellakin tasolla. Läheisriippuvaisuus ja ajatus pohjanmaalaiseen tapaan siitä, että ei vaan joudu häpeään mistään asiasta suistaa asiat pahasti raiteiltaan kirjassa.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat entiseen kotikaupunkiini Tampereelle 1970-luvun puoliväliin. Tutut paikat ja kadut ja talot muodostavat minulle lukijana nostalgisen näyttämön, jossa kirjan päähenkilöt toimivat. Kirjailija varmasti tuntee paikat itsekin, niin elävää on kerronta. Ja se pohjalainen murre, jolla kirjan dialogi on kirjoitettu antaa kirjaan ihan upean vivahteen, tuo mukaan omanlaisensa "kulttuurin". Kirjan huumori on sellaista synkkää ja mustaa, siihen täytyy hiukan totutella. Ihan kuin televisiosarjassa "Tummien vesien tulkit". Orvokki Autio osaa luoda tunnelmia ja virittää ihmisten välisiä jännitteitä loistavasti.
Lisätietoa kirjailijasta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Orvokki_Autio
Tuolla blogissa ilmenee.
https://psrakastankirjoja.blogspot.com/2012/02/orvokki-autio-pesarikko.html
että Merkki päällä on viimeinen osa trilogiaa, jossa kerrotaan sukutarinaa Pohjanmaalta. Täytyypä lukea muutkin osat, sen verran herkullista kerrontaa on tässä nyt lukemassani. ja noiden trilogian muidenkin osien nimet taitavat viitata pesäpallotermeihin: Viistotaival (1980), Kotipesä (1982) ja Merkki Päällä (1985)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti