torstai 26. joulukuuta 2024

Tommi Kinnunen: Kaarna

Romaani


Tommi Kinnunen saa 203 sivun kirjaansa mahtumaan koko ihmiselämän. Ja useammankin elämän: yhden perheen traagiset vaiheet talvisodassa kuolleesta nuoresta isästä jatkosodan kauheuksiin siviileille pohjoisen kylissä.

Martti on pyytänyt sisarensa Eevan ja Marjan kotikylään 2000 -luvun alussa, heidän äitinsä Laina makaa saattohoidossa viimeisillään, dementoituneenä loppuaan odottaen.

Sisarusten välinen vuorovaikutus ei ole kitkatonta, vaikka jokainen on jo yli 60-vuotias. Kaksostytöt Eeva ja Marja ovat jo nuoruudessaan muuttaneet kotoa pois tyytyväisinä, kun pääsivät äksyn ja arvaamattoman äitinsä kotoa muualle opiskelemaan. Sota on jättänyt jälkensä Laina-äitiin, henkiset arvet, jotka ovat tuskaisina vaikuttamassa elämän kulkuun. Hänen uusi miehensä, sodan loppuessa löytynyt Antti on fyysisesti ja henkisesti vammautunut, alkoholiin murheitaan ja kauhujaan hukuttava raunio. 

Kiltti Martti-poika koittaa pitää perheen yhdessä ja on palannut reissuiltaan maailmalta kotikylään. 

Nöistä asetelmista Tommi Kinnunen on kirjoittanut hienon teoksen. Sodanvastainen sanoma tulee tekstistä läpi. Kirjan tarinaa lukiessa ei voi välttyä muistamasta, mitä kauheaa Venäjä tekee Ukrainassa aloittamassaan laittomassa rikollisessa hyökkäyssodassa.

Järkyttävä, hyvä kirja tämä Kaarna.

lauantai 21. joulukuuta 2024

Inga Britt Wik: Ei onnellista rakkautta

Romaani


Minulle ennestään tuntemattoman kirjailijan teos löytyi kierrätyspisteeltä. Kirjan nimikö se oli, mikä sai minut ottamaan luettavakseni tämän kirjan vai takakannen lyhyt esittely kirjan sisällöstä.

Kirjan kertojanääni on Vaasasta Helsinkiin muuttanut Britt, joka tutustuu opiskelijariennoissa itseään pari vuotta nuorempaan mieheen, radikaaliin kulttuurista ja kirjoittamisesta kiinnostuneeseen Jens Deckeriin. Eletään 1950 -luvun alkuvuosia ja kirjan tarina vie aina vuoteen 1956.

Muutaman sivun luettuani oli etsittävä taustatietoa internetistä. Arvaukseni osui oikeaan. Kirjan Britt on kirjailijan itsensä näköinen, "Jens Decker" taas on kirjan tarinassa Jörn Donnerin pseudonyymi. Totesin siis lukevani avainromaania. Kirjailija meni naimisiin Jörn Donnerin kanssa, avioliittoa kesti vuoteen 1962.

Kirjailija on kirjoittanut tarinan vuonna 1988, siis yli kolmekymmentä vuotta kirjan tapahtumien jälkeen. 

Kirjassa kerrotaan nuorten rakastumisesta toisiinsa, kulttuuripiirejä kuvataan sekä avioitumista ja Deckerin suvun suhdetta nuoreen Jensiin ja hänen vaimoonsa. Jens kirjoittaa kritiikkejä Hufvudstadsbladetiin, Britt kirjoittaa ja julkaisee runoja. Samaan aikaan Britt opiskelee filologiaa ja muinaisskandinaavisia kieliä. Taiteilijaperheessä eri persoonien toiveiden ja halujen törmääminen ja tasapainottelu työn ja perhe-elämän välillä muodostaa tarinalle runkoa. 1950-luvun kulttuuripersoonia esiintyy kirjan sivuilla runsaasti niin Suomesta, Ruotsista kuin Berliinistäkin.

Karlovy Varyn filmifestivaaleilla käydään, samoin Cannesissa. Britt elää kirjassa joitakin kuukausia Pariisissa kotiapulaisena, minne hän meni Salzburgista, jossa hän oli tutkijatapaamisessa.

Kirja on kuin raikas tuulahdus, samaan aikaan modernin perhe-elämän kuvaus ja muistelmateos eletystä elämästä. Kirja on erittäin hyvin suomennettu ja kieliasultaan selkeä. Sotien jälkeisen ajan kulttuurielämän kuvauksena kirja toimii mainiosti. Sensaatioita tai skandaaleja kirjasta ei löydy, kirjailija on osannut etäännyttää riittävästi itseään tuosta elämänsä jaksosta. Silti kuvaustapa on erirtäin elävää ja värikästä. Mausteena kirjassa ovat kohtaamiset suomenruotsalaisen kulttuurin edustajien kanssa. Upeaa saada  kurkistaa kulttuurin verkostoihin 1950-luvulla.

Suosittelen!


Seikkaperäinen esittely kirjasta:




tiistai 10. joulukuuta 2024

Olli Jalonen: Merenpeitto

Romaani


Olli Jalonen jatkaa romaanissa Merenpeitto tarinaa Anguksesta, joka on päätynyt Sant Helenan saarelta Lontooseen Edmond Halleyn perheeseen. Hän toimii apuna perheen taloustöissä ja oppii lisää elämästä ja maailmasta.

Finlandia-palkinnolla palkittu romaani Taivaanpallo saa näin jatko-osan, jossa lukija pääsee seuraamaan 1600-luvun loppuvuosien elämää. Halley koettaa saada itselleen virkaa tiedemiehenä, mutta joutuu ainakin joksikin aikaa tyytymään rahapajan maaseudulla toimivan tehdasosaston johtajaksi. Angus toimii apulaisena ja kirjurina.

Halleyn kokeilut sukelluskellolla vievät Anguksen vedenalaiseen elementtiin. Elämään sisältyy dramatiikkaa ja onnettumuuksiakin. 

Kirjailijan tapa viedä tarinaa eteenpäin on rauhallinen ja taas lukija pääsee tarkkailumaan tapahtumia Anguksen silmien kautta ja seuraamaan hänen ajattelunsa kehittymistä.

Lukuiloa.

maanantai 18. marraskuuta 2024

Claire Keegan: Nämä pienet asiat

Romaani


Kirja on lukupiirimme joulukuussa 2024 kokoontumisen teemana. Kirja on kuin pitkä novelli, sivumäärä on suppea, tarinassa on vain 114 sivua melko isokokoista tekstiä.

Siihen kuitenkin mahtuu paljon. Tarinassa Bill Furlong toimittaa lämmitykseen irlantilaisessa kylässä koksia, hiiliä, antrasiittia ja halkoja. Bill sinnittelee työssään ja toimittaa myös velaksi köyhiin taloihin. 

Erityisen traagisia tapahtumia seuraa, kun Bill joulun alla vie lastin läheiseen luostariin. Synkät salaisuudet paljastuvat ja Bill tekee hyvän ja sydämellisen teon. Ja varmaankin juuri siksi, että nämä pienet teot, jotka ovat osuneet hänen kohdslleen, ovat tehneet hänestä miehen, joka välittää muista ihmisistä.

Bill hahmona taustoitetaan riittävästi. Hänen elämänsä aviottomana lapsena ei ole ollut yhteisössä helppoa, mutta lähimpien huolenpito on auttanut.

Tämä on hieno "joulutarina" syksyiseen tai talviseen iltaan. 


tiistai 5. marraskuuta 2024

Olli Jalonen: Taivaanpallo

Romaani


Olli Jalosen toinen kirjallisuuden Finlandia -palkinto tuli vuonna 2018 romaanista Taivaanpallo.






Kirja kertoo Angus -pojan elämästä Saint Helenan saarella alkaen 1679, jolloin hän oli kahdeksan vuoden ikäinen. Tarina on kerrottu pojan ajatusten kautta. Poika asuu köyhässä perheessä leskiäitinsä Catherinen  ja siskonsa Annin sekä näiden lasten Thomasin ja Adamin kanssa karuissa oloissa. Jokainen päivä on sinnittelyä ja raatamista. 

Edmond Halley on opettanut poikaa ja jättänyt hänelle saarelta lähdettyään tehtävän. Angus merkitsee öisin tähtien paikkoja muistiin. Päivisin hän tarkkailee lintuja. Ja kaiken aikaa hän osallistuu perheen raadantaan. Olot käyvät ankarammaksi alueen kuvernöörin sortohallinnon alaisuudessa. Olojen yhä kurjistuessa tarvitaan viesti emämaahan Englantiin, josta toivotaan saatavan apua sorron lopettamiseen.

Angukselle tarjoutuu tilaisuus lähteä Englantiin. Hänestä tulee viestinviejä.

Kirja on värikäs ajankuvaus ja paljon muutakin. Se kertoo ihmisen tiedonjanosta. Se kertoo raakuudesta ja toivosta. Kirja kertoo pienen ihmisen osuudesta historian kulkuun. kirjan henkilögalleria on värikäs. Sivuhenkilöinä on monenlaisia ammattikuntia palvelijoita tilallisiin, tiedemiehistä aatelisiin, sotilaista merimiehiin ja moniin muihin.

Kirjan päähenkilön vaiheita seuraa jännityksellä ja liikuttuneena jokaisessa vaiheessa, jota kirja kuvaa. Aikuisten maailma ja lapsen/nuoren maailma törmäytetään tavalla, joka saa lukijan pohtimaan omaa viattomuuden aikaansa ja mitä sille tapahtui. 

Kirja on upea, kuin fresko 1680-luvun maailmasta. Saint Helenan mikrokosmos laajenee merimatkalla pojan mielessä ja kokemuksissa sieltä lähdettäessä koko tunnetun maailman laajuiseksi hänen päästessään matkalle. Maailman lainalaisuudet ihmisten yhteiskunnassa ja luonnon ja ympäristön havainnoinnissa jäsentyvät pojan mielessä tapahtumien edetessä. Elämä on kovaa, on raadantaa ja orjuutta ja sortoa. Mutta ihmisessä on aina jotain arkista suurempaa. 

Olli Jalosen mestarillinen kerronta kantaa hienosti kirjan tapahtumien kuvailussa. Kirjailijan valtava taustatyö näkyy kirjan yksityiskohtien rikkaudessa ja kuvattujen henkilöiden ja paikkojen "autenttisuudessa". Olli Jalonen tuntee kirjan tapahtumapaikat matkoiltaan maailmalla. Näkökulman valitseminen  Angus-pojan ajatusten kuvaukseksi on mielestäni onnistunut erityisen hienosti. Ajatusten virta ja pojan kokemusmaailman kirjaaminen kirjan tekstiksi on onnistunut erittäin hyvin. Lukija kokee saaneensa hienon elämyksen tämän sivistävän tarinan äärellä.

Suosittelen!

Aiemmin olen lukenut Olli Jaloselta teokset:

Isäksi ja tyttäreksi. Helsinki: Otava, 1990
14 solmua Greenwichiin. Helsinki: Otava, 2008
Poikakirja. Helsinki: Otava, 2010


________________________________________

Käsite Taivaanpallo:

Aarne Hagmanin blogiteksti kertoo hienosti Taivaanpallo -tarinan taustoista ja todellisuudessa eläneistä henkilöistä, joilla on osansa kirjassa:


Seppo Puttosen valitsema Finlandia-palkinto ja hänen perustelunsa:


Tähtitieteilijä Edmond Halleyn esittely wikipediassa:

Lisätietoa kirjailijasta

Youtube-video St Helenan maisemista nykyään: https://www.youtube.com/watch?v=0_uPgPCAVEA




torstai 17. lokakuuta 2024

Eevi Kuokkanen: Viimakerroin

Romaani



Eevi Kuokkanen palaa uudessa teoksessaan "Viimakerroin" esikoiskirjansa "Ei sanaakaan" maisemiin, Hankoa muistuttavaan rannikkokaupunkiin.

"Ei me osata enää pysyä poissa, koska tää kaupunki menee ihon alle."

Noin toteaa eräs kirjan henkilöistä kirjan loppusivuilla. Ei ole liioittelua sanoa, että myös kirjailijan luoma tarina menee ihon alle tapahtumapaikkoineen ja henkilöineen. Kirjan kerronta on esikoisen tapaan erittäin sujuvaa ja tarina tempaisee lukijan mukaan tapahtumien pyörteisiin ihan vastustamattomasti.  

Esikoiskirjan maisemat sekä muutama esikoiskirjasta tuttu henkilö löytyvät tästäkin tarinasta, mutta tapahtumaympäristö on uusi samoin kuin päähenkilöt. 

Esikoisteos kuvasi rannikkokaupungin heräämistä eloon keväästä kesään ja syksyyn. Teoksessa "Viimakerroin" tapahtumien aikajänne on lokakuusta toukokuuhun. Syksy ja talvi turistien ja kesäasukkaiden poistuttua hiljenneessä pikkukaupungissa antaa kuvattuun maisemaan harmautta ja sateita ja koleutta, kuin taiteilija olisi suurpiirteisesti maalannut murhenäytelmälle värisävyt, syksyn värit, kuoleman värit.

Ja noissa väreissä tarkennetaan katse siihen, mikä pienessä kaupungissa elättää ihmisiä, kun kesä on mennyt. PK-yritys Pycomp, entinen koneistus Pyykkö, on jo vuosikymmeniä toiminut paikkakunnalla ja kokenut yhden sukupolvenvaihdoksen. Se on nyt monipuolistamassa toimintaansa uusin tuotteisiin ja hakee mahdollisuuksia pörssiin listautumiseen. Taatakseen toiminnan systemaattista kehittämistä yritys palkkaa vastuullisuuspäällikön, ensimmäisen laatuaan tässä firmassa. Tähän pestiin rekrytoidaan Vilma suurin lupauksin. 

Yrityksen asiat eivät kuitenkaan ole ihan niin ruusuisia, kuin on annettu ymmärtää.  Vastuullisuuspäällikön toimen alkua varjostaa heti yrityksessä tapahtunut kokeneen ammattimiehen ja avaintyöntekijä Kolehmaisen kuolemaan johtanut työtapaturma. 

Yrityksen työsuojelupäällikkö Risto Granholm oli löytänyt työntekijän kuolleena työpaikaltaan tullessaan lokakuisena aamuna ennen muita töihin. Tässä kohtaa tarina alkaa jo mennä ihon alle. Risto on työssään rutinoitunut ja kokenut ja mitä ilmeisimmin oikeanlaisen turvallisuuskulttuurin yritykseen luonut henkilö, sillä firman turvallisuusmääräykset ja muu dokumentaatio osoittaa, että tapaturma johtui työntekijän omavaltaisesta toiminnasta, joka ohitti turvamääräykset. Mutta jotain outoa tapaturmassa kuitenkin oli Riston mielestä. Aluehallintoviraston työsuojeluosasto ja poliisi suorittavat nopeat katsaukset tapaturman johdosta, mutta se ei näytä johtavan enempään.

Yritystä johtaa autoritäärisesti Antero Pyykkö, joka haluaa viedä yritystä eteenpäin ja suunnata perinteisen konepajan nykyaikaiseksi omaa tuotekehitystään tekeväksi ja innovatiiviseksi, omia tuotteitaan kehittäväksi yritykseksi. Yritys on perheyritys, jonka Anteron edesmennyt isä aikoinaan perusti sotien jälkeen. 

Tarinan henkilöhahmoihin kuuluvat lisäksi IT-asioita yrityksessä hoitava Juho Riikonen sekä johdon sihteeri Carita Nuolioja-Lindström, konsulttina yrityksen listauksen suunnitteluun osallistuva Mervi Laitinen sekä toimitusjohtajan tytär Ida-Sofia. Toimitusjohtajan vaimo Anki sekä työsuojelupäällikkö Risto Granholmin vaimo Essi liittyvät myös tarinaan sekä Riston ja Essin lapset, Tamu puolisonsa Lovisan kanssa ja Frida, joka asuu miehensä kanssa ulkomailla.

Näyttämönä tapahtumille on siis pikkukaupunki ja sen PK-yritys, jota johtaa kunnianhimoinen perhe. Yritys tuo työtä suurelle joukolle kaupungin asukkaita. Kaupungissa "kaikki tuntevat toisensa". Yrityksen johtaja Antero Pyykkö, IT-päällikkö Juho Riikonen ja työsuojelupäällikkö Risto Granholm ovat jo kouluajoista toisensa tunteneet entiset bändikaverit, nyttemmin myöhempää keski-ikäänsä elävät miehet, eräänlainen pieni ja löyhä "hyvä veli verkosto" yrityksen sisällä.

Kirjan tapahtumat ovat melkoisen autenttista kerrontaa, päähenkilöiden luonnekuvat ja hahmot ovat elävästi kuvattuja ja tarkentuvat tarinan edetessä, mutta koko ajan tuntuu lukiessa, että olen joskus tavannut noita tyyppejä, neuvotteluhuoneissa, messuilla, lentoasemilla, taksitolpilla, kapakoissa ja harrastuksissa.

Rantakaupunki elää talvista eloaan ja maisema näyttäytyy harmaana. Eletään loppusyksyä ja valmistaudutaan joulun viettoon, eikä tuo alussa tapahtuva työtapaturma jää ainoaksi kuolemaksi kirjassa.

Kirjailijan rakkaus kaupunkiin ja tarkkanäköinen ja elävä ihmiskuvaus kantaa läpi koko kirjan. Eletään korona-epidemian jälkeisiä vuosia, kommunikoidaan sähköpostilla ja teams-palavereissa, työhön kuuluu taulukointia ja turvallisuuskävelyitä tuotannon puolella. Alkoholismi ja masennus värittävät eräiden henkilöhahmojen elämää, toisilla taas on tarve päteä ja viedä yritystä eteenpäin, keinolla millä hyvänsä. Kirja kuvaa ihmiselämän haurautta, mielenterveyden järkkymistä, epätodennäköisiä, mutta silti mahdollisia sattumia ja aivan rakastettavaa henkilögalleriaa. 

Myönnettäköön, että muutamassa kohtaa liikutuksen kyynel tulee minulle lukijana silmään, kun eläydyn kirjan tekstiin. Siinä on aikuista rakkautta ja hellyyttä ja toverillista huolenpitoa toisista. Itselleni myös rakkaan kuorolauluharrastuksen antaman yhteisöllisyyden kuvaus säväyttää kirjassa. Kirjan maailmassa tapahtuu kohti seuraavaa kesää mentäessä kaikenlaista yllättävää.

Loppuratkaisu on yllättävä ja ennalta arvaamaton. Kirjan hahmot ovat kasvaneet kirjan edetessä lukijan mielessä kovin eläviksi oikeiksi ihmisiksi. Jokaisella on menneisyytensä ja nykyisyytensä, eikä kukaan ole täydellinen ja ehjä. Taitavasti kirjailija rakentaa tihentyvän jännityksen kirjaan pala kerrallaan, joita paloja annostellaan lukijalle samalla kunkin henkilön kuvaa rikastaen.

Kiitos kirjailijalle taas pääsystä pikkukaupungin syksyä ja talvea elämään. 

Suosittelen "jalat maassa etenevän" jännityksen ystäville. Mainio kirja!

Lukuiloa!


Kesällä katsoin televisiosta mielenkiintoisen dokumentin Hangosta, suosittelen lukemisen oheen "Miten Hangosta tuli kaksikielinen":

maanantai 14. lokakuuta 2024

Arthur C. Clarke: Odysseia 2061

Romaani/scifi


Arthur C. Clarken Odysseia 2061 ilmestyi vuonna 1987. 

Tiedemies Heywood Floyd teki roolihahmona ensiesiintymisenä 2001 Avaruusseikkailu elokuvassa, jonka käsikirjoittajana Clarke oli ohjaaja Stanley Kubrikin työparina. Elokuvan jälkeen ilmestyi vastaavan niminen kirja. 1984 elokuva ja kirja sai jatkoa tarinalla 2010: Avaruusodysseia.

Elokuva 2001 Avaruusseikkailu on eräs tieteiselokuvien klassikoista ja yhä edelleen se kiehtoo katsojien mieltä moniselitteisyydellään.

Tarina alkaa ihmiskunnan aamuhämäristä noin neljän miljoonan vuoden takaisesta tilanteesta, jossa eräs ihmisapinalaji on lähes kuolemassa sukupuuttoon, maasto on kuivaa ja köyhää ja villipedot ovat vaarana. Pieni heimo koittaa sinnitellä. Kuunkatsoja -niminen ihmisapina tarkkailee taivasta ja maastoa. Eräänä aamuna heimo herätessään löytää asuinpaikkansa läheltä suorakulmaisen mustan monoliitin. Monoliitti on vieraan älyn lähettämä entiteetti, joka auttaa ihmisapinoita tehostamaan kykyjään ja pärjäämään maailmassa.

Tarina siirtyy seuraavaan vaiheeseen, jossa kuusta on löydetty TMA-1, eli Tycho magnetic anomaly 1 -nimiseksi nimetty musta monoliitti, ikä 4 miljoonaa vuotta. Tiedemies Heywood Floyd matkustaa kuuhun tutustumaan löytöön. Samalla kun auringon säteet osuvat esille kaivettuun monoliittiin se lähettää voimakkaan radiosignaalin kohti Jupiteria (elokuvassa Jupiteria, kirjassa Saturnusta!)

Seuraavassa jaksossa 18 kuukautta myöhemmin avaruusalus Löytö kiitää kohti Jupiteria selvittämään signaalin arvoitusta. Matkalla tietokone HAL tekoälyineen tekee kuitenkin miehistön kannalta kohtalokkaita päätöksiä ja ainoastaan astronautti David Bowman saapuu perille ja kohtaa avaruudessa leijuvan monoliitin, jolle laskeutuessaan hän kokee oudon matkan halki ajan ja avaruuden ja uudelleensyntymän. Viimeinen lause, mikä häneltä kuullaan ennen hänen häviämistään avaruuteen ovat sanat: "Luojani, se on täynnä tähtiä!"

_____________________

Elokuvassa 2010 (ja kirjassa) pääosissa on tiedemies Heywood Floyd, joka on matkalla Jupiterin kiertoradalle venäläisellä aluksella Aleksei Leonovilla. Tarkoituksena on selvittää, miksi 2001 tehtävä jäi kesken ja miksi tietokone/tekoäly HAL meni epäkuntoon ja myös mitä tapahtui edelliselle retkikunnalle ja David Bowmanille.

Tarina päättyy huikeaan näkyyn, jossa kosminen äly, jota musta monoliitti on edustanut sytyttää Jupiterin uudeksi auringoksi. Samalla ihmiskunnalle välitetään viesti, että entisten Jupiterin kuiden joukossa on yksi maailma, jonne ihminen ei saa astua, kuu nimeltä Europa.

____________________

Kirjassa Odysseia 2061 tiedemies Heywood Floyd on nuorekas 100-vuotias, jolle tarjoutuu mahdollisuus lähteä tutkimaan Halleyn komeettaa. Erinäiset sattumukset vievät hänet kuitenkin jälleen edellisten seikkailujen maisemiin.

Clarke osaa kirjoittaa vetäviä tarinoita, joihin on pantu mukaan aineksia ja ideoita viimeisimmästä avaruustutkimuksesta. Tätä kirjoittaessani on vuosi 2024, joten hyvin voi todeta, että eihän se tulevaisuus tullut ihan kirjojen 2001 ja 2010 kaltaisena. Ja aika varmaa on, että tähän 2061 kirjaan mukaan otetut teoriat ovat vain ideoita ja arvauksia. Avaruusmatkailu ja tiedonvälitys sekä talouselämä ja politiikka ovat kulkeneet aivan eri latuja, kuin mitä oli mahdollista arvata tuolloin 1960- ja 1980 -luvuilla. Mutta ihan samoin kävi myös Jules Vernen tarinoille. Aika ajoi ohi, tiede ja tekniikka veivät toisiin ratkaisuihin.

Silti Clarke osaa  luoda ihmeen ja hämmästelyn tunnun tarinoihinsa: missä tiede osoittaa riitämättömyytensä, sinne Clarke vetää esiin metafyysisiä olentoja ja mystiikkaa. Vaikka roolihahmot ovat ohuita ja kliseisiä, tarinaa lukee silti mielenkiinnolla, koska kirjan maailma on rikas: tapahtumia ja oivalluksia ja hämmästeltävää riittää. Ja niinhän avaruudessa riittääkin. Pitää muistaa, että avaruustutkimuksessa ja planeettatutkimuksessa on tapahtunut paljon vuoden 1987 jälkeen. Ja jo tuolloin kuvamme avaruudesta oli rikas ja monipuolinen. 

Tuon ennen cyberpunk-tyyliä syntyneen scifi-kirjallisuuden tyypillinen piirre on optimismi: ihmiskunta menee kohti parempaa tulevaisuutta, joskus autettuna ja monien vaiheiden kautta. Synkemmät tulevaisuuskuvat jäivät seuraavan sukupolven kirjailijoille.

Olipa nostalgiatrippi tämä vanha scifi-tarina.

Lukuiloa!


maanantai 7. lokakuuta 2024

Heikki Kännö: Runoilija

Romaani

Kesän 2024 lukujumin aikana aloitin tutustumisen Kännön romaaniin Runoilija.

Tarinassa on mystiikkaa, historiaa, maagista realismia ja okkultismia, teatteria ja oopperaa - ja runoitta ja filosofiaa. Kieli poskessa Kännön tyyliin.

Kirjassa päähenkilönä on runoilija, joka lyöttätyy yhteen teatteriseurueen kanssa päästäkseen pakoon häntä murhasta syyttäviä kartanon väkeä. 

Kirjan henkilögalleria on runsas ja tapahtumien pyörteet hurjia, niin kuin ne todellisessakin historiassa ovat. Todellisten historian henkilöiden, filosofin Nietschen ja teosofi Rudolf Steinerin ja hänen sisarensa pauloissa runoilijamme kirjoittaa historiaa uusiksi ja synkkä hahmo paimentaa hänen taivaltaan aina Hitlerin valtaan nousuun asti.

Haikea ja surumielinen klovneria, jossa vauhtia otetaan teosofisista universumeista. 

Itseäni paijoin uuvutti tämä tarinointi, lukujumi ja Ukrainan ja lähi-idän sotien seuraaminen saattaa myös haitata lukemisen intensiteettiä. 

torstai 12. syyskuuta 2024

Abdulrazak Gurnah: Loppuelämät

 romaani


Lukupiirin kuukauden lukukirjana lokakuun 2024 alkuun oli Abdulrazak Gurnah: Loppuelämät.  Teos kertoo siirtomaavallan ajasta Itä-Afrikassa.

Gurnah sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 2021 ja tämä on ensimmäinen häneltä suomennettu teos.

Kirjassa eletään muutaman päähenkilön matkassa läpi vuosikymmenten Itä-Afrikassa, aluksi saksalaisten siirtomaaherrojen alaisuudessa ja myöhemmin brittiläisten alaisuudessa. Nuoret miehet joutuvat helposti sotaan, saksalaiset tarvitsevat Askar -sotilaita riveihinsä taistellessaan siirtomaidensa herruudesta. 


Kirjan alussa Khalifa on nuori mies, joka on hankkinut itselleen koulutusta sen verran, että pääsee Amur Biasharan kirjanpitäjäksi. Biasharan bisnekset ovat epämääräsiä, eikä hän halua avata yrityksensä tulo- ja menovirtoja edes kirjanpitäjänsä nähtäväksi. Tärkeäksi tehtäväksi jää viranomaisten lomakkeiden täyttö ja toimia Biasharan silminä ja korvina kaupungilla kuulostellen huhuja ja juoruja, joista voi olla hyötyä.

Khalifa naitetaan Biasharan orvolle sukulaistytölle, naimakauppa on etupäässä taloudellinen operaatio.

Kylään saapuu nuori mies Ilyas, joka ystävystyy Khalifan kanssa. Ilyas oli nuorena poikana joutunut saksalaisten sotilaiden kiinniottamaksi. Hän oli joutunut eroon kotiväestään eikä tiennyt mitä hänen perheelleen kuuluu. Nyt aikuisena hän kertoo tarinansa Khalifalle, joka suostuttelee Ilyaksen lähtemään kotikyläänsä katsomaan vanhempiaan. Vanhemmat ovat kuolleet, mutta sieltä lähiseudulta löytyy tyttö, Ilyaksen pikkusisko, noin kymmenvuotias. Ilyas vie sisarensa mukanaan Khalifan ja tämän vaimon luo.

Alkaa vuosikausia kestävä tarina, jossa pikkusisko kokee kovia mutta myös mukavampiakin kohtaloita. Ilyas haluaa liittyä saksalaistem armeijaan ja lähtee sotimaan.

Kylään saapuu kymmenisen vuotta myöhemmin Hamza, joka on ollut sotaväessä ja oppinut siellä lukutaidon ja kirjasivistyksen. Hän on kokenut kovia ja ontuu sodassa saamiensa vammojen vuoksi. Hänestä tulee Ilyaksen pikkusiskon Afiyan rakastettu ja aviomies.

Elämä jatkuu ja kirjan loppuosa kertoo näiden henkilöiden elämän etenemisestä halki vuosikymmenten.

https://kirsinbookclub.com/2022/06/abdulrazak-gurnah-loppuelamat-nobel-kirjailijan-romaani-kuljettaa-lukijan-lapi-itaisen-afrikan-historian/

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/loppuelamat/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Abdulrazak_Gurnah

lauantai 24. elokuuta 2024

Tommi Kinnunen: Pimeät kuut

Romaani


Vuonna 2022 ilmestyi Tommi Kinnuselta kirja "Pimeät kuut". Kinnunen on kirjoittanut aiemmin jo useita kiitettyjä teoksia, mutta vasta nyt luin hänen kirjoittamansa kirjan. 

Kinnusen teos kertoo vanhasta kansakoulun opettajasta työssään Suomen pohjoisen rajaseudun kyläkoulussa opettamassa. Koulu on pieni ja kylässä on vain yksi opettaja kurjassa parakkikoulussa opettamassa kylän lapsia. Lapset ja kylän aikuiset ovat sodassa kovia kokeneita, kotinsa menettäneitä tai evakkoja, jotka rakentavat heille annettuja pientiloja asumattomaan korpeen.

Kaikesta on puutetta, mutta etää pitää, siis sinnitellään.

Ja koulun opettajalla Elna Suojärvellä on vuosikymmenten kokemus opettamisesta, sekä väsymys ja sairaus ruumiissaan ja halu eläkkeelle.

Kinnunen kirjoittaa ja kuvaa hienosti luontoa ja kovaa elämää ja ihmisluontoa.

"Ei tästä elämästä kukaan selviä ehjänä. Ainoa mistä voi yllättyä, on se, miten kukakin menee rikki"

Lukuiloa




torstai 22. elokuuta 2024

Heikki Seppälä: Kalifi myy mustaa valoa

Poikien seikkailukirja


Heti sotien jälkeen 1945 ilmestynyt seikkailukirja on poikien lukemisto menneiltä ajoilta. 

Pojat ja poliisit ovat kunnollisia ja rehellisiä, roistot kieroja ja juonikkaita. Kirjassa on jännitystä ja täpäriä tilanteita ja pelastumisia. Pojat selvittävät outoa tapahtumien kulkua, ja loppuratkaisu on yllättävä.

Tarina on kuon Outsiderin Pekka Lipposen ja Väinö Riikkilän Pertsan ja Kilun risteytys. 

Nostalgiaa

Lukuiloa

tiistai 20. elokuuta 2024

Linnea Kuuluvainen: Metsänpeitto

Romaani, dystopia, fantasia


Esikoisromaanissaan "Metsänpeitto" Linnea Kuuluvainen kertoo Turusta ja lähiympäristöstä kuvitteellisessa tulevaisuudessa vuosina 2060 ja 2084.

Turku ei ole enää kaupunki vaan Valtio. Metsä on vallannut kaiken ulkopuolella olevan ja Valtio on eristetty muurilla ympäristöstään. Ilmastonmuutos on tapahtunut, joki kuivunut ja ihmiset elävät tarkassa kontrollissa fasistisessa valtiossa.

Murros olosuhteissa tapahtui vuonna 2060, sitä aikaa kuvataan Edlan ja hänen selviytymistaistelunsa kautta.

Vuotta 2084 kuvataan Ingridin tarinan kautta. Hän pääsee tai joutuu osaksi tutkijaryhmää, joka selvittää, voiko ihmisasutus levitä metsän valtaamille alueille, Raisioon, Ruskoon, Vahtoon, Lietoon...

Kirjailija kuljettaa kumpaakin tarinaa eteenpäin kahden sivun mittaisissa jaksoissa, joissa vuoron perään loikataan vuodesta 2060 vuoteen 2084. Tarinassa jännitys kohoaa loppua kohden ja päähenkilöiden kohtalonyhteys selviää viimeisissä luvuissa.

Metsänpeitto jää lukijalle mieleen kummittelemaan ja hyvä niin. Näinkin voi ekologisen jännitystarinan kertoa, fantasian kautta. Kovaa teknologiaa etsivät ekologisten jännärien ystävät löytävät Risto Isomäen kirjat, fantasiatarinalle Linnea Kuuluvaisen tyyliin on oma lokeronsa.

Kiitos lukuhetkistä,

Lukuiloa!


perjantai 16. elokuuta 2024

Risto Isomäki: Pimeää jäätä

Romaani/scifi


Risto Isomäki jatkaa tässä 2024 ilmestyneessä kirjassaan romaaninsa "Pimeän pilven ritarit" maailmassa. Lukijalle tuttu sankari Johnny Kororo rekrytoidaan taas Spaceguardin projektiin epätoivoisessa yrityksessä pelastaa maapallo kohti aurinkoa syöksyvien komeettojen uhkalta.

Kirjan maailmassa uhka on todellinen ja maapallon valtamerien rantakaupungit ovat kokeneet komeettojen meriin iskeytymisen seurauksena valtavia tsunameja ja pyyhkiytyneet raunioiksi. Mantereille iskeytyvät komeetat ja niiden sirpaleet moukaroivat ihmisasutusta ja maailman kansalaiset elävät maailmanlopun tunnelmissa: juhlivat ja elämöivät kuin viimeistä päivää.

Kirja vie lukijan seikkailulle aurinkokunnan rajoille, mistä on tehty löytö muukalaisten sinne jättämistä lukuisista artefakteista. Löytyisikö niistä ratkaisu, jolla komettojen uhka torjutaan.

Jännittävä tarina sisältää jälleen Isomäen oivalluksia ja muistutuksia siitä, miten valtavia etäisyydet ovat. Tähtimatkustuksen problematiikkaa esitellään sekä kirjan juonellisessa osuudessa että kirjailijan jälkisanoissa.

Kirja on lähes pakollista luettavaa scifin ystäville ja luonteva jatko Pimeän pilven ritareille.

Lukuiloa!

keskiviikko 17. heinäkuuta 2024

Elisabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton

Romaani


Elisabeth Strout julkaisi vuonna 2016 romaanin "Nimeni on Lucy Barton". Kirja suomennettiin vuonna 2018. Lukupiirimme kirjana se on nyt elokuussa 2024. 

Kirja koostuu kertojan muistelmista eletystä elämästä iloineen ja suruineen. Kirjassa äidin ja tyttären keskustelut avaavat näkymän siihen, mitä jäi sanomatta tyttären kasvaessa aikuiseksi pikkukylässä köyhissä oloissa. Kertojan äiti muistelee kylän ihmisiä ja tarinoita viitenä päivänä vieraillessaan new yorkilaisessa sairaalassa, missä tytär on potilaana toipumassa leikkauksesta yhdeksän viikon ajan.

Kirjassa kerrotaan lyhyin väläyksin tarinoita kertojan kasvusta kirjailijaksi, kertojan miehestä ja tyttäristä, hänen isästään ja veljestään ja sisarestaan ja näiden elämästä. Naapurit ja ystävät ja satunnaiset tuttavat palaavat muistumina mieleen.

Kirja on täynnä suvaitsevaa rakkautta ihmiselämää kohtaan.


Yllä oleva ote kertoo kirjasta kaiken olennaisen.

Tämä kirja on hieno tarina, eräs parhaista tänä vuonna lukemistani. Lohtukirja ja ihmiselämää ymmärtävä teos, joka ei makeile. Kirjasta jää hyvä mieli.


Kirjailija kertoo teoksestaan:


Aina laadukas blogi Kirsin book club arvioi kirjan:

Toinen arvio:

Ja vielä eräs arvio:

Suosittelen!

Lukuiloa!


tiistai 16. heinäkuuta 2024

Joel Haahtela: Katoamispiste

Romaani


Joel Haahtela julkaisi vuonna 2010 kirjan katoamispiste. 

Kirja on kuin laajennettu novelli. Päähenkilö joutuu siinä kirjailija Raija Siekkisen elämän ja arvoituksen äärelle.

Kirjan päähenkilö kohtaa Helsingin kadulla ulkomaalaisen naisen, joka koittaa selvittää minne puolisonsa on kadonnut. Nainen, Magda,  on ranskalainen ja hänellä on vain muutama vinkki siitä, missä hänen miehensä voisi olla. Yksi vihjeistä on Raija Siekkisen ranskannettu teos.

Kirjan teksti on hienoa, tarina on kuin unennäköä ja tapahtumat ja siirtymät paikoista toisiin impressionistisen oloista kerrontaa.

En oikein syttynyt kertomukselle, jokin keinotekoinen asetelmallisuus häiritsi lukiessa.

Eräs toinen arvioija on kirjan ilmestymisaikaan saanut kirjasta paljon enemmän irti:


Ehkä kyse on siitä, että tällä hetkellä kesällä 2024 elämme erittäin levotonta aikaa, jolloin minä en lukijana onnistunut sukeltamaan tämän kirjan mielenmaisemaan, se jätti kylmäksi ja etäiseksi. Kirjailija maalailee tekstissään näkymiä Helsingistä, Kotkasta, Pariisista ja Nizzasta, mutta teksti ei ota imuunsa.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2024

Tauno Koskela: Mutt kapteeni varppas syhysivä vaa

Raumankielinen pakinakokoelma

Tauno Koskela oli raumalainen äidinkielen opettaja ja pitkäaikainen Nortamo-seuran puheenjohtaja. Hän kirjoitti myös raumankielen sanakirjan.

Tämä juttukokoelma sisältää 1930-1950 -luvuille sijoittuvia tarinoita ja pakinoita raumalaisesta elämästä, sotakokemuksista ja merimiehistä. Jutuissa on lempeää huumoria ja nostalgiaa. 

Erityisesti kirjaa lukiessa lämmitti pakinoiden suvaitsevainen asenne ja elämänmyönteisyys. Konservatiivisuus joissakin kohtia paistaa läpi, mutta se johtunee kirjan kirjoittamisajankohdasta.

Kirja oli sopivaa kesälukemista!

Lisätietoa kirjailijasta:

sunnuntai 23. kesäkuuta 2024

Roope Lipasti: Luutnantti Ströbelin istumajärjestys

Romaani


Roope Lipastin romaani vie lukijan 1630-luvun Turkuun. 

Aiemmin olen lukenut ainoastaan Roope Lipastin kirjoittaman romaanin "Mikaelin kirja", mutta hänen muu aiempi tuotantonsa on minulle tuntematonta.

Mikaelin kirjassa kerrottiin Mikael Agricolan elämän viime vaiheista, joten kirjailija palaa osin hänelle tuttuun mielenmaisemaan, vuosisatojen takaiseen Turkuun.

Ja hyvin hän herättää vanhan kaupungin eloon tarinassaan. Turussa oli piispana Isaak Rothovius, joka ankarilla saarnoillaan pitää kansaa nuhteessa Turun tuomiokirkossa. Pormestarit hallinnoivat kaupungin porvarien, kauppiaiden ja käsityökiltojen elämää. 30-vuotinen sota, jota Ruotsi kävi Euroopassa oli vienyt nuoria miehiä ruotulaitoksen määräämällä tavalla sotaan.

Kirjan päähenkilö on noin 11-vuotias poika Påval. Hän on orpo ja elää pienessä hellahuoneessa, jonka vuokran hänen äitinsä järjesti pariksi vuodeksi ennen kuolemaana. Sodasta palaa salaperäinen luutnantti Ströbel ja ottaa pojan suojelukseensa ja palvelijakseen. Påvalin vasen käsi on syntymässä epämuodostunut, Ströbelin toinen jalka on vammautunut sodassa. Henkilöiden välille syntyy luottamussuhde, Ströbel opettaa Påvalia lukemaan.

Ströbel ei ole mikä tahansa sodasta palannut ja hänen arvoitustaan avataan pikku hiljaa tarinan edetessä. Helmenompelija Valpuri, joka on naimisissa nahjusmaisen Erikin kanssa on myös eräs tarinan päähenkilöistä. Hänestä ja Ströbelistä tulee läheisiä.

Kumpikin tekevät työtä Turun tuomiokirkolle. Ja työ johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin.

Teemu Lipasti loppusanoissaan taustoittaa kirjailijan osuutta fiktiivisessä tarinassa. On hyvä lukea tällaisen jännittävän tarinan jälkeen siitä, mikä on historiallisesti oikeaa ja mikä kirjailijan mielikuvitusta, sillä sujuvaa tarinankerrontaa lukiessaan unohtaa sen helposti ja antaa tarinan viedä.

Loistava tarinankertoja pitää otteessaan ja vanha Turku herää eloon tavalla, joka jää lukijan mieleen. Tutut paikkojen nimet Turussa näyttäytyvät uudessa valossa.

Lukuiloa!

maanantai 17. kesäkuuta 2024

Tapio Koivukari: Sataman laulu

Romaani


Tapio Koivukari yllättää jälleen, positiivisesti totta kai. Hänen Luodetuulen maa -romaanillaan alkanut saaristolaistrilogia jo teki yli kymmenen vuotta sitten vaikutuksen minuun. Koivukari on kirjoillaan kuvannut Rauman saariston elämää 1800-luvulta nykypäivään, Laitilan seudun unissasaarnaajan tarinaa, käpykaartilaisia Satakunnassa ja myös Islantiin sijoittuvia tarinoita Ariasman- ja Poltetun miehen tytär -teoksissaan. 

Sataman laulu: viisi säkeistöä. 

Tämä kirja on jälleen erittäin mielenkiintoinen kuvaus työstä ja työmaasta, joka ei ole monille tuttu, mutta joka on välttämätön yhteiskunnan talouden kannalta. Ahtaajien ammattikunta 1980 -luvulla tulee tutuksi näissä kirjan luvuissa ja säkeissä sisäpiiriläisen kuvaamana. Sisäpiiriläinen on opiskelija Ismo Kivimaa, joka rahoittaakseen elämäänsä ja opintojaan Helsingin yliopistossa pestautuu huutokonttorissa laivan ahtaushommiin. 

Häneltä ei jää näkemättä ja kokematta työn valo- ja varjopuolet eivätkä myöskään värikkäät henkilöt työtovereina ja työn johtajina. Hänen korvansa kuuntelevat työmaalla ja työmaaruokalassa sekä töiden jälkeen oluella kavereiden värikkäitä tarinoita. Kertojina on miehiä eri puolilta Suomea, eri ammateista ja taustoista tulevia enemmän tai vähemmän vakituisia ahtauskeikkojen tekijöitä. 

Tarinaa tulee ja vuodet kuluvat, opiskelut ja arat ja romanttiset naisasiat ja parisuhteet rakentuvat elämänmakuiseen kertomukseen mukaan. 

Suomi muuttuu 1980-luvulta, ahtausmenetelmät kehittyvät ja ikuinen työssä oppiminen ei rajoitu vain työmenetelmiin vaan elämänfilosofioihin, vanhoihin kertomuksiin muinaisista maailmoista ja ihmisen paikasta maailmankaikkeudessa. kirjailijan uteliaisuus ja kasvu opiskelijasta teologian maisteriksi ja papin ammatin vaihtaminen kirjailijan ammattiin on kirjan johtava teema.

Koivukari vie hienosti kirjassaan kertojaa (alter-egoaan?) läpi kylmien pakkasten ja kuumien kesien työrupeamien, ensimmäisen avioliiton ja oman paikkansa etsimisen. Lukija ei voi kuin ihmetellä ja nauttia kirjan rikasta antia. 

Tiivistettynä kirjan anti on siis:

Työlaiskuvaus. Opiskelijaelämäkuvaus. Filosofista pohdintaa ihmisen paikasta maailmankaikkeudessa. Merimiesten ja ahtaajien maailmaa, kautta vuosituhansien. Rakkautta, ensirakkautta ja sen hiipumista. Suloisia ja haikeita muistoja nuoruusvuosilta. Kaukokaipuuta. Oman paikkansa etsimistä elämässä. Ja oman elämänsä tarkastelua. Klassikko! Tästä kirjasta maistuu ja tuntuu niin selkeästi se, että kaikki on omakohtaisesti koettua. Ja miten hienosti se tarjoillaan lukijalle!

Lukuiloa!

Arvioita kirjasta toisaalla:



lauantai 8. kesäkuuta 2024

Kari Hotakainen: Opetuslapsi

Romaani


Jälleen Kari Hotakainen kertoo tässä 2022 julkaistussa teoksessa tiiviin ja merkityksiä täyteen ladatun tarinan ihmisestä, joka on kokenut ja kokee kovia.

Maria ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Hän on ollut lapsena sijoitettuna perheeseen, jossa kokee tulleensa kohdelluksi kaltoin. 

Maria tulee tehneeksi tekoja, joilla hän kuvittelee hyvittävänsä kokemansa pahan ja kostavansa kärsimänsä väöryyden. Hän rakentaa mielessään loistavia perusteluita kostolleen ja tulee kritisoineeksi koko elämäntapaamme.

Ja kritisoimista siinä piisaakin. Hotakaisen tarinankerronnan ote pitää. 

Tarinasta tulee mieleen Hotakaisen kirja "Henkireikä". Ja Hotakaisen televisiolle kirjoittama sarja "Tummien vesien tulkit".

Henkilö ajautuu aivan loogisia ajatuspolkuja myöten ristiriitaan ympäröivän yhteisön ksnssa. Jotenkin löytyy kuitenkin poliisihenkilö, jolla riittää viisautta ja kärsivällisyyttä ymmärtää oudompiakin toimia tekevöö kärsivää ihmistä. 

Lukuiloa!



torstai 6. kesäkuuta 2024

Ville-Juhani Sutinen: Paratiisista

Romaani:


Ville-Juhani Sutinen on taitava kirjailija. Hänen romaaninsa "Paratiisista" kertoo tarinan maan vähäosaisista historian pyörteissä. Eletään 1600-lukua, erääseen torppaan syntyy tyttö Sofia. Hänen kaksoisveljensä kuolee syntymässä ja Sofie saa alusta asti kokea olevansa sivullinen, joka kantaa kuolleen veljensä varjoa. Hänen tarinaansa kerrotaan kirjassa maatorpan maalattialta taloihin ja kievareihin piikomaan ja hyväksikäytetyksi, mutta elämässä eteenpäin sinnitteleväksi naiseksi.

Suomessa Rautalammilla syntyi poika, josta kasvaa kirjan toinen päähenkilö Lukki. Lukki joutuu isänsä kanssa pois kotitalostaan kiertolaiseksi, joka kulkee talosta taloon hanttihommia tehden.

Kovat elämänkohtalot, taudit, nälkä, väkivalta ja ihmisten ylenkatse saattelevat päähenkilöitä, satunnaiset kohtaamiset sekä hyvässä että pahassa muokkaavat heidän elämäntaivaltaan. 

He kohtaavat satunnaisesti toisensa Ruotsin suomalaismetsissä. Myöhemmin historian pyörteet kuljettavat kummankin eri reittejä Amerikkaan, ruotsalaiseen siirtokuntaan, jonka Ruotsin valtio perusti.

Kirjan takakansiesittelyssä sanotaan, että kirja on ensimmäinen kattava romaani metsäsuomalaisista. Luulenpa, että norjalaisen Britt Karin Larsenin Finnskogen -sarja on kattavampi, ainakin oman kokemukseni mukaan. Sen kertomus sijoittuu tosin 1800-luvulle.

Romaani "Paratiisista" sisältää hienoa kielenkäyttöä. Tekstiin on löydetty ja rakennettu vanhahtavaa kieltä ja kielikuvia ja vertauksia. Kirjailija jakaa filosofista pohdintaa ihmisen paikasta maailmassa. Amerikan alkuperäisasukkaan ja siirtolaisena tulleen papin dialogi on eräs tällaista hienoa pohdintaa luontosuhteesta ja ihmisen paikasta sisältävä kohtaus kirjassa. 

Kirjan loppupuolella tapahtumat harppovat vuosia ja vuosikymmeniä aina päähenkilöiden vanhuuteen asti ja ylikin. Tässä osassa kirjan tarinaa tulee paljon historiasta tuttuja tapahtumia eri siirtokuntien vaiheista ja vuosilukuja yhteenotoista historiallisine henkilöineen kirjan Sofian ja Lukin jäödessä taustalle. Kirjan lopulla päähenkilöiden elämän loppu kuvataan myyttisenä tavalla, joka poikkeaa kirjan alun tyylistä, joten itselleni tästä tuli lukukokemuksena hiukan epätasainen loppu hienoon tarinaan.

Mielenkiintoinen ensituntuma Ville-Juhani Sutisen kerrontaan kuitenkin.

Kirjailijasta:

Kirjasta perusteellisempi arvio toisaalla:

tiistai 21. toukokuuta 2024

Kari Hotakainen: Tarina

Romaani


Kari Hotakaiselta olen lukenut useita kirjoja, mutta tämä kyseinen Tarina ei lähtenyt etenemään tyypilliseen tapaan.

Kirjan alussa ihastelin kerrontaa, missä kuvailtiin kaupungistumita ja maaseudun muuttumista autioksi Virkistysalueeksi. 

Kirjailija ikään kuin lähtee luomaan dystopiaa, missä kaupunki on kaupungin irvikuva ja maaseutu maaseudun. Valtava muutto kaupunkiin saa aikaan paineen löytää keino asuttaa väki, joka kansoittaa kaupunkia
 
Koska kaupunkia rakennettaessa vallitsevat ankarat talouden ja politiikan ja talouspolitiikan lait, täytyy teettää tutkimus ja keksiä keino, miten väestö asutetaan. Päätetään tehdä pilottitutkimus pienimuotoisena yhden kerrostalon väestä huono-osaisten alueella. Toteuttajaksi valitaan Nuhruiset, akateemisia työttömiä, joille ei tarvitse maksaa paljoa.

Hotkakaisen teksti rönsyilee ensimmäisen puolen kirjasta melkoisesti ja ainakaan itseäni teksti ei napannut otteeseensa.

Kun kirjassa aletaan saada tekstejä talon asukkaista, "tarinoita", kirja alkaa edetä hiukan luettavammin. Monenlaisia ihmiskohtaloita, unelmia ja valheita tulee tutkimuksen lomakkeille, joita tutkimusta kokoava psykologi kerää ja kommentoi.

Tämä Tarina ei ollut minulle parasta Hotakaista. Teksti haahuili ja oli väkisin väännetyn oloista suurilta osin. Veikko Huovinen, Heikki Turunen ja Arto Paasilinna tulivat lukijan mieleen tätä dystopia-satua lukiessa, mutta Hotakaisen Tarina on pirstaleinen ja hankala lukukokemuksena. Ärsyttävä.

Pari positiivisempaa arviota toisaalla, varo juonipaljastuksia:


tiistai 14. toukokuuta 2024

Yu Hua: Elämänkaari

Romaani


Yu Hua, jonka kirjan luin äskettäin, on kiinnostava kirjailija. Päätin lukea häneltä suomennetun teoksen Elämänkaari saatuani edellisen teoksen luettua.

Kirja on 250 sivun mittainen kertomus Fugui -nimisen vanhuksen elämäntarinasta hänen itsensä kertomana. Fugui taluttaa härkää, jonka nimi on Fugui ja alkaa kertoa tarinaansa kansantarinoiden ja laulujen kerääjälle, joka on kohdannut vanhuksen keruureissullaan.

Tarina vie rikkaan nuorukaisen iloluontoiseen nuoruuteen. Siellä nuorukainen Fugui remeltää ilotaloissa ja pelipöydissä ja tuhlaa sukunsa omaisuuden. Hänen ei auta kuin nöyrtyä ja alkaa viljellä maata. Kiinan sisällissota ja kulttuurivallankumous tempaavat miehen pois kotoaan. Kotona odottavat vaimo ja lapset.

Ja koko tarinan tapahtumat kuvaavat Kiinan muutosta noiden vuosien läpi. Mies joutuu kokemaan kovia ja sinnittelemään traagisten tapahtymien läpi. Elämänsä ehtoopuolella hänellä on enää härkä Fugui ja tarinansa kerrottavaksi.

Surumielinen ja salaviisas kirja kaiken katoavaisuudesta ja ihmiselämän arvokkuudesta.

Lukuiloa.



sunnuntai 12. toukokuuta 2024

Yu Hua: Xu Sanguanin elämä ja verikaupat

Romaani


Kiinalainen Ya Hua on syntynyt vuonna 1960. Hänen lapsuuteensa ja nuoruuteensa sijoittuu Kiinan kulttuurivallankumouksen aikaa, ja tässä kirjassa hän tulee käsitelleeksi asioita, jotka tapahtuivat tuona aikana.

Xu Sanguan on kirjan alussa nuori mies, jonka sukulaismiehet opastavat tienaamaan verenluovutuksella paikallisessa sairaalassa. Veri on arvokas materiaali sairaaloille, mutta ammattimaiset veren myyjät tuntevat konstit ja rituaalit, miten verestänsä saa mahdollisimman hyvän hinnan.

Xu saa hyvät rahat ja valloittaa itselleen puolisoksi Xu Yulan. Perheeseen syntyy kolme poikaa ja elämä etenee, vastoinkäymisiä tulee ja tulee kulttuurivallankumous. Yhteiskunta ja arvot muuttuvat, mutta perhe pitää yhtä monien raakojen tapahtumien läpi. 

Kirjassa kuvataan perhettä ja ihmissuhteita, kiintymystä ja rakkautta, petoksia, juonittelua ja sinnittelyä vaikeiden aikojen yli. 

Verta voi aina myydä, kun todella tarvitsee äärimmäisessä hädässä rahaa. Mutta kun huolet kasautuvat, ongelmana on se, että verta ei voi myydä liian usein.

Kirjan kiehtova maailma tempaa lukijan mukaan jo alkusivuilla. Kulttuurivallankumouksen rujot jäljet perheisiin ja kyläyhteisöihin kuvstaan ohimennen, lukijalle jätetään tilaa tehdä omat arvionsa ja johtopäätöksensä kerrotun perusteella siitä, millaisiin ilmiöihin se johti Kiinan kansan.

Lukuiloa!

torstai 2. toukokuuta 2024

Brit Bennett: Mikä meidät erottaa

Romaani


Lukupiirin huhtikuun kirjana oli itselleni ennestään tuntemattoman Brit Bennettin romaani.

Kyseessä on sukupolvikertomus Louisianassa pienessä Mallardin kaupungissa asuneesta perheestä ja sen tyttärien kohtalosta. Kaupunki on omituinen rasistinen paikka: mustia sortavat paitsi valkoiset, myös vaaleammat mustat.  Jos on vaalea musta, on mustien keskuudessa arvostettu. Mutta kaikki ei-valkoiset ovat ala-arvoisempia kuin valkoiset.

Perheen äiti kertomuksen alussa on yksinhuoltaja, leskiäiti Adele, jolla on kaksi tytärtä, kaksoset, joista Desiree on villikko ja Stella on syrjään vetäytyvä ja hillitty.

Perhettä on kohdannut tragedia: isän lynkkasivat valkoiset lasten ollessa pieniä, lasten nähden. Tämä on jättänyt pysyvän jäljen tytärten mieleen. Mallard on pieni ja ahdistava muutaman tuhannen asukkaan kaupunki ja tytöt Desiree ja Stella päättävät paeta sen ilmapiiriä ja alkaa uuden elämän New Orleansissa. Sinne he pakenevat 16-vuotiaina vuoden1954 syyskuussa. 

Tyttöjen pärjääminen ja elämänkohtalot muodostavat kirjan juonen. Rohkeampi ja riehakkaampi tytöistä, Desiree, menee naimisiin mustan miehen kanssa ja synnyttää erittäin mustan tytön. Arempi tytöistä, Stella salaa mustan alkuperänsä ja muuttuu "valkoiseksi" kotirouvaksi mentyään naimisiin valkoihoisen  esimiehensä kanssa, jolle ei koskaan selviä vaimonsa syntyperä.

Kirjassa seurataan kaksostyttöjen lasten erilaisia elämänkohtaloita 1968-luvulta aina 1990 -luvulle asti. Kirjan teemoiksi voi mainita:

  • Rasismi
  • Feminismi
  • Erilaisuus
  • Suvaitsevaisuus
  • Anteeksianto
  • Ihmisten roolit
  • Ihmisten salaisuudet
  • Sukurakkaus
  • USA:n rotupolitiikan jäljet
  • Yhteiskuntaluokat ja niihin sisältyvä rakenteellinen sorto
  • Sukupolvien väliset ristiriidat

Kirjan tyyli muistuttaa teemojen asettelultaan ja jonkin verran myös kirjoitustavaltaan John Irvingin romaaneja. Kirjan tapahtumat tapahtuvat Louisianassa, Washington DC:ssä, New Yorkissa ja Kaliforniassa. Kirjan tapahtuma-aikaan tapahtunut yhteiskunnallinen liikehdintä ja mustien ihmisoikeustaistelut jäävät viitteelliseksi, huomio  keskittyy etupäässä kaksostyttöjen ja heidän jälkeläistensä kohtaloihin. Toki Martin Luther Kingin murha mainitaan, mutta se asettuu vain osaksi mustien perheen kokemaa sortoa omassa lähipiirissään, isompaa liittymistä mielenosoituksiin tai muuhun liikehdintään ei käsitellä.

Suuri kysymys, minkä kirja asettaa on rehellisyys. Miten rehellinen voi olla maailmassa, missä oma selviytyminen voi olla kiinni siitä, että tukeutuu valheeseen. Ja kuinka ihminen voi kestää vuosikymmeniä jatkuvaa valhetta, valeidentiteettiä, roolia, jonka on itselleen rakentanut. 

Kirjailijaa on verrattu Toni Morrisoniin ja James Baldwiniin. Sen verran kuin olen Toni Morrisonin kirjoja lukenut, vertailu on ihan perusteltua. James Baldwinia luin viimeksi 1970-1980 -luvuilla, joten nyt en pysty tarkemmin tekemään vertailua hänen teksteihinsä.

Kirja on nykyaikainen kuvaus aikamme elämästä. Siinä epätyypillisemmätkin mallit parisuhteelle saavat hyväksyvän kuvauksen. Kysehän on kahden ihmisen kiintymyksestä, joka tapauksessa, vaikka sukupuoli-identiteetti ei olekaan perinteinen. Siihen ei ole ulkopuolisilla mitään sanottavaa.

Pidin kirjasta todella paljon ja mielenkiinnolla odotan, suomennetaanko lisää hänen tekstejään. Aiemmin häneltä on suomennettu kirja "Äidit".

Arvio kirjasta toisaalla:  


Suosittelen kirjaa kaikille ennakkoluulottomasti, lukemisen ja kokemisen arvoinen teos, joka tarjoaa näkökulman siihen amerikkalaiseen elämään, jota emme tavallisesti mediassa ja elokuvissa näe.

Lukuiloa!










maanantai 29. huhtikuuta 2024

Anu Kolmonen: Taapelitaivas

Romaani


Anu Kolmosen vuonna 2024 ilmestynyt Taapelitaivas on hienoa kerrontaa alusta loppuun.

Kertomuksen tapahtumapaikkana on Kemi vuodesta 1931 aina 2020-luvulle asti. Aviottomana syntynyt tyttölapsi kokee köyhän lapsuuden, sotalapsiajan Ruotsissa siskonsa kanssa, paluun Suomeen ja sen jälkeiset vaiheet elämässään, josta ei puutu ankaruutta.

Kolmonen taitaa hyvin vanhan ajan sahatyömaan milhöön kuvailun ja entisajan ammattien ja sinnittelyn esille tuomisen. Kuvailut ovat herkullista luettavaa ja kielikuvat ja joidenkin henkilöiden meänkieli aivan herkullisia.

Kiitokset erityisesti työläiskuvauksista ja poliittisen liikehdinnän kuvaamisesta Kemin tehdasmiljöössä. 

tiistai 23. huhtikuuta 2024

Anu Kolmonen: Partisaanivalssi

Romaani

Luin äskettäin kulttuurilehti Kaltion viime vuosikertoja. Parissa niissä oli esiteltynä kemiläinen kirjailija Anu Kolmonen ja mukana oli myös muutaman sivun otteita hänen kirjoistaan Partisaanivalssi ja Taapelitaivas.


torstai 18. huhtikuuta 2024

Frank Herbert: Dyynin lapset

Romaani/scifi


Frank Herbert kirjoitti Dyyni-romaaninsa 1965. Se suomennettiin vuosina 1982-1983. Tämän jatko-osa Dyynin messias ilmestyi 1969, suomennettuna 1987. 

Käsillä oleva teos Dyynin lapset ilmestyi 1976 ja suomennos 2023. Parhaillaan elokuvateatterissa on Denis Villeneuven ohjaamana filmi Dyyni osa 2, jossa käydään Dyyni-tarinan ensimmäisen kirjan tapahtumia. Elokuva on saavuttanut suurta kansainvälistä suosiota.

Olen lukenut Dyynin lapset -teoksen englanniksi jo kymmeniä vuosia sitten. Olen myös katsonut 2000-luvun alussa dvd:llä julkaistun minisarjan Children of Dune, joten tarina on tuttu.

Dyynin tarinassa eletään oudossa maailmankaikkeudessa. Maailmankaikkeus, jota ihminen hallitsee, sisältää kymmeniätuhansia planeettoja. Kaikkea hallitsee keisari ShaddamIV feodaalisella otteella. Hänen hallintoplaneetansa on Salusa Secundus. Raakalaismainen paroni Harkonnen hallitsee sukunsa kanssa Giedi Prime -planeettaa ja keisari on järjestänyt Harkonnenin suvulle oikeuden hoitaa Arrakis-planeetalta saatavan rohdon, melanssin, kauppaa. Tuo rohto on maailmankaikkeuden kallisarvoisin tuote ja se mahdollistaa avaruuskillan navigaatoreille valovuosien suuruisten etäisyyksien ylittämisen hetkessä "avaruutta taivuttamalla".  

Atreidesin suku johtajanaan Leto siirretään keisarin määräyksestä huolehtimaan Arrakis-planeetan eli Dyynin melanssituotannosta ja kaupasta. Tämä on kuitenkin salajuoni, jolla keisari koittaa heikentää Atreidesin sukua, joka siirretään Dyynille Galadan-planeetalta.

Kattava selvitys kirjasta ja kirjasarjasta löytyy wikipediasta:


Lukuiloa.

torstai 4. huhtikuuta 2024

Maja Lunde: Unelma puusta

Dystopiaromaani


Maja Lunden "ilmastokvartetiksi" kutsuttu kirjasarja päättyy osaan "Unelma puusta".

Tapahtumapaikkana on Huippuvuoret, jossa ilmastokatsstrofin jälkeen elää ankaraa elämää pieni yhteisö. Yhteisössä keskeiseksi henkilöksi tapahtumille on nuori Tommy. Hänen kauttaan aiempien kirjojen tapahtumia kootaan yhteen. Hänen isoäitinsä on Louise, joka esiintyi kirjassa "Sininen" pienenä tyttönä Ranskassa  ja nuorena naisena Norjassa sarjan teoksessa "Viimeiset". 

Romaanin "Mehiläisten historia" henkilö Tao on toinen tämän "Unelma puusta" romaanin päähenkilöistä.

Kirjassa vuorottelevat luvut, joissa tapahtumia kuvataan Tommyn ja Taon näkökulmasta.

Isoäiti Louise opettaa Tommyä huolehtimaan kasvihuoneesta, josta saadaan elantoa kylän yhteisölle. Samalla hän velvoittaa Tommyn olemaan vartijana ja vaalijana Huippuvuorille kootulle masilman yhteiselle viljelykasvien siemenpankille. Siemenpankki on roitarajan alapuolelle tunturin rinteesern louhittu kylmävarasto.

Kirjassa opetetaan Tommyn ja Taon tarinan kautta luonnosta huolehtimista. Ihminen on viisaudessaankin kuin lapsi, ahneus ja lyhytnäköisyys ajavat yli pitkän ajan suunnitelmista ja katastrofi on välttämätön. 

Tommy on pantu paljon vartijaksi. Hänen vastuullaan ovat myös pikkuveljet Hilmar ja Henry, jotka kaikki ovat orpoja isä Davidin kuoltua Huippuvuoria kohdannessa epidemiassa.

Kirja kertoo tarinaansa aika laveasti ja osoitellen, mikä hieman häiritsee. Varsinainen sanoma, vaikka onkin tärkeä, olisi tullut selväksi tiiviimmässäkin muodossa. Kirjailija on kirjoittanut teoksensa Longyearbyenissä Huippuvuorilla, joten luultavasti tapahtumapaikkojen kuvailu on tarkkaa. Samoin vuodenaikojen vaihtumiseen ja liontoon liittyvät kuvaukset. 

Aikaisemmat Ilmastokvartetin teokset olen merkinnyt blogiini, ne löytyvät klikkaamalla tämän artikkelin lopussa olevaa viitetekstiä "Maja Lunde".

perjantai 29. maaliskuuta 2024

Ilmar Taska: Tulevaisuuden kutsu

Dystopiaromaani


Kirjaston scifi-hyllyllä näin uuden teoksen itselleni aiemmin tuntemattomalta kirjailijalta. 

Ilmar Taskan teos Tulevaisuuden kutsu on hurja sekoitus nykyajassa olevia ajankohtaisia teemoja. Eletään maailmassa, jossa ihmiset ovat erilaisille virusepidemioille alttiina. Mukana on myös keinotekoisia rDNA-pohjaisia viruksia, joilla pyritään muokkaamaan ihmisten perimää ja ominaisuuksia.

Tekoälyjen avulla tuotetaan virtuaalitodellisuusmaailmoja, joissa menneen maailman kuuluisuudet heräävät eloon. Filmitähti Robet Rand houkutellaan ensimmäisenä elävänä filmitähtenä mukaan antamaan virtuaalihahmonsa Elysium-yhtiön tekoälyllä luotuun tuotteeseen. Hänen poikansa Tom huomaa kuitenkin, että virtuaali-isästä on tehty erilainen kuin oikea isä. Tomin historianopettaja Esther koittaa auttaa Tomia selvittämäön mistä on kyse.

Kirjaa voi verrata Orwellin romaanin 1984 maailmaan. Ihmisiä ohjaillaan ja kontrolloidaan erilaisin tavoin ja autoritaarinen valta otetaan haltuun nykyteknologian mahdollistamin tavoin.

Kirja on kuin varoitus siitä, mihin ihmisten ohjailu some- ja virtuaalialustoilla vie.  Kirjaa lukiessani muistin pari päivää aiemmin nähneeni sanomalehdessä jutun, jossa kerrottiin Venäjän FSB:n testaavan tekoälypohjaista teknologiaa joka tunnistaa väkijoukosta otetusta valokuva- ja videoaineistosta ihmisen ja lisäksi hänen ilmeidensä pohjalta tämän mielialan. Tätä olisi jo käytetty pidätettäessä oppositiopoliitikko Navalnyin hautajaisiin osallistuneita. Tulevaisuuden kutsu -teos on siis todella ajankohtainen muistutus.

Suosittelen ehdottomasti. Kirja jää mieleen kummittelemaan...

sunnuntai 24. maaliskuuta 2024

Jari Tervo: Suomemme heimo

Romaani, julkaistu 2001


Jari Tervo on kirjoittanut yhden päivän tapahtumiin keskittyvän tarinan Rovaniemen sekalaisen seurakunnan toilailuista.

Tarina on kerrottu eri henkiköiden näkökulmasta, joten lukija saa hiukan tottua erilaisiin puheenparsiin eri kertojien kuljettaessa tarinaa omilla äänillään eteenpäin. Tarinassa löytyy alamaailman roikaleita, lapsenryöstö, vihreiden ympäristötapahtuma, teini-ikäisten meilitse ja ajatuksen tasolla etenevää kiimaa, naispoliisin uskomattomia seikkailuita, rasistisen vaarin uhoamista ja sekoilua ympäristötapahtumasss sekä monien henkilöiden törmäyttämistä mitä yllättävimmillä loogisilla ja epäloogisilla tavoilla.

Lappalainen joviaali ja rento suhtautuminen siivittää elämää ja ja elämöintiä ja lukija saa kokea jännitystä ja huumoria tarinan äkkiväärissä juonenkäänteissä.

Erittäin viihdyttävä kirja


maanantai 11. maaliskuuta 2024

Liisa Nevalainen: Viimeinen rooli

Murhamysteeri Porin teatterissa


Liisa Nevalainen oli ammatiltaan näyttelijä ja urallaan esiintyi monissa teattereissa ja televisiossa. Näyttelijänuransa jälkeen hän kirjoitti jännitysromaaneja.

Viimeinen rooli -teos vuodelta 1986 on hänen viimeiseksi jäänyt teoksensa. 

Nevalainen osaa kuvata luontevasti Porin teatteria ja Porin keskustan puistoja ja katuja. Kirjan juonen kehittely on tiivistä ja luontevaa. Jännitys tihenee loppua kohden ja loppuratkaisu tapahtuu aivan viime sivuille.

Kirja on kuin aikamatka 1980-luvulle. Poriin tullaan lentokoneella Helsingistä, nykyäänhän tämä ei ole enää niin itsestään selvää. Teatterin ilmapiiri ja näytelmän valmistelu on kirjailijalle tuttua monikymmenvuotisen näyttelijäuran ja elokuvaroolien kokemuksella. Joten sen sanoittaminen kirjassa on tarkkaa. 

Erittäin viihdyttävä lukuelämys!

Lukuiloa.

Liisa Nevalaisesta wikipediassa:

perjantai 8. maaliskuuta 2024

Elina Rouhiainen: Tuntematon taivas

Romaani

Lukupiirin maaliskuun lukuläksynä oli vuonna 2022 julkaistu romaani Tuntematon taivas. 

Kirja on tunteellinen kuvaus kahden nuoren ihmisen kohtaamisesta. Dima on paennut Moskovasta ja hänet paiskataan junasta keskellä Siperiaa olevalle syrjäiselle asemalla. Junan virkailija huomasi, että Diman matkalippu ei oikeuttanut matkaa edes sinne asti. Diman oli tarkoitus matkata tätinsä luo pieneen kaupunkiin Siperian itäosiin. Moskovassa nuoria miehiä odotti värvääminen armeijaan ja Tshetsenian sotaan. Eletään vuoden 2002 loppukesää.

Juna-asemalla Aljona-niminen evenkien kansaan kuuluva tyttö poimii karkulaisen kyytiin ja vie hänet tuntien ajomatkan päässä sijaitsevaan kotikyläänsä. 

Kylässä ei ole paljon mitään. Aljonan isovanhemmat omistavat kaupan, jota Aljona hoitaa. Dima otetaan apulaiseksi.

Kolmen kuukauden ajan nuoret Aljona ja Dima elävät heräävän rakkauden syksyn ja pohtivat yhteistä tulevaisuutta.

‐-------------
Kirjassa teemana ovat ihmisen valinnat, oman elämän haasteisiin tarttuminen, suurvalta Venäjän sortotoimet ja Putinin hallintoajan syntyvaiheet, rakkaus, vähemmistökansallisuudet ja Siperian valtava luonto.

Hienoja hetkiä ovat lukijalle evenki-kansan "kulttuurijuhla" tai luonnonuskonto, jonka esittäminen kertoo Aljonkan juurista kotiseutuun ja omaan kansaansa. 

Kirjailija on aiemmin kirjoittanut nuorille aikuisille tarkoitettuja kirjoja. Aikuisille lukijoille kirjan lopussa olevat sisältövaroitukset ovat tarpeettomia. Viittaukset sotaan ja sen kauhuihin ja lähiomaisen itsemurhat eivät ole kirjassa kuin viittauksia, joiden avulla Diman ja Aljonan tarinaa syvennetään. Mitään raakoja yksityiskohtaisia väkivallan kuvauksia ei kirjassa ole.

Kirjailijan kieli on selkeää ja tarina imee hyvin mukaansa. En tiedä, kuinka paljon kirjailijan matka tarina on velkaa Rosa Liksomin "Hytti numero 6" -teokselle. Matka halki Siperian ja vähemmistökansat ovat molemmissa kirjoissa sisältönä.  Rouhiaisen teksti on selkeästi jotenkin nuorten kirjailijan tekstiä, vaikka aihe on nuortenkirjaa "aikuisempi".

Ukrainan sota, jonka Putinin hallinto aloitti 24.2.2022,  vertautuu kirjan henkilön Diman kuvauksiin Tshetsenian sodasta. Kirja muistuttaa siitä, miten Venäjä kohtelee nuoria asukkaitaan ja siitä, että Kremlin hallinto ei ole koko Venäjä. Pahuus syntyy hallitsevassa organisaatiossa, pienten ihmisten maailmassa pärjääminen päivästä toiseen taas perustuu ihmisten hyvyyteen ja toistensa auttamiseen.

Kirjailijasta:

Kirjasta toisaalla arvioitua:

Evenki-kansasta wikipediassa:


tiistai 20. helmikuuta 2024

Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana

Päiväkirja/romaani


Shaun Bythel kertoo elämästään kirjakauppiaana päivästä päivään yhden vuoden ajan. Päivät koostuvat myyntitilauksista ja toimituksista verkkokauppa-asiakkaille sekä tapahtumista ja kohtaamisista myymälässä. Myymälässä on myymäläapulaisia, vakituisimpana Nicky, joka "ilahduttaa" perjantaisin herkuilla, jotka on löydetty hävikkilaareista ja jätekuljetusten lavoilta, kirjailijan kertoman mukaan. Kesäksi ja paikallisen kirjafestivaalin syyskuun parin viikon ajaksi pieni skotlantilainen kylä vilkastuu, joten tarvitaan lisää apulaisia tilapäiseksi työvoimaksi.

Vakioasiakkaat tarinoineen tulevat tutuksi pikku hiljaa kirjan edetessä päivästä toiseen. Kirjakauppias Shaunin ostomatkat ihmisten kotikirjastojen äärelle aarteenetsintään kaikkine kohtaamisineen tuovat vaihtelua Wigtownissa Skotlannissa kauppaansa pitävälle Shaunille ja hänen ystävälleen Annalle. 

Tarinoita on monia, säät vaihtuvat, asiakkaat vaihtuvat, kirjat tulevat ja menevät. Kirjojen hinnoittelu ja hyllyttäminen ja toimitukset ostajille ovat tarinan pohjavirtaa. Elinkeinon raju muutos digitalisaation iskiessä kirjabisnekseen tulee kuvattua raadollisesti.

Kirjan lukeminen on kuin nojatuolimatka pieneen skotlantilaiseen kylään.

Kirja jakautuu kuukausittain välilukuihin, missä kirjailija lainaa George Orwellin kirjasta "Bookshop Memories" muutamaa lausetta ja kommentoi omia tuntojaan verrattuna Orwellin kokemuksiin kirjakaupassa työskentelystä vuonna 1935. Samalla hän tulee tarkemmin pohtineeksi sitä, minkä tähden kirjan asema on nykypäivänä erilainen kuin tuolloin.

Lukiessani kirjaa tuli mieleeni vahvasti ajatus siitä, että tämä kirja on osa Shaun Bythelin kirjakaupan markkinointia. Kirjakauppa syrjäseudulla, parin tuhannen asukkaan pikkukylässä Skotlannissa tarvitsee kaiken sen huomion, minkä vain voi saada, jotta sinne saataisiin asiakkaita pitämään kirjakauppa elossa. Markkinointia tukee se, että kirjailija tekee kaiken omalla nimellään, hän, Shaun Bythell on kirjan päähenkilö Shaun ja muutenkin kirjassa esiintyvät henkilöt ovat "oikeita". Shaun Bythel on "brändi", kirjakaupan sielu ja varmastikin julkisuuden henkilö tämän kirjan ja kaiken mediahuomion jälkeen.

Kun Shaun Bythell kertoo kirjassa kirjakauppansa Facebook-sivuista tai markkinointivideoista ja musiikkivideoista oli pakko tarkistaa youtube -sivustolta noita tuotoksia. Jos haluaa kirjan luettuaan saada kasvot kirjan henkilöille, joita kirjassa esiintyy, suosittelen katsomaan noita videoita., sillä siellähän ne kasvot näkyvät youtube-videoissa.

Shaun Bythell päivittää youtube-kanavalle edelleenkin videoita kirjakauppansa tiimoilta: kirjakaupan esittelyitä, musiikkiesityksiä kaupassa ja monia muita.

Ilmeisesti Bythellin projekti saada kylä kirjakauppatapahtumien maailmankartalle on onnistunut, kylän elämä on elpynyt ja kylään on muuttanut asukkaita viimeisten vuosien aikana. 

Mukavan näköisiä nuo videot kirjakaupasta. Ja mukava kuulla Shaun Bythellin kertomana tarinoita elämästään kirjakauppiaana.  

Linkki kirjakaupan sivulle:


Kirjakaupan sivuilla näkyy, että tälle "Elämäni kirjakauppiaana" -kirjalle on jo kirjoitettu ja julkaistu jatko-osiakin.

Youtubessa:

Shaun Bythell -kanava


Kirjassa kerrottua kaupassa kuvattua musiikkivideota Readers Delight pääsee myös katsomaan:

Nickyn "Herkkuperjantai":

_____________________________________________

George Orwellin kirjalle "Bookshop Memories" on oma sivu englanninkielisessä wikipediassa:

_____________________________________________

Wigtownin esittely wikipediassa:

Wigtownin kirjafestivaalien youtube-kanava:

Joanna Lumley esiintyi Wigtownin kirjafestivaaleilla:

tiistai 6. helmikuuta 2024

Neil Gaiman: Pohjoisen mytologia

Tarinakokoelma Edda-runoelmien pohjalta kirjailijan vapaasti tulkitsemana.



Neil Gaiman on fantasiakirjoistaan tuttu kirjailija, jonka teoksista olen aiemmin lukenut hänen käsikirjoittamiaan Sandman -sarjakuvia sekä hänen Terry Pratchettin kanssa kirjoittamansa romaanin "Hyviä enteitä".

Tähän Pohjoisen mytologia -teokseen Gaiman on kirjoittanut tulkintoja vanhoista norjalaisista ja islantilaisista saagoista, jotka muodostavat pohjoisen mytologian, rikkaan ja monipuolisen kuvauksen maailmasta ja sen synnystä sellaisena kuin viikingit sen kertoivat. Kirjan esipuheessa kirjailija kertoo, että hänelle olivat tuttuja Marvel -sarjakuvista Thor ja hänen seikkailunsa. Varmaan nykyään monille nuorille action-viihteen ystäville Thor ja Loki ovat tuttuja Marvel-yhtiön elokuvista. Mutta kirjailija on hakeutunut tarinoiden juurelle hakemalla kirjallisuutta, joka kertoo ja tulkitsee muinaissaagojen pohjoisia jumaltaruja. Samalla hän on huomannut, miten rikkaasta maailmasta ne kertovat.

Kirja koostuu erillisistä kertomuksista, joissa kussakin kerrotaan otsikon mukainen tarina.

Tarinoista esimerkkinä mainittakoon
  • Yggdrasil ja yhdeksän maailmaa
  • Mimirin pää ja Odinin silmä
  • Mestarirakentaja
  • Freijan epätavalliset häät
  • Runouden sima
  • Kuolemattomuuden omenat
  • Balderin kuolema
  • Ragnarök
Lukukokemuksena kirjan runsas henkilöiden ja paikkojen ja esineiden nimien määrä hämmentää, joten kirjan lukeminen kovin nopeasti oli vaikeahkoa, kun piti pitää mielessä outoja nimiä ja tapahtumia. Mutta kun ryhdyin lukemaan kirjaa ääneen vaimolleni iltasella, oli lukeminen antoisaa ja tekstiin tuli selkeys. Vaimoni ja minä nautimme kumpikin tarinoiden käänteistä ja hulvattomasta huumorista. Vinosti hymyillen ihmettelimme maailmankuvaa, missä taistelut ovat keskeinen osa elämistä ja sankareiden viihdettä kuoleman jälkeen isoissa juhlapidoissa Valhallassa, Asgårdissa, aasajumalien mailla. Liioittelu ja tarinoiden paisuttelu viedään äärimmilleen, kuten Kalevalan tarinoissakin tehtiin. Jumalilla ja sankareilla on hyveitä ja paheita, kuten varmasti on ollut muinaisen maailman viikingeillä, jotka ovat noita tarinoita kertoneet.

Maailman syntytarinoita ja jumalten keskinäisiä taisteluita ja suhteita lukiessa ei voi välttyä tekemästä vertailuja vaikkapa suomalaiseen kalevalaiseen muinaistarustoon tai antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten tarustoihin. 

Pohjoisen jumalilla on omat pääjumalansa, aasojen  puolella kaikkien isä Odin, ukkosen jumala Thor ja vaanien puolelta Asgårdiin siirtynyt Loki, kiusanhenki ja keppostelija jota kaikki vihasivat ja rakastivat. Vaanien puolelta Asgårdiin, aasojen taloon, olivat siirtyneet myös Freija ja hänen veljensä Freyr.

Ihmiset elivät Midgårdissa, jonne Asgårdin jumalat pääsivät sateenkaarisiltaa pitkin. 

Tarinoissa on lukuisia herkullisesti kuvattuja hahmoja, kuten kääpiöitä, haltioita ja jättiläisiä. Koko ajan ilmassa on jännitteitä eri olentoryhmien välillä ja sisällä.

Paitsi vertailua antiikin tai Kalevalan taruolentoihin, voi vertailua tehdä myös nykyisen populaarikulttuurin hahmoihin. Helposti huomaa, miten vaikkapa J.R.R.Tolkien on lainannut omiin tarinoihinsa aiheita ja jopa teemoja viikinkienkin mytologiasta. Samoin Game of Thrones -filmisarjan pohjana oleva "Jään ja tulen laulu" -fantasiasarja, jonka on kirjoittanut J.R.R. Martin tuo esiin samanlaisia tapahtumain kulkuja kuin on pohjoisen mytologiassa. Jääjättiläisten marssi, valtava muuri torjumassa ulkopuolelta tulevaa uhkaa, elävät kuolleet koottuna armeijaksi jne.

Kirjan tarinaosuus päättyy Ragnarökiin, jumalten ja maailman tuhoon jota seuraa uuden ajan alku ja kaiken alkaminen taas uudestaan, uusin jumalin.

Neil Gaiman on tehnyt hyvää työtä kirjoittaessaan tarinat sujuvaan ja luettavaan muotoon huumoria unohtamatta. Kirjallisuuden, tarinoiden ja runouden ystävää ainakin hymyilyttää tarina Runouden sima, joka kertoo, miten runous ja laulut ovat tulleet maailmaan. Ja mistä ne huonot runot ovat tulleet.

Kirjaa lukiessa talvisena iltana omassa lukunurkassaan tulee mieleen kuva pohjoisen miehistä ja naisista, jotka pimeän talven keskellä kokoontuvat tupaan tulisijan ympärille talven tuiskuja piiloon ja heidän ajanvietteenään on tarinoiden kertominen. Siinä rakentuu kuva maailmasta, jossa arvostetaan hyveenä voimaa ja oveluutta ja tarinoissa muistetaan varoittaa myös pahuudesta ja ilkeydestä.

Kirjan tarinaosuuden päätyttyä kirjailija kertoo lähteistä, joita hän on käyttänyt eri tarinoiden muokkaamiseen. Tämän jälkeen on useamman sivun pituinen luettelo selityksineen kirjassa esiintyvistä hahmoista ja niiden nimistä. Siitä kiitos! 


Arvio kirjasta toisaalla: 

Lisälukemista verkossa Edda-runoihin liittyen:




Youtubessa tunnin mittainen kuvitettu esitys pohjoisen mytologian tarinoista:

Lisänä vielä youtube-video viikinkien uskonnosta ja harhakäsityksistä, mitä helposti siihen liitämme. Pohjoisen mytologia on hajanainen tarinakokoelma, suullista kansanperinnettä, mikä on tallennettu joiltakin osin kirjalliseksi .